demo1.jpg

DÈMONI alkaa hyvin tunnelmallisesti, kun salaperäinen, teräsnaamioinen hiippari jakaa ihmisille ilmaislippuja uuden Metropol -elokuvateatterin ensimmäiseen elokuvanäytökseen. Kun lippunsa hyödyntävät ihmiset astuvat sisään ulkoapäin uhkaavuutta huokuvan katedraalimaisen teatterirakennuksen sisään, katsoja saa pian sen tunteen, että kaikki ei ole sisälläkään aivan kunnossa. Sisääntuloaulan painajaismaisen interiöörin ei varsinaisesti pitäisi houkutella katsojia uumeniinsa, mutta niin vain kaikki päätyvät saliin katsomaan uutta elokuvaa. Ennen elokuvan-elokuvan- sisässä alkamista yksi katsojista erehtyy kuitenkin panemaan naamalleen aulan koristuksena olevan nuken kädessä roikkuvan teräksisen demoninaamion, joka tekee naarmun hänen poskeensa. Jännittyneen yleisön odotus loppuu kun kauhuelokuvaksi paljastuva raina pyörähtää käyntiin. Sen edetessä naarmun poskeensa saanut nainen tuntee akuuttia tarvetta mennä naistenhuoneeseen, ja pian alkaa elokuvan nimen mukainen demonien esiinvyöry, kun epätoivoisesti pakenemista yrittävä yleisö joutuu yksi kerrallaan tarttuvan demonitiksen uhreiksi.

TORSTAI-ILLAN viihdykkeeksi nostalgiamatka kultaiselle 80-luvulle ja katseluun vuonna 1985 ilmestynyt Dèmoni. Kovin vaikeaa ei ollut arvata mitä on odotettavissa, mutta silkkana muistelumatkana tuolle vuosikymmenelle elokuva oli katsottava. Eikä kauaa tarvitse odotella kun verellä ja väkivallalla mässäily alkaa. Väkivalta on graafisuudessaan varsin brutaalia. Silmiä revitään päästä, kurkkuja kynsitään auki, ja demoni-kömpii-uhrin-selästä-ulos. Tosin nyt mainitut kohtaukset aiheuttavat naurunhymähtelyä, sen verran yliampuvia ne ovat.

JOS ylenpalttisesti annosteltu veri, vihreä lima ja lievästi koomiset tehosteet kiinnostavat, elokuva toimii näyteikkunana sen ajan (italiaisiin) kauhuelokuviin. Ja hei, "It's not the film!"