mita2.jpg

XVI

ÄIDIN HOITO SYNNYTYKSEN JÄLKEEN

»Synnytyshuone». Talon tilavin, valoisin ja ilmavin huone on annettava nuorelle äidille.  —  Muut vaatimukset.  —  Huolellinen ja tarkoituksenmukainen hoito välttämätön synnytyksen jälkeen.  —  Synnytys on luonnollinen toiminta.  —  Teeskennellystä »sivistyksestä» johtuvat vaarat.  —  Voiman, kauneuden ja jäntevyyden säilyttäminen.  —  Lääkärin ja hoitajattaren tärkein tehtävä heti synnytyksen jälkeen.  —  Seuraavat viikot.  —  Synnytysvuoteen tarkoituksenmukaisuus.  —  »Lapsivuodevierailut».  —  Imettäminen.  —  Lapsen ensi kasvatus.  —  Rintojen hoito.  —  Sopiva ruokajärjestys.  —  Varovaisuus.  —  Äitiyden ilo ja kunnia.

Varakkaissa kodeissa, joissa on runsaasti tilaa, olisi sopivinta järjestää synnytyshuoneeksi sen huoneen viereinen huone, jossa äiti tulee makaamaan ensimmäiset viikkonsa. On nim. vaikeaa pitää synnytyshuonetta täydellisesti puhtaana, minkävuoksi on parasta siirtää synnyttäjä heti synnytyksen jälkeen hyvin varovasti toiseen huoneeseen, jossa kaikki on tarkoin järjestetty terveysopin sääntöjen mukaisesti. Harvoin lienee kuitenkaan varsinkaan kaupunkilaisperheillä niin suuret huoneistot, että tälläinen järjestely käy päinsä. Sama huone saanee tavallisesti olla sekä synnytyshuoneena eettä äidin olinpaikkana lähinnä seuraavana aikana. Tahdomme kuitenkin aivan erityisesti teroittaa mieleen, että jos makuuhuoneena on pimeä ja ahdas huone, on siksi otettava täksi ajaksi jokin huoneiston suurimmista, valoisimmista ja iloisimmista huoneista, vaikkapa perheen hauskuus, mukavuus ja totutut tavat tästä jossain määrin kärsisivätkin. Sitäpaitsi tämän huoneen pitää olla niin erillään muusta huoneistosta, että se on rauhallinen ja hiljainen, ja ettei ympäristön elämä häiritse synnyttäjää. Kuitenkaan se ei saa olla niin syrjässä, että synnyttäjä tuntisi olevansa yksin. Tänä tärkeänä aikana nuori äiti on tavallista enemmän kodin keskipiste, ja hänen lepohuoneensa on vastaanottohuone, jossa hellyys ja rakkaus palvelevat häntä kuningattarena osoittaen ruhtinaallista kunnioitusta pikku prinssille tai prinsessalle, joka on tullut jakamaan äidin vallan jokaisessa rakastavassa sydämessä. Tähän huoneeseen on kaikelta epämiellyttävältä, häiritsevältä ja mieltäkiihoittavalta pääsy kielletty, sillä synnyttäjän onnellinen ja nopea toipuminen riippuu suuresti siitä, miten häiritsemättömässä rauhassa ja levossa hän saa olla. Koneiston kaikkien pyörien tulee liikkua hiljaa ja kevyesti, ja vaikka sattuisi häiriöitäkin, on jokaisen omantunnon asiana antaa äidin olla tietämättä häiriöstä. Jo hetkellisellä levottomuudella on usein mitä pahimmat seuraukset, saati sitten usein uudistuvalla huolella tai ikävyydellä. Joskus ne voivat hidastuttaa toipumista monta päivää, jopa viikkojakin,. Yksikin ainoa häiritsevä tekijä voi aiheuttaa enemmän vahinkoa, kuin mitä kaikkien muiden perheenjäsenten vilpittömimmätkään ponnistukset voivat korvata. Senpävuoksi on valittava palvelijat ja kaikki tarvittavat avustajat jo edeltäpäin hyvin huolellisesti, jottei  mikään häiritsisi kodin rauhaa, sopua ja järjestystä.

Jos on hoidettavana aivan säännöllinen synnytystapaus, niin lääkärin ja hoitajattaren tehtävät synnystä seuraavina päivinä ovat määriteltävissä vain muutamin sanoin. Mutta meidän niin suuresti ylistetty sivistyksemme, tai paremminkin sen varjopuolet, joiden seurauksena on hermostuminen ja veltostuminen, on syynä siihen, että ainoastaan harvat aikamme nuorista naisista ovat niin terveitä ja voimakkaita, että aivan helposti läpäisevät synnytyksen tulikokeen. Synnytys, joka alkujaan oli yksinkertainen, luonnollinen ja fysiologinen ilmiö, on, surullista kyllä, kovin usein muuttunut luonnottomaksi, sairaalloiseksi ja sen hoitokin samasta syystä vaikeammaksi.

Saattaa kuitenkin mielihyvin todeta ihmiskunnan viimeksikuluneina vuosikymmeninä huomattavasti edistyneen terveydenhoidossa. Samoin on asianlaita myös raskaana olevan naisen hoidossa. Nyt ei enää heitetä nuorta äitiä huolettomasti »luonnon parantavan voiman» huomaan, kun ensin on tehty tämän voiman vaikutus mahdottomaksi, vaan koetetaan auttaa ja tukea häntä sikäli, kuin tieteen nykyisellä kannalla ollen vain on mahdollista. Tälläisestä hoidosta onkin ollut tuloksena synnyttäjien kuolevaisuusprosentin melkoinen aleneminen.

Nykyään ei tyydytä enää siihen, että nuori äiti synnytyksen perästä pääsee jälleen jalkeille. Hänen pitää täyttää paikkansa elämässä, kodin ja perheen piirissä, heikontumattomin voimin ja yhtä tarmokkaasti kuin ennenkin. Synnytys ei saa mitenkään vaikuttaa heikontavasti naisen elinvoimiin, eikä se myöskään saa vähentää hänen kauneuttansa ja luontaista viehätysvoimaansa. Pikemminkin sen on yhä edistettävä niitä. Samalla hänen henkisen olemuksensa on jalostuttava, kypsyttävä ja kehityttävä sen ihmeellisen tunteen vaikutuksesta, että hän on äiti ja että pienoinen, vastasyntynyt sielu odottaa häneltä elämän arvoitusten ratkaisua ja vastausta lukemattomiin kysymyksiin ja että hänen pitää äitinä ohjata ja tukea noiden pikku jalkojen haparoivia ensi askeleita. Miten äärettömän ihana tehtävä se onkaan! Tuo lapsensielu  on vielä kuin vahaa käsissäsi. Mielesi mukaan voit muovailla sitä, tehdä hänet ihmiskunnalle joko siunaukseksi tai kiroukseksi, kasvattaa hänet onneen tai onnettomuuteen. Miten ääretön edesvastuu! Mutta runsas onkin palkka, jonka uskollinen velvollisuudentäyttäjä saa, ihanat ne lupaukset, jotka puhuvat siitä. Kuule, miten sanotaan: »Isäsi paikalle tulevat poikasi, tee heidät ruhtinaiksi maan päällä». On kuin Herra äärettömässä rakkaudessaan tahtoisi lohduttaa ja kehoittaa tyttäriään, jotka ovat sydän vavahdellen jättäneet kodin turvaisan pesän ja inhimillisen isänrakkauden suojaavan sylin, ikäänkuin Hän olisi tahtonut muistuttaa heille, mikä ylevä tehtävä nyt odottaa heitä, ja sanoa heille, että elämä tahtoo nyt tarjota heille jotakin paljoa suurempaa ja kauniimpaa kuin lapsuuskodin rauhaisaa onnea. Nyt he eivät enää ole lapsia, vaan vanhempia, »heidän sisänsä paikalle tulevat heidän poikansa». Heidän on nyt suojeltava hellien ja hoivattava uutta versovaa sukupolvea ja kasvatettava ihmisiä, joiden elämä voi tehdä maailman paremmaksi, rikkaammaksi ja lämpimmäksi.

Heti synnytyksen jälkeen tietenkin lääkäri, kätilö ja hoitajatar pitävät huolta synnyttäjästä. Hänen pitää saada olla sen jälkeen täydellisesti rauhassa, siksi kunnes hän on ehtinyt vähän toipua. Sitten tutkitaan synnyttimet tarkoin ja niitä hoidetaan huolellisesti. Jos yöpaita on ollut käärittynä kainalokuoppiin saakka ja huolellisesti kiinnitettynä hakaneuloilla, ei sitä tietysti tarvitse vaihtaa. Revenneiden tai muuten jotenkin vahingoittuneiden osien on saatava muutamassa minuutissa tarpeellinen hoito, minkä jälkeen  nuori äiti voidaan jättää rauhassa nauttimaan pitkää suloista lepoa, jonka tarpeessa hän erityisesti on.

Tässä lienee paikallaan sananen siitä, miten vuode on tehtävä synnytystä ja lapsivuodetta varten. Omasta puolestani kehoittaisin tekemään sen kaksinkertaiseksi seuraavaan tapaan:

Patjan päälle pannaan ensin vedenpitävää kangasta, kuten vaha-, guttaperkka- t. m. s. vaatetta, siksi iso palanen, että se peittää koko patjan keskiosan jättäen siitä paljaaksi vain puolen kyynärän verran molemmista päistä. Tämä kangaspalanen kiinnitetään huolellisesti patjaan hakaneuloilla kaikista neljästä kulmastaan sekä pitkien sivujen keskipaikoilta, jotta se pysyisi aivan sileänä. Sen päälle pannaan lakana, jonka laidat käännetään huolellisesti patjan alle. Päällimmäiseksi pannaan vuoteen keskikohdalle makaajan perän  alle nelinkertaiseksi käännetty lakana, joka kiinnitetään kulmistaan hakaneuloilla vuoteeseen. Ensimmäinen vuode on siten valmis, ja se saa olla sellaisena synnytyksen jälkeenkin.

Nyt levitetään kaiken  päälle uusi lakana, jonka laidat myöskin käännetään huolellisesti patjan alle, sitten vielä toinen, samoin kuin äskenkin nelinkertaiseksi käännetty. Nämä molemmat voi helposti ottaa pois synnytyksen jälkeen, jolloin uusi puhdas vuode on ilman muuta valmiina. Erinomainen toimenpide siisteyden edistämiseksi on nelikulmaisen (noin 60 cm nurkkaan) vanhasta liina- tai pumpulikankaasta valmistetun 3 à 5 tuuman paksuiseksi täytetyn pussin käyttäminen. Kun tälläinen patja pannaan synnytyksen ajaksi perän alle, se imee itseensä kaiken veren ja muut jätteet. Heti synnytyksen päätytyttyä patja poltetaan, jolloin säästytään suurista puhdistusvaivoista.

Hoitajan asiana on tietystikin pitää huolta siitä, että on saatavissa kaikkea, mitä mahdollisesti tarvitaan, ja että sekä kylmää että lämmintä vettä on tarpeeksi. Kaiken täytyy olla hyvin puhdasta ja mikäli mahdollista aivan uutta sekä laadultaan parasta. Lakanat ja muut vuodevaatteet eivät saa olla kosteita. Vuoteen pitää olla lämmin, ja on tarkoin pidettävä huolta siitä, ettei synnyttäjää suotta pidetä ilman peittoja ja siten alttiina vilustumiselle.

Synnytyksen jälkeen äiti on jätettävä ehdottomasti rauhaan moneksi tunniksi, koska hän ennen kaikkea tarvitsee lepoa, unta ja hiljaisuutta. Mahdollisimman hiljaista täytyy olla hänen ympäristössään, vaikkei häntä silti suinkaan saa jättää yksin eikä ilman hoitoa, sillä hän saattaa vielä saada verenvuotoja, kouristuksia tai jonkin muun äkillisen sairauden.

Jokaisessa synnytystapauksessa on jyrkästi noudatettava seuraavaa sääntöä: ei saa päästää ketään tervehtimään lapsivuoteessa makaavaa  —  paitsi tietenkin lähimpiä omaisia, mutta heidänkin on noudatettava mitä suurinta varovaisuutta. Hoitaja voi helposti estää asiaankuulumattomia pääsemästä huoneeseen, jos hän vain saa nojautua lääkärin jyrkkään kiletoon. Monen nuoren äidin parantuminen on estynyt ja hänen yleinen tilansa huonontunut kylläkin hyväntahtoisten, mutta ajattelemattomien ihmisten järjettömyyden vuoksi. Jokaisen lapsivuoteessa makaavan täytyy rukoilla sydämensä pohjasta: »Jumala, Sinä olet armossasi säästänyt minut lapsilleni ja omaisilleni, varjele minua nyt myöskin ystävistäni!»

Tärkeimpiä äidin nopean ja onnellisen paranemisen ehtoja on, että lapsi pidetään levollisena ja hiljaa ja totutetaan saamaan rintaa vain määrättyinä aikoina eikä koskaan öisin. Lapsivuoteessa olevalle yölepo on erittäin tärkeä. Järkevyydellä ja kestävyydellä voi hänet helposti saattaa tästä siunauksesta osalliseksi. Jos lapsi saa klo 10 illalla tarpeeksi ravintoa, se ei tarvitse uutta ennenkuin klo 4 tai 5 seuduissa aamulla. Jokainen, jolla tässä kohden on vähänkin kokemusta, tietää kyllä, että asia voidaan järjestää näin, sekä että se edistää sekä äidin ja lapsen hyvinvointia.  —  Tuonnempana puhumme tästä asiasta enemmänkin.

Monenmoisia vöitä ja siteitä käytetään tukemaan emää ja velttoa vatsaa sekä myös siinä tarkoituksessa, että ruumis saisi mitä nopeammin alkuperäisen muotonsa. Minun vakaumukseni on, että tuollaiset siteet vaikuttavat ensinmainittuun seikkaan nähden aivan päinvastaista painamalla emää alaspäin. Ja taas jälkimmäisestä puhuen vatsalihaksilla lienee tarpeeksi voimaa toimittaa välttämätön supistumistyö ilman keinotekoisia apuneuvojakin, ja niin ruumis kyllä vaikeudetta saa jonkin ajan kuluttua entisen muotonsa.

Synnytyksen jälkeisenä päivänä on pidettävä tarkka huoli siitä, että potilas voi vaikeudetta heittää vetensä. Jos ennen synnytystä on pidetty huoli ulostamisesta, ei siitä nyt tarvitse välittää, ennenkuin luonto itsestään vaatii sitä. Haalealla peräruiskeella voi ulostamista helpottaa.

Heti synnytyksen jälkeen, kun vain ensin on pidetty huolta synnyttäjän ensi tarpeista, vaatteiden muuttamisesta y. m. s., on hyvä antaa hänelle kupillinen lämmintä maitoa tai  —  jos hän itse mieluummin niin haluaa  —  kupillinen lihalientä. Muutoin synnyttäjän tulee ensi päivinä nauttia mahdollisimman helposti sulavaa ja yksinkertaista ravintoa, ei kuitenkaan liikaa nestemäisiä aineita, sillä ne aiheuttavat kovin runsaan maidonerittymisen, niin ettei lapsi jaksa käyttää kaikkea hyväkseen. Jos maitoa on liiaksi, on lämmitetyin ja rasvalla voidelluin sormin varovasti paineltava rintoja, kunnes maitoa on erittynyt tarpeeksi ja äidistä tuntuu helpommalta. Ei pidä kuitenkaan puristaa liikaa, sillä pienokainen kyllä tarvitsee pian kaiken, mitä vain rinnoista heruu.

Kun imetätminen on saatu käyntiin  —  siihen menee väliin 1—3 vuorokautta  —  äiti voi vaaratta ruveta syömään runsaammin. Kahdeksannen vuorokauden kuluttua hän saa syödessään istua vuoteessaan. Kymmenennen vuorokauden kuluttua hän jo voinee hyvin istua muutaman tunnin päivässä noja- tai keinutuolissa, kun hän vain on tarpeeksi lämpimissä pukimissa väljä mukava aamuviitta yllään. Muutamiin päiviin hän ei kuitenkaan saa vielä liikkua huoneissa. Nämä varokeinot eivät ole suinkaan liioiteltuja. Emä, joka on pienestä, muutaman gramman painoisesta elimestä laajentunut sekä kooltaan että painoltaan moninkertaiseksi, ei voi heti synnytyksen jälkeen supistua entiselleen. Toistan tässä kohdan erään lääkärin lausunnosta: »Tavallisesti kestää 6—8 viikkoa, ennenkuin emä on supistunut entisen kokoiseksi. Tämän muutoksen tapahtumista on tehty hyvin tarkkoja huomioita. Emän on huomattu painavan heti synnytyksen jälkeen lähes 700 g. Yhdessä viikossa sen paino oli vähentynyt n. 600 grammaksi. Kahden viikon kuluttua se painoi n. 400, kolmen viikon kuluttua 150—100 gr ja kahdeksan viikon kuluttua se oli vain enää hiukan painavampi kuin ennen sikiämistä». Tätä luonnon asteettaista parannustyötä voi hidastuttaa ja vaikeuttaa varomattomuus ja huolimattomuus heti synnytyksen jälkeen, ja tässä, jossa missä, on paikallaan vanha sananparsi »kiiruhda hitaasti!» Kestää siis parisen kuukautta, ennenkuin emä on entisellään, emmekä voi kylliksi teroittaa mieleen, miten äärettömän tärkeää naisen tulevalle terveydelle on  mitä suurin varovaisuus juuri tänä toipumisaikana. Mitä huolellisemmin on vältettävä rajuja, rasittavia ruumiinliikkeitä, painavien esineiden kantamista ja nostelemista, kiipeilemistä ja pitkiä, väsyttäviä kävelyjä. Pienimmästäkin varomattomuudesta voi olla mitä ikävämpiä seurauksia, vatsanpohjasairauksia y. m. s. Lapsellinen ymmärtämättömyys ja malttamattomuus ovat saaneet monen nuoren naisen tekemään itsensä sellaisissa olosuhteissa sairaaksi koko loppuiäkseen.

Ruiskeiden hyödystä ja tarpeellisuudesta lapsivuoteen aikana mielipiteet käyvät ristiin. Omasta puolestamme uskomme, että heti synnytyksen jälkeen tapahtuva lämmin ruiske, joka puhdistaa emän, ei suinkaan voi olla vahingoksi, vaan päinvastoin ehkäisee muuten useinkin myöhemmin ilmaantuvia haittoja. Usein on myös erittäin hyvä ruiskuttaa joka päivä sisään haaleaa vettä, johon on sekoitettu hiukan jotakin desinfioivaa ainetta. Nämä ruiskeet, jotka eivät kylläkään ole välttämättömiä, tuntuvat potilaasta usein hyvin miellyttäviltä. Luonnon parantava voima tekee kyllä tässäkin tehtävänsä, jos vain asiain kulku muutoin käy säännöllisesti. Liialliset ruiskeet voivat sensijaan joskus vaikuttaa veltostuttavasti ja heikontavastikin.

Jöskus nännien halkeleminen vaikeuttaa imettämistä. Tämä haitta lienee helposti poistettavissa sivelemällä niihin boorisalvaa ja pesemällä ne miedolla boorihappoliuoksella. Ellei tästä ole apua nänni on joka kerran imetettäessä peitettävä nännikupilla (joita saadaan apteekista). Niissä on reikiä, joista maito pääsee virtaamaan läpi. Joka kerta on otettava uusi kuppi, jotteivat lapsen huulet pääse koskemaan arkaan ihoon, vaan halkeamat saavat rauhassa parantua.

Jos olet tarkasti noudattanut kaikkia tässä lueteltuja neuvoja, ohjauksia ja varovaisuussääntöjä, ei sinun, rakas nuori äiti, tarvitse kuvitella, että synnyttäminen on jotakin kauheaa ja peloittavaa, johon liittyy äärettömiä tuskia ja kärsimyksiä. Sen ei tarvitse olla sitä. Meidät naiset on luotu synnyttämään lapsia maailmaan, ja Luoja on viisaudessaan varustanut meidät mitä parhaimmalla ja tarkoituksenmukaisimmalla tavalla tähän suureen tehtäväämme. On oma syymme, jollemme välitä oikein valmistautua siihen tai jos ymmärtämättömyydessämme teemme itsessään aivan luonnonmukaisen toimituksen vaikeaksi. Noudata terveyden lakeja jokapäiväisessä elämässäsi, säilytä mielesi levollisena ja toiveikkaana, vältä kaikkia tarpeettomia mielenliikutuksia ja ole varma siitä, että olet kypsynyt tehtävääsi! Silloin sinusta tulee terveiden, onnellisten lapsien onnellinen äiti. Päinvastaisessa tapauksessa katkeroittavat iloasi alituisesti levottomuus ja tuhannet turhat huolet, jotka vain heikontavat sinua ja tekevät sinut kykenemättömäksi oikein täyttämään ihanaa kutsumustasi.

Iloitse siitä, että voit tulla äidiksi! Iloitse vielä enemmän, kun jo tunnet olevasi tulemassa äidiksi, mutta olkoon iloisi ylimmillään silloin, kun saat sulkea kaivatun pikku olennon syliisi! Opeta kaikki lapsesi palvelemaan Jumalaa ja rakastamaan lähimmäisiänsä; silloin olet todella oleva »suuri Herran edessä», vaikk'eivät ihmiset tuntisikaan nimeäsi.

Mikä voisikaan olla ihanampaa ja suurempaa kuin lahjoittaa maailmalle uusia hyviä, jaloja ihmisiä, avustaa Jumalaa maan päällä, kasvattaa, ohjata ja kehittää sellaisia sieluja, jotka ehkä herättävät valoa, iloa ja uudestisyntymistä monissa tuhansissa! Syntiä, surua ja pimeyttä on maailmassa niin kovin paljon! Ehkäpä juuri sinun lapsesi on määrä olla niitä valittuja, jotka koko elinikänsä taistelevat voitokkaasti pahuuden voimia vastaan. ■