TORSTAIAAMUNA ei tarvinnutkaan lähteä kukkapenkin ääreen vaan matka johti ihan toisaalle. Ennen lähtöä pähkäilin menisinkö kahdella bussilla kun yhdellä ei pääse, tai sitten osan matkasta jalan ja sitten bussilla loppumatkan. Tosin matkan päämärän ohi olen monta kertaa kävellyt ja tiesin että alle tunnissa mä sinne kävelen. Ja kun sääkin oli kävelyyn suotuisa (ei ollut niin lämmin kuin eilen) niin lähdin kävellen.

KOLME varttia myöhemmin olin perillä, ja mulle jäi vielä aikaa istua auringossa ennenkuin kello alkoi näyttää mulle varattua ajankohtaa. Paikalle pyydettiin saapumaan vain viisi minuuttia etuajassa. Lopulta kello oli sen verran että saatoin kävellä ovesta sisään ja istua tuoliin odottamaan.

EI siinä kauaa tarvinnut odottaa kun kuvaaja tuli kysymään nimeä ja lähetekirjettä, ja sanoi sitten laittavansa tipat silmiin. Oli nimittäin vuorossa silmänpohjakuvaus. Diabeteksen vuoksi aina joka kolmas vuosi joutuu siellä käymään. Tippojen vaikutusta piti odottaa puolisen tuntia mutta itse kuvaus oli ohi nopeasti.

ILMAN aurinkolaseja olisi ollut turha kuvitellakaan kävelevänsä metriäkään. Niin kirkkaalta tuntui auringonpaiste. Toki mä olisin päässyt sieltä bussillakin (tai vaikka taksilla) pois, mutta kun kotimatkalla oli tarkoitus poiketa Lidlillä. Matkan varrella oli onneksi penkkejä niin että pariin otteeseen saatoin istua ja laittaa silmät kiinni, ja olla siinä tovin ennenkuin matka jatkui. Kyllä kassahenkilö hiukan pitkään katsoi kun  mun mustuaiset oli kuin teelautaset, mutta kun en ostanut kaljaa niin ei ollut mitään syytä olla myymättä muita tuotteita.

PIHASSA oli Kukkamummo II (mummo I lähti tiistaina mökilleen) ja jäin siihen rupattelemaan. Yritin ottaa aurinkolasit pois mutta eihän siitä tullut mitään. Sisällä laitoin kotiintulokahvit, ja kun yritin tietokoneella tehdä jotain, piti se homma jättää sikseen. Wordin valkoinen tausta tuntui niin valkoiselta, että joutui vieläkin siristelemään että näki tekstiä lukea. Katsoin parhaammaksi olla pitkälläni kun kukkapenkillekään en viitsinyt aurinkolasit päässä lähteä.

NUKAHDIN siihen ja sitten en enää viitsinyt lähteä sinne kukkapenkille, kun jotain piti jättää lauantaillekin. Illalla luin loppuun sen kauan odottamani melkoisen paksun kirjan ja sitten olikin aika sammuttaa valot. ■