sauvat.jpg

MAANANTAIAAMUNA olin sairaalassa hieman ennen kello yhdeksää. Siviilit päällä huilailin vuoteella, kun ei ollut varmuutta päivän ohjelmasta. Puoli kymmenen aikaan lääkäri tuli katsomaan ja sanoi että laitetaan päivän leikkauslistalle. Ei sitten muuta kuin sairaalavaatteet päälle ja taas odottelemaan. Sainkin yhden hengen huoneen, joka oli sekä hyvä että huono asia. Sai itse päättää mitä telkkarista katsoo mutta eipä ollut juttelukaveria. Puolen päivän aikaan tuli hoitaja laittamaan tipan kertoen että varmaan pikapuoliin minut viedään saliin. Puoli yhden aikaan tulivat hakemaan minua leikkaussaliin. Siellä oli todella mukava henkilökunta. Tänä päivänä puudutteet ovat sellaista tavaraa että en edes tuntenut kun jalkaa operoitiin. Puoli kaksi olin taas jo omassa huoneessani. Piti maata selällään jalka koholla kahden tyynyn päällä. Istua sain kuitenkin kun ruoka tuotiin - ja kahvi. Vessaan avustuivat ensin wc-tuolilla mutta kerroin että pääsen sinne ilman apua kun käytän huoneen tuolia kävelytukena. Sitten tuli ensimmäinen antibiootti suoneen. Kaksi tuntia kesti tiputus joten sillä aikaa ei voinut vessassa käydä. Illalla kymmenen aikaan pyysin kipulääkkeet ja heräsin puolen yön aikaan kun hoitaja tuli laittamaan toisen antibiootin tippumaan. Tällä kertaa se meni onneksi puolessa tunnissa. Aamuneljän aikaan piti pyytää uudet kipulääkkeet kun heräsin jalan särkyyn. Niillä sain nukuttua siihen asti kunnes tultiin mittaamaan lämpö, verensokeri ja verenpaine. Kaikki olivat ok. Sitten sain aamupalaa ja vuorossa oli taas kahden tunnin tippa. Ei siinä oikein muuta voinut tehdä kuin surffailla netissä ja katsella telkkaria. Juttuseura olisi silloin kelvannut. Oli siellä onneksi komeita nuoria miehiä hoitajina niin oli edes silmäniloa :)

LÄÄKÄRI kävi tiistaiaamuna katsastamassa jalan kunnon. Sanoi että näyttää hyvälle. Pientä verenvuotoa mutta oli ollut mutta se on hyvä merkki - veri kiertää haavan ympäristössä. Tiistai piti vielä maata sairaalassa jalka koholla. Ruokatauot katkoivat muutoin tylsää päivää. Onneksi pääsin yksinäni vessaan aina silloin kun oli letkuista irti. Edes sen verran sain liikkua. Illalla pyysin kiopulääkkeet ja nukahtamislääkkeen, ja hoitaja kävi laittamassa tiputuksen jo ennen 11 yöllä. Tämä onneksi kesti vain puoli tuntia jonka jälkeen nukahdin oikeasti. Olin jo siinä välillä horroksessa.

TÄNÄ aamuna tuli taas kahden tunnin tippa, ja lääkäri kävi katsomassa jalkaa. Sanoin että olisi kiva jo päästä kotiin eikä nähnyt estettä kotiuttamiselle. Kun tippa oli valunut, hoitaja vaihtoi siteen ja jonkun ajan kuluttua tuli fysioterapeutti tuomaan kyynärsauvat ja erikoiskengän jalkaa varten. Kävelytti käytävän päästä päähän ja totesi että hyvin sujuu eli hänen puolestaan olen valmis lähtemään. Tänään oli kotiutumassa moni muukin joten papereita jouduin odottamaan jonkin aikaa. Papereiden tuontiaikaan oli juuir ruokailu joten söin vielä osastolla ennenkuin lähdin kohti alakertaa.

TAKSILLA apteekkiin ostamaan kahta eri antibioottia, kipulääkkeitä, sideharsoa, kipsipumpulia ja harsotaitoksia. Niitä tulee menemään paljon sillä joka aamu jalkaa pitää suihkuttaa ainakin kolme minuuttia ja sitten laittaa uudet taitokset ja pehmusteet. Kotonakin on syytä käyttää sitä kenkää ja kyynärsauvaa ettei vahingossakaan edes yritä astua vasemman jalan varvasosalla.

NYT ollaan sairaslomalla syyskuun puoliväliin asti. Elokuun lopussa on kontrollikäynti sairaalassa ellei jalan tilanteessa ennen sitä tapahdu radikaaleja muutoksia, tai haavat ala vuotaa tai märkiä. Aion kyllä vaihtaa siteet vaikka useammankin kerran päivässä jos ne sattuvat vahingossa kastumaan. Tikit poistetaan elokuun käynnillä tai siitä vasta viikon päästä.

KOTONA jo ollessa ovikello soi. Ensin mietin avaanko kun en ketään odottanut mutta avasin kuitenkin. Oven takana oli yllätyslähetti. Kaksi ystävääni olivat päättäneet ostaa kassillisen ruokaa, kun arvelivat että en heti ole kauppaan menossa. Todennäköisesti vasta maanantaina lähden liikkeelle, tämän koko loppuviikon parantelen jalkaa kotosalla. Pitää aina välillä olla pitkällään jalka hieman koholla ettei ala turpoamaan.

MITÄPÄ mä sitten menetin? Ukkovarpaan ja keskivarpaan. Kunhan jalka paranee edessä on kävelemään opettelu sillä ukkovarvas on melkoisessa asemassa kävellessä. Pitää katsoa onko ainakin aluksi hankittava kävelykeppi.

KYLLÄ multa on jo moneen otteeseen kysytty olenko mä nyt jotensakin allapäin tämän takia. No en ole. Positiivinen asenne auttaa paranemaan nopeammin. Ja onhan sitä ihmislle pahempaakin tapahtunut. Pitää vain pelata niillä korteilla jotka on saanut eikä jäädä paikoillensa ruikuttamaan. ■


YRITIN kännykällä päivittää blogia mutta ei oikein onnistunut. Tai sitten olisi kaikki pitänyt kirjoittaa yhteen ruutuun. En jaksanut taistella sen kanssa, joten sairaalakuulumiset jäivät pois.