lilja.jpg

OLIHAN  se arvattavissakin että ei sen häsläyskirjan kanssa hommat lopu siihen. Kun kirjoittaja huomasi kuinka paljon paremmilta ne kuusi kuvaa näyttivät kun ne tehtiin alkuperäisistä eikä Word/PDF-väännöksestä, niin tuli vielä loputkin kuvat ja kaino kysely joko voisin nämäkin kuvat vielä vaihtaa. Ja samaan syssyyn tul sitten tieto oikeasta kustantajastakin, oli kiireissään kuulemma käsittänyt väärin. Laitoin kustantajatiedot kohdalleen ja sitten käsittelin loput reilun 20 kuvaa siihen kirjaan, ja linkitin uudelleen. Painoaineisto valmistamisen jälkeen laitoin sen kirjoittajalle, joka vastasikin vielä saman päivän aikana: "Suurkiitokset sinulle taittamisesta ja yhteistyöstä kirjassa olleiden virheiden korjaamiseen liittyen." Myöhemmin tuli kustantajaa edustavalta taholta viestiä, että missä vaiheessa mennään. Ilmoittelin että kirjoittaja on jo laittanut aineiston painoon vedostettavaksi. Tälle taholle piti sama aineisto laittaa menemään WeTransfer-palvelun kautta, kun taisi olla Luukun sähköposti lähellä täyttä. Ainakin paukahti heti vastaus että viestiä ei voida toimittaa. Tosin kuka käyttää Luukkua enää?

EILEN oli otettava oikoluvun alle se toinen kirja, kun korjanneet tahot eivät ehdi oikolukemaan ja kirjapainossa jossa kirja painetaan ei oikoluku sisälly painohintaan vaan se on ostettava erikseen,hintaan vajaa 60 euroa/tunti. Aloitin sitten eilen sen homman. Tämän kirjan osalta kiire on jo taaksejäänyttä aikaa, eli ei tarvitse hätiköiden lukea.

EI tarvinnut eilen myöskään lähteä liljoja siirtämään, koko päivän jaksoi sataa, aamusta iltaan ja ainakin niin pitkälle yöhön kun menin nukkumaan.

TÄNÄÄN jatkui se oikoluku. Hidastahan se on kun pitää oikeasti saada teksti virheettömäksi, ja vielä korjailla siinä sivussa lauserakenteita. Sen verran puuduttavaa hommaa kuitenkin on, että iltapäivällä päätin jättää loput huomiselle ja lähteä liljojen siirtoon kun ei satanutkaan.

ENHÄN mä taaskaan onnistunut sitä vaivihkaa tekemään. Pääsisäisnarsissit ja kukkamummon särkyneen sydämen ehdin istuttaa, ja olin juuri aikeissa ryhtyä kaivamaan liljoja ylös, kun kukkamummo pöllähti nurkan takaa: "yllätinpäs!" Mitäs siinä, yhteisesti sovittu juttuhan tuo oli. Komeat isot sipulit oli liljojen juurissa, enkä turhaan multia alkanut kopistella pois vaan siirsin ne multapaakkuineen sinne rinteen juurelle. Alunperin oli tarkoitus istuttaa niitä vain kahteen lokerikkoon, mutta nyt kun kaivoin ne ylös niin huomasin kuinka lähekkäin ne olivat kasvaneet. Piti käyttää kaikki kolme lokerikkoa niille. Toisaalta ei tarvitse miettiä ensi kesänä mitä siihen ylimpään. Ehkä kakkien juuelle jotain kesäkukan siemeniä mutta ei muuta.

SÄÄENNUSTE lupaili pakkasöitä jo koko maahan. Mun reissuun lähtöni siirtyikin maanantaille puolison asioiden hoidon johdosta, joten jos nyt sattuu olemaan kasveja puraisevia pakkasöitä tuleva yö tai ensi yö, niin voisin vaikka lauantaina tai sunnuntaina ottaa ainakin sen rinteen työn alle. Eli kiskoa kesäkukat ylös, kuokkia rikkaruohot pois ja möyriä se maa ympäri kunnolla. Ajattelin nie kesäkukat jättää siihen rinteeseen mullan alle maatumaan, kun nyt ne voi jättää sillä päälle tulee reilu kymmenen senttiä multaa. Siellähän mätänevät ja lannoittavat sitä maaperää. Ja jos joku niistä ensi kesänä sattuisikin sieltä nousemaan, aina parempi.

OLISI iltakahvin aika ja Netflixistä jakso pari Alienistia. Kolme jaksoa on jäljellä joten voisin kai ne kaikki katsoa. Olen ottanut tavaksi ryhtyä vain seuraamaan jotakin sarjaa Netflixissä, ja jos ensimmäinen jakso onnistuu koukuttamaan niin pitäähän ne kaikki sitten katsoa. ■