Eikö edes säätiedotukseen voi enää luottaa? Koko päivän odotin luvattua ukkosta ja rankkaa sadetta, mutta eipä mitään näkynyt. Pöh! Olisi ollut mukava istua katoksen alla katselemassa taivaan raivoamista. Jospa se vielä tänä kesänä ehtis...

Alkuillasta kokkasin sipulikeittoa (ei sellaista ruskeaa lientä, vaan juustoisen paksua). Siinä sipulia pilkkoessa mieleen tuli kerta, jolloin Hän tuli luokseni syömään ja osallistui keiton valmistukseen. Hieman epävarmana Hän silppusi sipulia, koska ei ollut ennen moista keittoa tehnyt. Minun sipulikeitossani sipulipalojen koolla ei ole väliä. Jotensakin hellyyttävää oli katsella kun Hän touhusi keittiössä, ja samalla minulle tuli hyvä mieli siitä ettei Hän kokenut ruuanlaittoon osallistumista lainkaan epämiellyttäväksi. Ja koska huomenissa ei vielä pääse grillaamaankaan, onpahan ruoka valmiina. Grillaamisesta tuli mieleen entisen työpaikkani eräs työkaveri, joka olisi innostunut lähtemään kyseiseen paikkaan grillaamaan seurakseni. Tänään laitoin hänelle FB:ssa viestin, ettei vielä päästä mutta kunhan vesi laskee niin mennään. 

Huomiselle on luvattu sadekuuroja, mutta saapa nähdä tuleeko niitäkään. Ja ensi viikolla jopa mahdollisesti hellettä. En kaipaisi. Kämppä kun lämpiää helteillä turhankin nopeasti. Onneksi voi olla nakuna :)

Yksi kirja odottaa edelleen taittoa, mutta jostakin syystä ei ole vielä innostusta löytynyt. Toisaalta sillä ei edelleenkään ole kiire, kun osa aineistosta on edelleen saamatta. Kirjan oli tarkoitus tulla painosta jo viime vuoden puolella, saas nähdä saadaanko jo täksi jouluksi?