vuo1.jpg

AAMUPÄIVÄLLÄ käväisin kaupassa MasterChef Australian jälkeen, mutta tyydyin lähikauppaan kun en mitään ihmeitä tarvinnut. Ja tähtäimessä oli päästä pihalle kahden jälkeen. Ja olinhan mä sitten siellä.

OLIN viimeistelemässä rinteen alaosaa kun kukkamummo tuli paikalle, Vieraat olivat käyneet ja lähteneet ja nyt hän tuli kukkapenkkiä raivaamaan. Sanoin että kunhan saan rinteessä muutaman säkin multaa levitettyä niin kerään tavarat ja tulen lapion kanssa sinne ylös, niin että ala vain kiskoa niitä enemmän ja vähemmän paleltuneita kasveja ylös. Sovittiin että jätetään kokeeksi kuusi markettaa penkin syrjään ja katsotaan vieläkö niistä ensi keväänä versoo uudet kasvit, niinkuin meille niin topakasti väiitettiin. Kun kukkamummo oli saanut penkin toisen pään tyhjäksi tulin lapion kanssa kaivelemaan. Tämä penkin pää ei ole ollut kuin viime syksystä asti käytössä, joten piti kaivaa oikein syvältä ja kääntää maa läpikotaisin. Kukkamummo sai sillä aikaa viimeisetkin kasvit ylös, ja mä kävin hakemassa multaa kääntämääni päähän, niin että kukkamummo sai ryhtyä levittämään sitä samaan aikaan kun mä etenin penkin toista päätä kohti. Kaivelin koko penkin - lukuunottamatta sitä kohtaa jossa ne kuusi markettaa majailivat - kunnolla mullin mallin, viime syksynä sitä ei tehtykään. Kukkamummo joutui poistumaan kun siskonsa oli tulossa käymään, mutta eihän siinä penkissä enää muuta ollut kuin että harasin kevyesti kääntämäni mullan, ja penkki on valmiina odottamassa ensi kesää.

KUN multaa jäi yksi säkki siihen penkin viereen niin kippasin sen rinteeseen ja hain haravan jolla alakautta levittelin mullan koko rinteen alueella. Ja kun kerran haravan kanssa touhusin niin haravoin niiden kahden kannon jyrsintäjätteet (mullan ja puusilpun) nätisti jyrsinnässä syntyneiden kuoppien peitoksi. Ei tarvitse multaa kiikuttaa niihin eikä yrittää sen kummemmin siivota, kun ensi kesänä se jäte varmasti puskee jo nurmikkoa.

KUN sain kaikki työkalut ja loput roskat kiikutettua pois, kiersin alakautta katsomassa miltä rinne näyttää. Hyvältä se näytti mutta silti heräsi ajatus tehdä vielä hieman hienosäätöä. Nyt kun rakensin sinne alaskin yhden harmaantuneen lankun levyisen reunuksen, ei se musta puureunusnauha enää oikein sovi visuaalisesti siihen. Varmaan ketään muuta sen olemassaolo siinä ei häiritse mutta itseäni kyllä. Varsinkin kun olen alusta alkaen koko rinteen suunnitellut ja toteuttanut, niin sen pitää olla omaan silmääni ainakin hyvä ellei parempi. Niinpä suunnitelmissa onkin jo aamupäivällä käydä hakemassa sitä harmaantunutta lankkua ja vaihtaa se sen mustan puureunanauhan tilalle. Varastoin reunanauhan jos vaikka ensi kesänä mieleen juolahtaisi jokin paikka johon voisi sitä käyttäen kukkapenkin rakentaa. Ja luulen että kyllä me kukkamummon kanssa jotain keksitään. ■