olut.jpg

JÄLLEEN yksi harmaa ja sateinen päivä. Päivän valaisi kuitenkin se, että iltapäivällä tuli puhelu koskien viimeisintä kirjaa. Painopaikka selvisi, ei onneksi ollut se jota en olisi itsekään valinnut, mutta ei myöskään ollut mun ykkösvalintani. Tuttu paino, jonka kanssa yhteistyötä on tullut pitkään tehtyä,  kuitenkin. Takakannesta käytiin vielä keskustelua, ehdotukseni 4-3-2-1 kollaasista hyväksyttiin, ja nyt vain päätettiin poistettavat kuvat. Siinäkin olimme yksimielisiä. Laitoin iltapäivällä ennen virka-ajan päättymistä uuden viimeisimmän version katsottavaksi, ja pyysin ilmoittamaan (korjaukset jos niitä vielä löytyy ja) painoluvan antamisesta. TUntuu aina hyvältä saada joku homma pois käsistään. Tämäkin oli muuten työ, jossa tilaajaa en nähnyt lainkaan vaan kaikki viestittely kävi sähköpostilla ja puhelimella. Joidenkin kanssa se onnistuu näinkin kivuttomasti, ja joidenkin kanssa on pakko istua nokat vastakkain että saa homman etenemään.

HUOMISAAMUNA vain oluet reppuun ja liikkeelle. Mukava pitää sellainen nollauspäivä kun kaikki hommat ovat ajantasalla ja aikataulussaan. Vaikka vaan päiväksi jättää töiden murehtimisen ja harrastaa maailmanparannusta kavereiden kanssa niin kummasti jaksaa vääntää taas. Voihan se olla sunnuntaina tukka kipeä, mutta kun on itse siihen syypää niin kärsittäköön vain hiljaisesti. Tai jos olutta menee hitaammin ja pidempään, niin sitten vain on väsy olo pari päivää mutta ei pahempaa krapulaa.

ENSI viikolla talvi ilmeisesti yrittää tulla takaisin, ainakin sellainen kuva tuli pitkäaikaisesta sääennusteesta. Ja aurinkokin oli saatu aikajanalle mahtumaan, pari viikkoa marraskuuta ja saattaisi jopa nähdä auringon. Onneksi ennusteessa ei lunta vielä luvattu kuin heikkoina lumisateina, eli ilmeisesti (onneksi!) ei tarvitse sen tulosta kärsiä. Ensin ollaan vinkumassa kun on niin pimeää kun ei ole lunta, ja sitten kun sitä helmikuussa on korviin asti niin samat ihmiset alkavat vinkua että etteikö lumentulo koskaan lopu? Olisivat vain tyytyväisiä kun kerran sitä lunta kaipasivat.

TUOSSA illalla juolahti mieleen käydä ensi viikolla katselemassa kirkkaita valosarjoja. Niissä ei tarvitsisi olla kuin joku 40 tai 80 LEDiä, mutta riittävän pitkällä liitosjohdolla kuitenkin. Pälkähti nimittäin kokeilla laittaa ne verhojen taakse, niin että valo suodattuisi jonkin verran kankaan läpi eikä paistaisikaan suoraan silmiin. Ja kun ovat LED-teknologialla tehty, niin eivät edes kuumene. Ja kyllähän mä ne yöksi kuitenkin sammutan, mä tykkään nukkua pimeässä enkä tarvitse yövaloa. ■