Nyt se on virallista ja vahvistettua: olen työtön.

Eilen käväisin konditoriassa aamulla ennen töihin menoa. Oli takuulla tuoretta: kakut olivat tulleet uunista vain hetki ennen kuin astuin sisään konditoriaan, ja olivat oikeasti vielä todella kuumia. Bussikyydit eivät sattuneet työaikoihin, joten viimeisen työpäivän kunniaksi ajelin herroiksi taksilla töihin. Työpaikalla aamurutiinien jälkeen tuli eräs työkaveri ja ihmetteli, miksi hänen nimeään ei näykään työvuorolistalla. Asia selvisi helposti, työt olivat päättyneet jo perjantaina! Naureskelimme hänen intoaan tulla töihin, ja kun hän oli hetken fiilistellyt entisellä työpisteellään, poistuimme katolle vaihtamaan vielä muutaman sanan ennenkuin hän lähtee takaisin vapaalle.

Päivä kului omaa pistettä siivotessa, oli kerättävä omat työkalut, paperit sun muut asiat jotka lähtiessäni ottaisin mukaan. Tunnin verran vietin aikaa esimiehen kanssa keskustellen ja arviota tehden ja työtodistusta kirjoittaen. Hän kun ei tiennyt mitä kaikkea olin talossa tehnyt, niin piti kertoa kaikki mahdollinen. Hankalin vaihe keskustelussa oli se, kun piti kehua itseään eteenpäin lähetettävää arviota varten. Iltapäivällä kiertelin juttelemassa työkavereiden kanssa ja jättämässä hyvästejä, en toki lopullisia. Kyllä osan kanssa on jo pidetty ja pidetään yhteyttä Facebookissa. Loppujen lopuksi kävi niin että olin jopa hieman ylitöissä viimeisenä päivänä, kun viimeisen kerran kirjauduin ulos.

Tänä aamuna sitten TE-toimistoon. Kyseisen lafkan sivuja selatessani alkoi vaikuttaa siltä, että henkilökohtaiset asioinnit itse toimipisteessä ovat, elleivät lähes kokonaan kiellettyjä, niin ainakin mahdollisimman epätoivottuja. Sellaisen vaikutelman niistä sai. No, minä vanha jääräpää päätin kuitenkin marssia paikalle ihan henkilökohtaisesti näyttääkseni että työt ovat nyt oikeasti päättyneet, ja varmistaakseni työvoimapoliittisen lausunnon, niin että pääsee aikanaan liiton kassasta hakemaan päivärahoja.

Olikohan sitten sivujen peloittelu toiminut vai oliko muuten vaan niin vähän asiakkaita asioimassa sillä hetkellä, mutta ainoastaan yksi henkilö odotti vuoroaan ennen minua. Itse ehdin hädin tuskin vuoronumerolapun ottaa ja istahtaa kun kello jo kutsui palveltavaksi. Nuorempi erittäin ystävällinen naishenkilö otti kopiot todistuksista, ja lohduttavaan sävyyn kertoi että virkailijani kesälomaa sijaistava henkilö ottaa sitten yhteyttä. Eri asia koska ja kuinka pian. Toisaalta en mä kaipaa juuri nyt mitään "mitäs nyt aiot tehdä?" -tyylisiä keskusteluja, sillä seuraavat kaksi viikkoa menevät tähän malliin:

relax.jpg