angr.jpg

TAITEILIJA soitti keskiviikkoiltana puoli kahdeksan aikaan. Oli hakenut päivällä planssit ja katsellut niitä päivän mittaan, ja tullut siihen tulokseen että yhtä piti vielä hienosäätää. Totuttuun tapaan jaaritteli saman asian moneen kertaan, ja mä yritin olla ystävällinen vaikka teki mieli laittaa luuri kiinni. Sain lopultakin asiani perille että ennen tätä aamua en sille mitään voi, eikä painotalokaan avaa oviaan ennenkuin kello kahdeksan aamulla, ettei sitä planssia nyt millään yön aikana saada valmiiksi. Tuon asian hän olisi voinut hoitaa tänä aamunakin mutta ilmeisesti se oli hänelle niin tärkeää että piti illalla soitella. Hitto kun mua sieppasi sen puhelun jälkeen. 

TÄNÄ aamuna tein sen lähes olemattoman hienosäädön ja laitoin sekä kuvana että painovalmiina PDF-tiedostona taiteilijalle. Ja tekstarin perään että kurkkaa sähköpostiisi. Eipä mennyt kuin hetki kun taiteilijasta kuului taas: nyt kelpaa. Ja hän haluaa lisäksi olla painossa silloin kun se planssi tulostetaan, että näkee on varmasti värit oikein. Kyseli että meneekö hän tablettinsa kanssa painoon vai kuinka? Sanoin että helpompaa kun lähetän sen PDF:n painoon ja pyydän soittamaan koska hänelle sopii tulla seuraamaan sivusta kun tulostus tapahtuu. WeTransfer-palvelussa on se kiva puoli että se lähettää sähköposti-ilmoituksen kun vastaanottaja on ladannut tiedoston. Tänään se tuli puolen päivän aikaan, ja iltapäivän puolella tuli painosta viesti että taitelija oli poistunut tyytyväisenä. Tälläistä rumbaa ei vähään aikaan taas olekaan ollut. Eipä muuten taiteilija soittanutkaan eikä laittanut mitään viestiä sen jälkeen kun oli planssinsa saanut.

EDELLEENKÄÄN ei ole kuulunut siitä ikuisuuskirjasta mitään. Siellä on 8 lukua odottamassa tarkastusta, ja niiden vajaan 40 valokuvan sijainti julkaisussa on edelleen auki. Ja puuttuuhan niisät kuvatekstitkin, ne puolestaan toimittaa taas toinen taho. Mä olen päättänyt että kun sen opuksen kanssa on näinkin vaikeaa niin en ala perään kyselemään, vaan ilmoitelkoot sitten kun on jotain kerrottavaa. En tiedä uskallanko enää luvata että se olisi toukokuussa valmis, ei tässä niin hirveästi aikaa ole. Huhtikuun lopussa se olisi hyvä saada painoon vedostettavaksi, mutta jospa julkaisuajankohtaa siirretään taas - vaikka ensi jouluun. Inhottavinta tälläisissä töissä on se että ei saa laskua liikkeelle kun homma seisoo asiakkaasta johtuen.

AAMUPÄIVÄLLÄ tuli sähköpostia "Toimi nopeasti - paikkoja on rajoitetusti". Kyllähän se tietysti uteliaisuuden herätti. Tarjolla oli kylpyläviikonloppu toukokuussa eikä maksuakaan kaivattaisi. Pakkohan se oli heti seurata linkkiä ja ilmoittautua kun paikkoja oli alustavasti tarjolla vain kymmenen. Ex-työkaveri soitteli ja kysyi olenko menossa, ja vastattuani myöntävästi kysyi voiko merkitä minut huonekaveriksi? Vastasin merkanneeni jo hänet omaksi kämppisekseni, sillä arvasin että hänkin olisi lähdössä. Tällä viestillä kun oli rajoitettu jakelu, niin tiesin kutakuinkin tarkkaan keille kaikille se oli lähetetty. Kyllähän sitä nyt yhden yön kylpylässä aamiaisineen ja illallisineen aina voi viettää.

PÄIVÄLLÄ jatkoin sitä omaa kirjoitusoperaatiotani. Huomasin että mun ei ehkä kannata olla aivan niin vuolassanainen kuin olen tähän mennessä ollut, jos jatkan samaan tahtiin niin sivuja tulee turhankin paljon lisää. Pitää kirjoittaa ensimmäinen osuus loppuun ja alkaa sitten tiivistämään sitä tekstiä. Ja onneksi se käy vielä lukukierroksella ainakin parilla henkilöllä ennenkuin se saa lopullisen hyväksynnän.

ILTAPUHTEIKSI oli koristetarran asennus oveen. Sellainen reilun kaksi metriä korkea ja hieman yli 60 cm leveä. Ovesta piti tietty ensin irroittaa kahva ja nostaa se saranoiltaan ennenkuin muuta pääsi tekemään. Sitten varmuuden vuoski pyyhkiä sen pinta ennenkuin aloitin sovittamaan tarraa sen pintaan. Olihan se kieltämättä hieman hankalaa yksinään yrittää pitää tarran liimaamatonta osaa tiukalla ja samaan aikaan pyyhkeellä hangata tarraa kiinni oveen. Onneksi liima ei heti ottanut jämäkästi kiinni, kun muutaman kerran joutui vetämään irti kun pyrki tulemaan ryppyjä. Lopulta oli tarra paikoillaan ja sitten piti kiinnittää kahva ja saranat takaisin. Ne nyt meni helposti mutta oven saaminen saranoilleen oli hiukan hankalampaa kun ei pystynyt yht'aikaa näkemään missä kohtaa ylä- ja alasaranat olivat tappien suhteen. Tovin sai taiteilla ja nitkutella saranoita kohdalleen kun sitten ovi tipahti saranoilleen ja sai huokaista helpotuksesta. Samalla kun joutui irrottamaan kahvan ja laittamaan uudelleen paikoilleen niin sain senkin kiristettyä, ei ollut sellainen rempula kuin aiemmin. Mutta en ihan lähipäivinä aio samaa hommaa tehdä jos sellainen vastaantulisi - en ainakaan yksin.

HUOMENNA pitää käydä hakemassa jotakin alustavasti jääkaappiin, ja lauantaina katsotaan sitten mitä kokataan. Apteekissakin pitäisi käydä mutta vielä on sen verran purkkeja nurkissa että sen voi jättä ensi viikkoonkin. Enkä mä ole katsonut OmaKannasta että onko kaikki reseptit ajan tasalla vai ei.

TÄNÄÄN olikin vaihteeksi harmaa päivä, yöllä oli ollut vielä pakkasta yli kymmenen astetta, mutta kyllä se päivän mittaan siitä lauhtui. Nyt vain odotellaan sitä että alkaa oikeasti kunnolla lämpiämään ja kevät pääsee aloittamaan hienovaraisen hivuttautumisensa näihin maisemiin. ■