path.jpg

OLIPA mukava herätä sunnuntaiaamuun. Taivas oli sininen ja aurinko paistoi kuin kesäpäivänä konsanaan. Eilinen päivä olikin harmaa ja sumu viipyili pitkälle puoleen päivään. Tänään lämpömittari näytti reilusti yli kymmentä astetta jo ennen puoltapäivää, ja lukema senkun nousi iltapäivälle mentäessä.

KIIRETTÖMÄN aamupalan jälkeen pihakamppeet päälle ja rinteeseen. Se musta puureunanauha häiritsi niin paljon että menin ja kiskoin sen ylös. Käväisin hakemassa metsän reunasta yhden harmaan lankun jonka asensin reunanauhan tilalle. Jatkopätkä löytyikin katoksesta, samoin toiseen päähän tuleva pidempi poikkipuu, eli niitä ei tarvinnut lähteä erikseen hakemaan. Aiemmin reunanauhan yläpuolella kasvaneet mintut piti istuttaa uudelleen, kun kavensin niille varattua tilaa. Jätin ne leikkaamatta sillä niiden varret ja lehdet maatuvat kyllä talven aikana. Samalla kertaa leikkasin alas viiruhelpin ja liljat, joten nyt rinteen viimeisetkin toimet tälle syksylle on tehty.

TOSIN kävi jo mielessä että vieläkö puutarhamyymälästä löytyisi vaikka krookuksen sipuleita, voisi istuttaa siihen kuunliljojen eteen. Tämä kun on ollut ja tulee olemaan sellainen projekti joka elää ja suunnitelmat muuttuvat. Toisaalta on hyväkin että en mitään lukkoonlyötyä suunnitelmaa rinnettä varten tehnyt, vaan voi idean yllättäessä kokeilla ja tarvittaessa muuttaa. 

SIINÄ kun oli sahakin mukana niin katkaisin kukkapenkin päälle  tulevan pihlajanoksan aherruksen päätteeksi. Tuli sen verran pitkälle kulkuväylällekin että pidempi ihminen sai väistää tai kumartua kulkiessaan ohi. Nyt ei tarvitse kumarrella eikä kierrellä, ja samalla avautui näkymä penkin toiseenkin päähän.

KEINUSSA huilatessa kun kaikki oli valmiina katsastelin ympärille, ja mieleen tuli että voisin korvat tänä kesänä olleen home-made-kukkalaatikon (ei omaa tekoa) laittamalla toisen reunanauhoista ympyrän muotoiseksi samaan paikkaan, ja keskelle pajukeppejä ikäänkuin kodan rungon malliin ja siihen juureen ja miksei keppien sisäpuolellekin köynnöskrassia ensi kesänä. Ja miksei orvokkeja aivan siihen reunaan. Pitää kuitenkin jutella kukkamummon kanssa mitä mieltä hän on. Törmäsiin molempiin kukkamummoihin kun olin keräämässä työkaluja pois, ja kun puheeksi tuli että reunanauhat ovat nyt odottamassa käyttöä, tokaisi jo toinen että ensi kesän pensaan ympärille. Tosin en tiedä minkä pensaan kun pihassa ei sellaista (vielä) ole. Pitää tästäkin turinoida tarkemmin.

NYT voi huokaista ja hengähtää talven yli, sillä kaikki on tehty valmiiksi ensi kevättä varten. Ei tarvitse lähteä rinteeseen kuokkimaan ja kaivamaan, tai nikkaroimaan vielä jotakin siihen. Vuosihan tähän pisteeseen pääseemiseen meni, mutta olihan se jo tiedossa kun projektin aloitin. Ja tämäkin paisui melkoisesti alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta ihan positiivisella tavalla.

TULEVANA tiistaina on palaveri, jossa ratkeaa alkaako uusi projekti töiden tiimoilta. Jos alkaa niin parhaimmillaan ja/tai pahimmillaan on sidottuna siihen 6 -8  kuukautta. sitä päästäänkö neuvotteluissa tulokseen heti jo tiistaina vai meneekö pidemmälle, selviää sitten. Ei suotta murehdita sitä vielä. ■