x.jpg

Tiistaina vilkaisin kuitenkin vielä sähköpostia: oli lisää painoon toimitettavaa käyntikorttien lisäksi. Tosin vain lukaisin ja merkillepanin mutta päätin jättää maanantaille, sillä ajattelin irrottautua aherruksesta hyvissä ajoin. Eikä ne sieltä enää sen nopeammin olisi tulleet, joten senkään suhteen ei kiirettä ollut. Muuten päivä kului paikkoja hiukan siistiessä sen kiireemmittä. Joulukoristeita ei ollut tänäkään vuonna, ja joulukukkiakin vain yksi: kaktus kun intoutui kukkimaan joulun alla.

Keskiviikkona oli vuorossa perunateatteri. Meneehän siinä jonkun aikaa kun kaksi kiloa perunoita kuorii ja viipaloi. Olisihan ne saanut koneellakin viipaleiksi, mutta mä tykkään että ne on eri paksuisia, eikä sellaisia ohuita tasapaksuja kuin kaupan valmislaatikoissa. Perunat kylmässä vedessä jääkaappiin odottamaan. Maistelin sitten illalla sitä uuden sadon viiniä leffoja katsellessa, mutta ei se oikein mun makuun ollut. Itse pidän kypsyneimmistä viineistä joissa on makua ja luonnetta.
 
Jouluaattona pyöräytin murekkeen ja tein valkosipuliperunat valmiiksi uuniin laittoa varten. Puolen päivän jälkeen lähdin lenkille katsomaan kuinka kaupunki alkoi hiljentyä, kun kaikki kaupat olivat sulkeneet ovensa. Kyllä kaduilla sai kulkea ihan rauhassa :) Kotiin tultua mureke ja perunat uuniin ja lukemaan itselleni ostamaani joululahjakirjaa. Iltapäivällä salaatin teon jälkeen herkut ruokapöytään. Sen verran piti joulun ajalle antaa periksi että Kitaron joululevy soi taustalla. Televisiosta tuli joko jouluohjelmia tai ikivanhoja sata kertaa näytettyjä leffoja, joten piti etsiä elokuvat taas muualta. Ainuttakaan joulutekstaria ei tullut, kaikki lienevät siirtyneet Facebookiin (ainakin siellä melkoisesti näkyi olevan joulutervehdyksiä kun tänä aamuna katsastin).

Perjantaina iltapäivällä käväisin joululounaalla, joka on ikäänkuin vähän pakollinen numero näin joulun aikaan. Sieltä tullessa päätin poiketa juomassa muutaman tumman oluen ravintelissa kun kerran auki oli. Ja olihan siellä tuttuja kasvojakin. Melkoinen tovi siellä tuli istuttua, naurettua ja juteltua. Juomia kului kuitenkin kohtuullisen vähän, joten ihan suorinta reittiä pääsin kotiin.

Lauantaina kaupat olivat auki muutaman tunnin, joten itsekin käväisin lähinnä mehua ja jugurttia aamuksi hakemassa. Iltapäivällä laitoin ruoat uuniin lämpiämään ja lähdin ulkona käymään. Ilta meni telkkaria katsella parin konjakkilasillisen seurassa. Onneksi on tuo nettiTV niin pystyy tallentamaan katsottavaa. Hercule Poirot-leffa oli illan ohjelmistossa. Ilmeisesti tekijänoikeuksien johdosta viimeisiä elokuvia ei näkeään Areenassa muuta kuin suoratoistona. Pakkohan nämä viimeisetkin on katsoa kun kaikki muutkin on katsottu. Eipä niitä enää montaa olekaan.

Tänä aamuna heräsin onnellisena siitä, että se muutaman päivän touhutus alkaa olla ohi. Mä en edelleenkään ole oppinut jouluihmiseksi, ja kaikkein parasta olisi ollut viettää joulu jossakin korven keskellä kaukana kaikesta hulinasta, seurana vain takkatuli, viinipullo ja miksei joku mukava ihminenkin. Kun on tuo pakollinen joululounas, ei voinut oikein minnekään menoa suunnitella. Syksyllä katselin kyllä kohti pohjoista, mutta kun ei voinut vuokramökkiä ottaa. :(

Nyt seuraavaksi ulos tuonne pikku pakkaseen ja sitten illemmalla tarkastaa painoaineistot vielä kerran. Kun niitä kuitenkin painetaan reilusti (noin 7 000 kpl) niin ei kannata samaa hommaa kahteen kertaan tehdä jonkun pikku virheen vuoksi. Tarkastuksen jälkeen vielä onnittelukortin teko, onneksi lähinnä vain uuden kuvan vaihto ja sisätekstin fontin suurentaminen. Ja painosmääräkin on maltillisempi, vain 100 kpl. 

Kalenteria katsellessa huomasin että eihän tässä ole kuin kolme viikkoa ja taas ollaan Tampereella. Tarkoitushan oli mennä katsomaan kaupunkia valkean lumivaipan syleilyssä, mutta taitaapa jäädä näkemättä. Haittaaks se?

Tästä se arki lähtee käyntiin. ■