III
TERVEYS JA ONNI
Terveys on kodin onnen ehto. Terveydenhoitaminen ja säilyttäminen on elämän tärkeimpiä velvollisuuksia. Täysin terveitä naisia on verraten vähän. Hyvien tapojen ja tarkoituksenmukaisen järjestyksen merkitys kodille. Työ ja lepo. Yhteiset huvit. Raitis ilma ja liikunto. Seuraelämän vaatimukset. Nuorekkuuden ja kauneuden säilyttämisen taito. Turmiollisia hairahduksia. Nuoren puolison vaatimukset ja velvollisuudet.
Voinee väittää — vaikka tietysti on poikkeuksiakin — että naisen tulee sekä olla terve että ymmärtää säilyttää terveytensä voidakseen täysin tyydyttävästi täyttää paikkansa onnellisen perheen keskipisteenä ja hyvänä henkenä. Puolison rakkaus ja kärsivällisyyskään eivät voi salata sitä totuutta, että perheenäidin alituinen sairaalloisuus on raska koettelemus, uhkaava pilvi kotionnen taivaalla.
Esitelmässään »Kansan terveydestä» Sir Jame Paget sanoo: »Rehellisesti sanottuna vaivaa yhteiskuntaa riittämätön huolenpito terveydestä ja hyvinvoinnista. Ihmisen tulisi yhtä innokkaasti pyrkiä kunnostautumaan tässä kohden kuin urhoollisuudessa, kauneudessa, henkisessä sivistyksessä tai erityisessä etevyydessä jollakin muulla alalla. Mielestäni olisi kansan terveyttä pidettävä yhtä tärkeänä asiana kuin sen sotaista mainetta tai edistymistä tieteissä ja sivistyksessä. Ennenkaikkea pitäisi naisten oppia ymmärtämään, että sairaalloisuus on useinkin pelkästään huonon tavan ja tottumuksen seurauksia, ja että heidän on mahdollista — ja se on myöskin heidän velvollisuutensa — pyrkiä täysin terveiksi yhtä päättävästi, luottamuksellisesti ja hellittämättömästi kuin voimistelija, urheilija tai kilpa-ajohevonen joka ponnistaa kaikkensa täyttääkseen tarkoituksensa.»
Naisia, jotka tunnustavat olevansa täysin terveitä, lienee tosiasiassa nykyään sangen vähän. Eiköhän siihen liene melkoiselta osaltaan syynä oma mielikuvituskin? — Jokaiseen meistä vaikuttavat joko suuremmassa tai pienemmässä määrin omat ja toisten kuvittelut, joihin uskomme sokeasti. Eikä käyne kieltäminen, että monien mielestä pikku sairaalloisuus ja hermostuminen y. m. s. on hieman »mielenkiintoista» ja hupaista. Pieni heikkous on ikäänkuin hienouden merkki, ja sen vastakohta taasen on »arkipäiväistä».
Onneksi on kuitenkin viime vuosikymmeninä tapahtunut tässä kohden parannus. Terve järki on päässyt vaikuttamaan yleiseen katsantotapaan, onpa oikukas muodin jumalatarkin asettunut puoltamaan muutamia uudistuksia, jotka mahdollisesti jäävät pysyviksikin. Urheilupuvut ovat päässeet yleisesti käytäntöön. Lyhyitä hameita, vahvoja, tarkoituksenmukaisia jalkineita, tilavia puseroita, jotka sallivat vartalon pysyä luonnollisena, ei nykyään enää pidetä anteeksiantamattomina epänaisellisina omituksuuksina. Mutta tuskin uskallamme ajatella, mikä olisi seurauksena, jos muodin määrääjien päähän pälkähtäisi aloittaa aivan toisenlainen suunta. Uudistuspuuhilla täytyy olla nykyistä lujempi perusta. Nuorten naistemme täytyy oppia noudattamaan tärkeämpiä lakeja kuin satunnaisia päähänpistojaan. Heidän on opittava itsenäisesti toteuttamaan terveyden ja tarkoituksenmukaisuuden lakeja. Palkinnoksi he saavat terveyden ja hyvinvoinnin sekä itselleen että lapsilleen.
Ei siinä kyllin, että nainen avioliittoon mennessään omista terveyden arvaamattoman aarteen; hänen tulee myöskin säilyttää se huolellisesti. Tässä kohden, kuten useasti muulloinkin, voinee sanoa, etteivät ensimmäiset askeleet ole ainoastaan vaikeimmat, vaan myöskin tärkeimmät. Joka oppii ensimmäisenä avioliittovuotenaan, uusissa, usein vaativissa olosuhteissa, järkevästi ja luonnonmukaisesti käyttämään voimiaan ja hoitamaan terveyttään, saa koko elinajakseen hyötyä kokemuksistaan ja omaksumistaan hyvistä tavoista. Terveyttä on vain opittava pitämään kalliina aarteena, ennenkuin on menettänyt sen. Sillä silloin on jo liian myöhäistä.
Sekä omiemme että monien muiden kokemusten perusteella tahdomme antaa muutamia ystävällisiä neuvoja nuorille naisillemme, joille tämä teos etupäässä on aiottu.
Koeta alusta alkaen, aina sen mukaan kuin uusissa oloissasi parhaiten sopii, käyttää määrätyt ajat liikuntoon ja lepoon niin täsmällisesti ja säännöllisesti kuin mahdollista.
Opi lepäämään, ennenkuin väsymys on päässyt niin suureksi, ettet saa lepoa.
Älä luota liiaksi hyvään terveyteesi.
Älä rasita voimiasi liikaa.
Lopeta työsi, ennenkuin olet tyhjentänyt viimeiset voimasi.
Jollet ennestään ymmärrä hyvän ilmanvaihdon hyödyllisyyttä ja välttämättömyyttä, niin opi se nyt ymmärtämään. Päästä joka päivä mahdollisimman paljon raitista virkistävää ilmaa ja lämpöistä terveellistä auribgonpaistetta virtaamaan huoneisiisi. Älä pelkää halkolaskusi siitä nousevan. Kuta puhtaampi ilma on, sitä pikemmin se lämpiää!
Pidä erityisesti huolta makuuhuoneiden tuulettamisesta, sillä siitä riippuu, oletko herätessäsi reipas ja vrkeä vai päinvastoin.
Muista ennen muuta olevasi vastuussa siitä, että kodin ilmapiiri pysyy sekä henkisesti että ulkonaisesti puhtaana ja terveellisenä.
Punnitse arkoin, missä määrin seurapiirisi vie aikaasi ja voimiasi, äläkä koskaan anna niiden estää itseäsi täyttämästä todellisia velvollisuuksiasi.
Älä koskaan unohda, että kodilla on [I]aina[I] ja kaikissa olosuhteissa oleva [I]etusija[I] ajatuksissasi ja sydämessäi, jotta voit oikein täyttää kutsumuksesi ja velvollisuutesi. Nykyaika on taipuvainen väheksymään naisen toimintaa kodissa ja sen siunauksellista vaikutusta.
Vanha itämainen sananlasku sanoo: »Äiti on kodin perustus». Siinä åiile syvä totuus. Onpa sinulla avioliitossasi lapsia tai ei, olet kuitenkin aina kodin äidillinen hengetär. Äitinä sinun tulee kehittää ja varjella kaikkea, mikä kodissa on parhainta, syvintä ja pyhintä. Todella kaunis tehtävä, ihana kutsumus! Ja kuitenkin — kuinka harvat naiset ymmärtävät pitää sitä oikeassa arvossaan, kuinka monta tarpeetonta, ajattelematonta sanaa lausutaankaan naisen ahtaasta toimintapiiristä ja hänen rajoitetusta toimnta-alueestaan! Mutta ei liene liikaa sanoa, että joskin hän on kokonaan sidottu kotiinsa, joskin puoliso, lapset ja emännänvelvollisuudet vievät kaiken hänen aikansa, hänen toimintapiirinsä on kuitenkin niin laaja ja suuri, kuin hän itse tahtoo. Kodin seinät eivät voi rajoittaa ajattelivan, rakastavan, lämminsydämisen naisen vaikutusvaltaa. Kodista, jossa tälläinen nainen on äitinä, virtailee lämmittävää herätystä, hyviä ajatuksia ja auttavia voimia, joiden siunaukselliset vaikutukset näyttäytyvät ennemmin tai myöhemmin myöskin kaukana hänen välittömän toimintapiirinsä ulkopuolellakin.
Ainoastaan se, joka ei ole koskaan oikein ajatellut, mikä suuruus, kauneus, syvyys ja vakavuus sisältyvät sanoihin rakkaus, koti, äiti ja lapsi, uskaltaa väittää naisen toimintapiiriä ahtaaksi ja rajoitetuksi.
Omasta puolestani minun täytyy tunnustaa,e ttä tämä alue on mielestäni niin laaja, että olen nähnyt vain harvoja naisia, jotka ovat olleet tarpeeksi suuria todella täyttämään sen, — mutta nämä naiset eivät ole suinkaan olleet niitä, jotka valittavat toimintapiiriänsä liian ahtaaksi ja rajoitetuksi. Onko liian pieni ja vähäpätöinen tehtävä olla kodin aurinkona ja lämmittävänä keskuksena, puolison parhaimpana ystävänä ja uskottuna, hänen kirkkaana kointähtenään elämän synkkinä hetkinä, pikkuisten, haparoivien jalkojen ohjaajana ja opastajana — olla se, jonka luo kaikki tulevat iloineen, suruineen ja salaisuuksineen, jolta kaikki hakevat lohtua, rakkautta ja osanottoa, jolla on etuoikeutena neuvoa, auttaa ja tukea — onko se liian pieni tehtävä? Kuinka äärettömän vähäpätöisiltä kaikki kärsivällisyyttä koettelevat jokapäiväisen elämän huolet ja velvollisuudet tuntuvatkaan tämän kaänen elämä tarjota naiselle mitään toimintaa, mitään vaikutusalaa, jota voisimme sanoa tätä tärkeämmäksi ja laajemmaksi?
Seuraelämän pyörre tempaa mukaansa monen nuoren vaimon, ennenkuin hän on ehtinyt käsittää, mille vaaroille hän joutuu alttiiksi antauessaan tahdottomana sen kuljetettavaksi. Se kuluttaa voimia ja aikaa, antamatta mitään korvaukseksi. Seuraelämän uhrit vanhentuvat ennen aikojaan käyden hermostuneiksi ja sairaalloisiksi ja heräävät huomaamaan onnettoman erehdyksensä useinkin vasta sitten, kun jo ovat ehtineet ainaiseksi turmella sekä omansa että kotinsa onnen. Myöskin tässä suhteessa on alusta alkaen punnittava asemaa levollisesti ja vakavasti ja laskettava perustus niille tavoille, jotka sitten tulevat määrääviksi ja pysyväisiksi.
Mutta toiselta puolen tahdomme myös varoittaa päinvastaisesta liiallisuudesta, johon monet nuoret parit joutuvat äsken saavutetun onnensa ensi viehätyksessä, nimittäin vetäytymästä kokonaan eroon muista ihmisistä eläen vain kahden. Täss, kuten kaikissakin liiallisuuksissa, piilee vaara. Myöhemmin voi helposti syntyä tuskallinen vastavaikutus, josta saattaa koitua onnettomat seuraukset. Ja kun vanhat ystävyyssiteet ovat kerran päässeet katkeamaan, on vaikeampaa saada niitä uudelleen solmituiksi. Moni ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi ja hylätyksi valittaen katkerasti, että entiset ystävät ovat muka kylmiä ja välinpitämättömiä, vaikka syy tosiasiassa on kokonaan hänessä itsessään.
»Kultainen keskitie» on tässä, niinkuin useimmiten muulloinkin, parhain ja varmin ja ainoa, jonka avulla nuorekkuus, terveys, ystävät ja hauskuus ovat säilytettävissä ja onnellinen koti sanan täydessä merkityksessä luotavissa.
Vielä yksi neuvo: Koeta niin paljon kuin mahdollista jakaa miehesi ilot, äläkä pidä ainoatakaan hetkeä hukkaan menneenä, jonka uhraat valmistaaksesi teille yhteistä huvia ja ilonaihetta. Tulet huomaamaan, että elämänne muuttuu silloin uskomattomassa määrässä valoisammaksi, lämpimämmäksi ja hauskemmaksi.
Muuan naapurini, jonka bterveyttä säteilevän nuorekkaan ulkomuodon olin useasti erityisesti pannut merkille, kävi kerran luonani ja tuli keskustelun kuluessa maininneeksi olevansa neljänkymmenenkahden vuoden ikäinen. En voinut olla ihmettelemättä sitä ja sanomatta, etten olisi suinkaan voinut luulla häntä vanhemmaksi kuin pari vuotta yli kolmenkymmenen.
»Niin, olen pysynyt jokseenkin nuorekkaana», hän vastasi, »mikä johtuu ennen kaikkea siitä, että mieheni on aina antanut suuren arvon sille seikalle, että olen mukana kaikissa hänen iloissaan. Heti kun on kysymys huvimatkasta tai jostakin muusta huvituksesta, hän aina ymmärtää järjestää asiat niin, että pääsen mukaan — joko iltaisin, päätettyäni päivän työn, tai milloin on muulloin soveltunut».
Tällä naisella on viisi tervettä lasta, ja hän odottaa kuudetta. Hän on oivallinen perheenemäntä. Voimakkaana, innokkaana ja tarmokkaana hän puuhailee taloudessa, mistä huolimatta hän on säilyttänyt nuorekkuutensa.
Vastaperustetun kodin tavat riippuvat suuressa määrin nuoresta vaimosta. Sentähden hänen on pidettävä huolta siitä, että hän saa avioliittonsa ensi vuosina järjestetyksi nämä tavat sellaisiksi, että ne luovat pysyvän perustuksen perheen terveydelle ja hauskuudelle. Valvokoon hän myös hellän päättävästi, että näitä periaatteita todella noudatetaan.
Ja nyt viimeiseksi eräs vähän arkaluontoisempi kysymys, joka syvemmin kuin mikään muu koskee nuorten puolisoiden tulevaa onnea tai onnettomuutta. Hyvin usein tapahtuu, että avio-onni, joka inhimillisesti katsoen näyttää kestävän läpi koko elämän, jo kuherruskuukauden ensi päivinä kärsii auttamattoman haaksirikon. Tähän on toisaalta syynä tietämättömyys, toisaalta ajatelematon itsekieltäymyksen puute.
Arkana ja kainona, sydän täynnä epämääräisiä, mutta levottomia aavistuksia avioliiton salaisuuksista nuori vaimo jättää pelonalaisena kohtalonsa miehensä käsiin. Tämän on hienotunteisesti, varovasti ja hellästi rauhoitettava vaimonsa levottomuutta ja saavutettava hänen täydellinen luottamuksensa, ennenkuin hän puolestaan vaatii vaimoltaan mitään.
Moni muuten hienotunteinen mies on sitä mieltä, että hänellä on kaikki aviolliset oikeudet, sekä että hänen tulee vaatia ne kaikki, niin pian kuin avioliitto on vahvistettu kirkon ja lain edessä. Malttamattomuudessaan he eivät välitä siitä, miltä moinen ajattelemattomuus tuntuu siitä nuoresta, kokemattomasta olennosta, jota ovat alttarin edessä pyhästi luvanneet kunnioittaa ja rakastaa enemmän kuin ketään muuta. Näin mies loukkaa syvästi vaimoaan pahoittaen hänen mielensä sekä turmellen jo aviollisen yhdyselämän ensimmäisinä hetkinä onnen, jota he muuten olisivat saaneet yhdessä nauttia.
Ei voi tarpeeksi teroittaa nuoren aviomiehen mieleen, mikä ääretön vaara piilee siinä, että tällä tavoin syvästi loukkaa sitä olentoa, jonka on valinnut elämänkumppanikseen, sekä miten totta on, ettei vaimo voi siitä hetkestä saakka koskaan kunnioittaa ja rakastaa miestään samalla tavalla, kuin hän olisi voinut tehdä, jos mies olisi hilliten itsensä hienotunteisemmin kohdellut naisen luontaista arkuutta ja kokemattomuutta. Vaikeaa on hänen enää saada vaimoaan, joka on unelmoinut puhtaasta, syvästä, ylevästä rakkaudesta, vakuutetuksi siitä, etteivät eläimellinen vietti ja aistillinen kiihko ole hänen rakkautensa pääsisältönä. Tämä surkea huomio herättää varmasti vaimossa vastenmielisyyttä, katkeruutta ja ääretöntä halveksimista, jotka tuhoavat yhteisen onnen. Jokainen ajatteleva äiti, jolla on syytä epäillä, ettei hänen tyttärensä tuleva mies ole tarpeeksi ajatellut tätä vakavaa asiaa tai ettei tällä ehkä ole ollut tilaisuutta saada luotettavilta opettajilta tietoja näistä arkaluontoisista asioista, tekisi viisaasti, jos hän joko itse tai jonkun luotettavan ystävän välityksellä kehoittaisi tätä lukemaan sellaisia kirjoja, jotka sisältävät ohjausta ja neuvoja näistä asioista.
Olisi toivottavaa, että jokaisen nuoren miehen olisi velvollisuus, ennenkuin astuu alttarin eteen, lukea esim. tohtori Stallin oivallinen nuorukaisten ja aviomiesten neuvonantaja. Sydän täynnä sen jaloja, vakavia ja käytännöllisiä opetuksia hän tuskin joutuisi niihin onnettomiin erehdyksiin, joihin hän muuten, joskus pelkästään tietämättömyydestään, tulee hyvin helposti horjahtaneeksi. ■
Kommentit