olut.jpg

Eilen olisi ollut mahdollisuus lähteä grillaamaan, mutta en kuitenkaan viitsinyt. Tein ensin lenkin ja menin sitten istuksimaan terassille ja juomaan yhden oluen. Tosiaankin vain yhden. Kyllähän tuolla tuttuja näkyi ja kulki, eli yksin ei tarvinnut istua ja kuulihan siinä kuulumisiakin. Eräät odottivat illan matsia, ja olivat menossa tankkaamaan kisakatsomoa, osa aikoi katsoa pelin baarissa.

Pieni ja ikävä ihminen sisälläni hihitti onnellisena kun Suomi ei voittanut. Nyt ei tarvitse lukea viikkotolkulla lehdistä samoja juttuja kisoja koskienm ja kuinka Leijonat sitä ja Leijonat tätä. Huomasihan sen jo tämän aamun iltapäivälehtien lööpeistä: eipä olletkaan jellonat enää dominoimassa lehtien etusivuja. Hyvä niin. Joskus tuntuu siltä että eräät minunkin kaveri/tuttavapiirin henkilöt muuttuvat likimain zombieiksi kisojen aikaan. Muuta ei paljon ajatuksiin mahdu kuin matsi, matsi ja matsi.

Tänään sain sen opuksen taitetuksi kokonaan. Muokkausten ja lisäysten jälkeen sivumäärä kasvoi 40:llä alkuperäisestä, eli yli 200 sivun mentiin. Laitoin koko roskan uudelleen nähtäväksi, jos nyt tuon homman puitteissa saisi olla muutaman päivän rauhassa. Toinen julkaisuhan odottaa myös korjauksia, en tiedä vielä heidän suunnitelmiaan tai aikataulujaan, joten lienee viisainta laittaa sinnekin sähköpostia, että lomani lähenee koko ajan.

Päätin palkita itseni parilla oluella, vaikka harvemmin näin viikolla tulee sitä kotiin kannettua. Nyt on kuitenkin sellainen muokkausruljanssi takana, että katson ansainneeni sen. Nyt on jotensakin tyhjä ja väsynyt olo, kun on puristanut itsestään melkein kaiken irti; päätin että tänään se valmistuu tältä osin. Ja valmistuihan se. ■