bench.jpg

AAMULLA kauppaan lähtiessä kiersin viemässä roskat ja jäin hetkeksi katselemaan talon toisessa päässä olevaa pienempää kukkapenkkiä. Kukkapenkin keskellä (ja toisessa päässä) kasvaa joku pensas, jota en tunnistanut. Kukkamummo on muutamaan otteeseen kesän aikana todennut että kukkapenkin keskeltä voisi sen pensaan kaivaa ylös. Lupasin aina että vielä tänä vuonna ennenkuin maa jäätyy niin kaivan sen ylös.

KOTIIN tultua harmaa taivas siivosi villamattonsa ja aurinko alkoi paistamaan. Niinpä iltapäiväpuuron jälkeen vetäsin pihatyöhousut jalkaan ja hain varastosta lapion ja hanskat. Sielläpä olikin eräs nuorempi naisihminen tupakalla (siinä penkin lähellä on tupakointipaikka) ja sanoin hänelle että aion kaivaa tuon pensaan penkistä ylös nyt kun kukkamummo ei ole näkemässä, niin voidaan järjestää hänelle yllätys. Enhän mä saanut kuin iskettyä lapion maahan kun kukkamummokin tuli pihalle. Siinä sitten tämän nuoremman naisen kanssa kiskottiin sitä pensasta ylös, tai mä kaivelin ja väänsin lapiolla ja hän kiskoi ohjeiden mukaan haluttuun suuntaan. Melkoinen juuristo oli tällä pensaalla mutta lähti kuitenkin.

SIINÄ sitten istuttiin katselemassa sitä kukkapenkkiä ja oltiin kaikki yksimielisiä siitä että se toinenkin pensas penkin päästä saa lähteä. Tämä pensas olikin ehtinyt kasvattaa oikein kunnon paksut juuret, joten kukkamummon piti käydä hakemassa sahansa että saatiin sekin pensas ylös. Nuorempi nainen puhdisteli näiden pensaiden juuret että istuttaisimme ne jonnekin toisaalle.

KUN kukkamummo oli saanut penkin tasoiteltua, kysyin mitä olisivat jos nyt samoin tein laitettaisiin lankut penkin ympärille. Metsän reunassa olisi valmiina sellaista sään armoilla ollutta kakkosnelosta joka oli kunnolla ehtinyt harmaantua, joten siitä voitaisiin tehdä kehikko kukkapenkille. Kun se uusi vaalea painekyllästetty lauta ei siihen visuaalisesti olisi sopinut.

MOLEMMAT olivat sitä mieltä että laitetaan, joten mä kävin hakemassa sahan kotoa ja kukkamummo kuokan, niin että voitiin kaivaa ura lankkuja varten. Mä kävin sieltä metsän reunasta hakemassa ensin malliksi yhden kakkosnelosen, niin että nähtiin kuinka paljon sitä tarvitaan. Yksi ei riittänyt koko penkin pituudelle joten oli haettava lisää. Samalla reissulla tämä nuorempi nainen lähti sahaamaan tukikeppejä, kun siellä metsässä oli valmiiksi kaadettuja sopivan paksuisia runkoja. Mä raahasin niitä lankkuja kukkapenkille ja hän sahasi tukikeppejä, kukkamummo kuokki uraa niitä lankkuja varten. Sitten vain upotettiin lankut uriin ja naputeltiin tukikepit paikoilleen. Kieltämättä tuli paremman näköinen kuin alun perin olin kuvitellutkaan. Viimeistelynä käytiin istuttamassa ne kaksi pensasta siistittyinä versioina nurmikon reunaan niin eivät menneet nekään hukkaan.

TÄLLE illalle ehkä vielä elokuva. Huomenna pikavisiitti puolison luo, mennään maanantaina käymään kylässä ja mä tulen sieltä sitten kotiin. Ensi viikolle on ohjelmaa jo jonkin verran tiedossa, joten pidempään ei voi pois olla. Eikä puolisollakaan ole vapaata kuin huominen ja maanantai. ■