AAMUPÄIVÄLLÄ tuli kirjoittajalta viesti että ISBN-numero oli tullut. Ei tainnut olla kovin montaa kirjaa jonossa odottamassa numeroaan, kun näin nopeasti tuli. Laitoin numeron tarvittaviin kohtiin ja lähetin aineiston painotalolle. Puuhastelin siinä välillä muuta ja ajattelin sitten soittaa että onko aineisto saapunut, kun viimeksi oli mennyt roskakoriin suoraan mun viesti. Puhelin olikin mykkä. "Ei rekisteröity verkkoon" ja hetkeä myöhemmin "Vain hätäpuhelut sallittu". Käynnistin puhelimen uudestaan, ja kokeilin ensin vastaajaa. Pääsin sinne. Kirjapainoon en saanut yhteyttä, ei edes hälyttänyt. Kävin jo operaattorin sivuilla katsomassa olisiko siellä vikailmoitustiedotetta mutta ei ollut. Kokeilin soittaa kirjapainoon uudelleen ja tällä kertaa hälytti ja sain asiani esitettyä. Roskakorissahan se taas oli. Lupasivat vielä ennen vuodenvaihdetta olevan valmista.

ALKUILLASTA olis itten vuoden viimeinen (!) palaveri. Olikin keskustassa mutta paikassa jossa en ennen ollut käynyt. Mukava oli nähdä sekin rakennus sisältäpäin. Kunhan siinä alkukankeudesta päästiin, niin saatiin ihmiset puhumaan suoraan ja avoimesti käsiteltävänä olevasta asiasta. Reilu tunti meni, mutta keskustelun tuloksena aiemmin tehdyt päätökset jäävät voimaan eikä tarvita enää uusia toimenpiteitä. Istuttiin siinä vielä jonkin aikaa rupatellen niitä näitä, ja siinä keskustelun lomassa kävi ilmi että näitä yhteyshäiriöitä oli ollut heilläkin. Kuinka laajasti niitä sitten oli, vieläen uutisiointia asiasta ole huomannut.

HUOMENNA pitää julkaista se joulutervehdys verkossa ja laittaa kysely niistä kahdesta kirjasta. Illemmalla sitten sihahtaa ja parannetaan maailmaa. Jos vaikka Postin palvelut paranisivat. ■