KYLLÄ se mukavasti vaan väsyttää kun iltavuorosta päästyään syö ja huilii muutaman tunnin lähteäkseen aamuvuoroon. Eilisiltana töistä lähtiessä sateli lunta ja oli pukkuisen pakkasen puolella (ja yöllä oli satanut vielä lisää). Aamulla lumi narskui kenkien alla eli pakkasen puolella edelleen oltiin. Päivällä aurinko kuitenkin heitteli pilvipeitteensä ja alkoi lämmittää. Nytkin mittari on vielä 3,1 astetta plussan puolella.
AAMU oli vähän kankea kun aikaa eilisestä toipumiseen ei kunnolla jäänyt, mutta kun kumosi muutaman kahvikupin töissäkin niin alkoi ajatus kulkea. Kassalla piti taas viettää aamun ensimmäisiä tunteja kun edelleen sitä hommaa opettelevaa henkilöä ei voi jättää yksin. Sitten kun tuli lisää työvoimaa pääsin tekemään tälle päivälle kaavailtuja hommia. Ensin piti noutaa varastosta tavararöykkiö joka ensi viikolla lähtee eteenpäin. Onneksi sain avuksi sen työteliään naisihmisen jonka kanssa saatiin tavarat mallikkaasti lähemmäs lastausovea. Sen homman jälkeen ryhdyttiin raivaamaan vielä sitä yhtä osastoa joka oli odottanut jo muutaman päivän että päästään laittamaan se kuosiinsa. Huomisen iltavuorossa viimeistely sille sillä lauantaina sille ei ole aikaa vaan taitaa mennä päivä kassalla. Onneksi ensi viikolla alkaa iltavuorolla niin että on edes reilu puolitoista päivää huiliaikaa. Ja onneksi ensi viiikolla on useapi ltavuoro ja aamuvuoro peräkkäin eikä tarvitse joka piävä olla vaihtamassa vuoroa.
ERÄS henkilö töissä ilmeisesti katsoo että olen tavalla tai toisella astunut hänen varpailleen tai ainakin syönyt hänen arvovaltaansa muiden silmissä. Mutta mä en jaksa seistä paikallani tuijottaen kaukaisuuteen vaan kun kerran tekemistä riittää niin sitä voi silloin tehdä. Ilmeisesti munkin pitäisi seistä hänen vieressään tuijottelemassa tumput suorina. Pahempaa taitaa kuitenkin olla se, että nyt tulevat toiset multa kyselemään neuvoja ja mielipidettä eikä tämä minua ennen talossa ollut saakaan loistaa siellä kaikkien yläpuolella. En mä ole nostamassa itseäni muiden yläpuolelle, kyllä me kaikki ollaan samalla viivalla siellä. Sille mä en voi mitään jos esimiehet antavat melkoisen vapaat kädet huuserata siellä. Voihan tämä Katkera Kaarinakin yrittää edes jotakin.... Kauhistuttaa ajatella että ensi viikolla olen useampana päivänä hänen kanssaan samassa vuorossa, tällä viikolla onneksi ollaan oltu eri vuoroissa. Sen voin jo etukäteen sanoa että turha on hänen kuvittelakaan hyppyyttävänsä minua.
VIELÄ ajattelin jatkaa TUA:n katsomista vaikka ei se edelleenkään mitenkään erityisen kokukuttava ole. Sitä ei olekaan tehty kuin yksi tuotantokausi toistaiseksi, ja saapa nähdä saako se jatkoa. Itse olen sitä mieltä että jos meno ei nykyisestä parane niin jääköön yhteen kauteen. ■
Kommentit