v.jpg

EILISAAMUNA piti herätä ajoissa niin että pääsin puoli kymmenen aikaan kantamaan kukkalaatikoita pihalle kukkapenkin viereen. Siinä viimeisiä laatikoita kantaessa tulivat Kukkamummot ja muutama muukin istutustalkoisiin niin että ei tarvinnut ihan kolmistaan istuttaa. Istutuksen lomassa Kukkamummot kertoivat kuinka herneen nenäänsä vetänyt PJ oli jo haahuillut pihalla "missä kukat on? Ei en ainakaan mun autotallissa ole!" No ei varmaan olleet siellä, millä ilveellä mä olisin hänen autotalliinsa päässyt? "Laittakaa kukat niinkuin laitatte, minä en sinne tule!" Eipä PJ ole muinakaan vuosina ollut istuttamassa, on istunut kerhohuoneella kahvinkeitossa. Mutta ei tänä vuonna. Herra kiukuttelee nyt kunnolla. Kiukutelkoon.

KUKKAMUMMOT ja minä otimme työn alle sen kahdeksan metriä pitkän penkin, ja toisille annoimme tehtäväksi kukkalaatikot ja toisessa päässä olevan kolmen metrin kukkapenkin opastuksella että nyt saavat itse päättää miten istuttavat. Tulemme sitten katsomaan valmiin lopputuloksen. Ja pitihän heidän kastella laatikoiden multa ja se kukkapenkki kastelukannulla vettä kantamalla kun siellä päässä taloa ei ole vesipistettä, eikä kasteluletku yllä sinne asti. Kun meitä oli niin monta istuttamassa, ei meillä mennyt kahtakaan tuntia siinä hommassa ja pääsimme talkookahville. PJ oli käynyt ostamassa kahvin kanssa tarjottavaa, ja kantanut sinne vain pullaa vaikka suolaistakin olisi siellä voinut olla tarjolla. Mutta piti sitten kiukutella siinäkin asiassa.

TALKOOKAHVIEN jälkeen tulin kotiin suihkuun ja melkoisen pian sen jälkeen suuntasin kohti keskustaa. Mulla oli toimitettavana pari paperia (lähetyslista keinusta ja tarpeeton ostolupa) ja se kukkien laskutuslupa kun ei tiistai-iltana kukkien tuoja sitä hakenut. Vein ensin muut paperit ja sitten suuntasin torille kukanmyyntipisteelle toimittamaan ostolupalapun. Ja siellä kun oli niin kävin moikkaamassa luottokukkakauppiastani ja kerroin kuinka krassit kasvavat melkein silmissä. Tämä myyjä käväisee jossakin vaiheessa kesää katsastamassa miltä se meidän paljon puhuttu ja kohuttu piha näyttää. (Tänään kuulin että eräs naapuritalon rouva oli kysellyt kuka mä olen ja olenko mä puutarhuri kun aina olen siellä kukkapenkkien luona pyörimässä, kaivamassa, rakentamassa tai istuttamassa).

KOTIIN päästyäni kävin sen synttärikirjan taiton kimppuun. Muutama helppo osuus oli vielä jäljellä ja sitten olivat jäljellä enää kaikkein hankalimmat. Helppojen osuuksien jälkeen kaivoin skannerin esiin ja skannasin kaikki loput jäljellä olevat kuvat, niin että ne olisivat valmiina kun ryhdyn niitä hankalampia osuuksia tekemään.

SATTUMOISIN huomasin että telkusta oli tulossa Avengers-leffa joten päätin että skannauksen jälkeen olen tehnyt tarpeeksi keskiviikolle ja suljin koneet. Leffan jälkeen tovi kirjan seurassa ja sitten simmut kiinni.

TÄNÄ aamuna päätin ottaa sen kirjan vaikeimmat/hankalimmat osiot työn alle ja vasta kun ne olisin saanut tehtyä kävisin kaupassa. Niinpä aamupalan jälkeen koneet auki ja hommiin. Olihan siinä hieman säveltämistä ja sovittamista, kun A3-kokoinen aineisto piti ahdistaa B5-kokoon. Jo silloin kun lupauduin kirjan taittamaan kerroin, että mahdollisimman paljon mukailen alkuoperäistä aineistoa mutta aivan yksi yhteen en kaikkea voi sovittaa.

USEAMMAN tunnin aherruksen jälkeen oli viimeinenkin sivu (tällä erää) taitettu. Aikaa meni siinäkin, että jouduin etsimään alkuperäistä muistuttavan fontin, jos sattumalta sitä mulla ei koneella ollut. Ja kun materiaali oli vain paperilla, niin ei edes voinut tutkailla sitä suoraan koneella (no olisihan sen voinut skannata ja sitten käyttää netin apuohjelmia fontin löytämiseksi mutta nopeammin löysin korvaavan fontin suoraan koneelta). Kun tallensin työtiedostot ja tietty varmuuskopioin, oli kasassa jo lähes 140 sivua taitettuna. Mä en edes uskalla tässä vaiheessa vielä kuvitellakaan kuinka monta sivua siihen loppujen lopuksi tulee, sen verran paljon aineistoa on vielä tulossa.

LIDLILLE kävellessä melkoisen tummia pilvenlohkareita vaelsi pitkin pitkin taivasta, mutta ei tälle päivälle oltu sadetta luvattu eikä satanutkaan. Pihaan tultuani menin (vanhaan) keinuun istumaan, ja kohta Kukkamummo II tuli paikalle, oli menossa kauppaan mutta tuli juttelemaan kun ei päivällä mua nähnyt. Kyllä me siinä turistiin reilu puoli tuntia ennenkuin jatkoimme tahoillemme.

UUSI keinu luvattiin alustavasti toimittaa tällä viikolla, mutta vielä sitä ei ole tuotu. Onhan tässä vielä huominen aikaa.  Keinuun liittyen puoliso laittoi viestiä tarvitsenko apua uuden keinun kasaamisessa, ja vastasin että toki hän on tervetullut avuksi jos sattuu vielä olemaan vapaapäivillä kun keinu tulee.

HUOMISEN päivän päivystelen vielä kotinurkilla ja sitten lauantaina lähden puolison luokse. On siitä aikaa kun viimeksi ollaan yhdessä istuttu muuallakin kuin torikahveilla. Ja ihan on tarkoitus olla siellä yö pari. Grillaillaan ja ehkä leipaisen raparperi-rahkapiirakan. Kerran kesässä pitää saada raparperia vaikka piirakassa.

TÄNÄÄN vielä muutama jakso Daredeviliä ja sitten pötkölleen näkemään unta uudesta keinusta. Nyt on jo niin lämmintä että ohut huopa riittää peitoksi, eikä aina tarvitse edes sitäkään. ■