TÄMÄN päivän ohjelmassa oli niiden syksyllä nurin pistämieni vuorimäntyjen kantojen kaivaminen pois siitä rinteestä. Huomenna sen tekeminen olisi ollutkin huomattavasti hankalampaa kun on kukat penkissä ja olisi joutunut sieltä rinteen alapuolelta niitä juurakoita ylös kaivelemaan. Nyt pääsisin yläpuolelta ja tasamaalta. Kun kaupassakaan ei tarvinnut käydä niin puolen päivän aikaan varustauduin lapiolla ja kukkamummolta edelleen lainassa olevalla sahalla. Otin myös paksua remonttipaperia ison suikaleen, jos pitää olla polvillaan siinä kaivuuhommien aikana.
KOLME kantoa siinä rinteessä odotteli poispääsyään. Ensimmäinen lähti yllättävän hyvin, juuret sai katkottua sahalla ja kanto lähti liikkeelle. Kukkamummo tuli siihen katselemaan kun ryhdyin toista kaivamaan ylös, joten pitihän mun ensin rupatella jonkin aikaa ennenkuin jatkoi urakkaani. Tämä kanto vaatikin kukkalapion käyttöä että pääsi sinne juuriin asti. Nekin taas poikki sahalla ja lapiolla kangeten juurakko nousi. Tarkoituksella jätin kolmannen ja vaikeimmalta näyttävän juurakon viimeiseksi, niin etten heti masennu jos onkin vaikeampi kaivaa ylös. Kukkamummo alkoi tehdä lähtöä ja halusi lähtiessään viedä ne kaksi juurakkoa metsän reunaan vaikka totesinkin että kyllähän mä ne itsekin saan.
KOLMAS juurakko vaatikin sitten oikeasti työstämistä. Piti kaivaa ympäriltä sekä lapiolla että kukkalapiolla että sai sitä multaa pois. Joitakin juuria sain sahattua poikki mutta vielä ei lapiolla kankeaminen irrottanut sitä paikoiltaan. Ei auttanut muuta kuin kaivaa lisää ja etsiä juuria jotka sitä paikoillaan pitävät. Sitä se olikin sitten melkoisen tovin. Juurien sahausta ja mullan poiskaivamista. Melkoisen pitkän uurastuksen ja lapiolla kankeamisen jälkeen sain juurakon niin paljon irti että pystyin näkemään mikä sitä vielä maassa pidätteli. Siellä meni pikkusormenpaksuisten juurten muodostama kimppu, joten sahalle tuli taas käyttöä. Lopulta viimeinenkin kanto oli irti.
SITTEN pääsinkin lopulta siihen vaiheeseen mihin koko juurakoiden ylöskaivuu oli tähdännyt:: laittamaan sitä lautaa siihen rinteeseen. Mulla oli mukana vasara ja eilen kenkätelineestä sahaamiani putkenpätkiä niin että sain vasaroida ne sinne laudan taakse pitämään sitä siinä paikoillaan. Pysyy takuuvarmasti paikoillaan kun melkein 30 senttiä on putkea maan sisässä. Vasaroinnin jälkeen pääsin täyttämään tätä uutta multatilaa. Penkin syrjässä oli puolikas pussi multaa mutta eihän se riittänyt vaan piti hakea varastosta toinen 50 litran säkki. SIitäkin meni vielä puolet ennenkuin välikkö oli multaa täynnä. Vielä piti istuttaa syrjään siirtämäni helmililjat uudestaan ja tällä kertaa siihen uuteen multatilaan. Kastelukannullinen vettä ja roskien poiskuljetus, niin se homma oli siinä. Yllättäen kello oli jo kuusi illalla. Viimeisen kannon kanssa menikin ihan kunnolla aikaa ja pidinhän mä toki taukoja. Keräsin työkalut ja istuin hetken keinussa ennenkuin lähdin sisään.
KOTONA piti istua hetki nojatuolissa ennenkuin lähdin suihkuun. Suihkun jälkeen ajattelin lämmittää ruuaksi pyttipannua mutta kun se oli umpijäässä pakkasessa niin päätin käväistä lähikaupassa hakemassa jotakin kunhan hiukset kuivuvat ja ehdin hetken olla selälläni. Puolen tunnin huilin jälkeen kauppaan ja sieltä tullessa kiersin hakemassa kasteluletkun ja kastelin kukkapenkin läpikotaisin, niin että penkin pinnalle jäi vesilätäköitä. On huomenna valmiiksi hieman kosteampi kun alkavat laittaa kukkia, Ei tarvitse niin kauheasti kastella. Mikroruoka kuumaksi ja sitten vaan rentoutusta nojatuolissa silmät kiinni. Kyllä tunsi varsinkin selässään että on kontallaan tullut kaiveltua ja sahattua. Tietty kun mä tuossa silmät kiinni istuin niin alkoi satamaan vettä. Olihan se jo melkoisen harmaata kun kaupasta tulin mutta kun ei satanut niin kastelin. Eihän tuo mitään haittaa että sataakin, kyllä se kukkapenkin multa oli niin pölisevän kuivaa, joten nyvä että kastuu oikein kunnolla.
NYT ei etsitä elokuvia eikä tuijoteta telkkaria. Ei, nyt mennään kirjan kanssa sänkyyn niin että kroppa saa levätä. ■
Kommentit