ots.jpg

AAMUPÄIVÄLLÄ oli aika diabetes-hoitajalle. Hämmästeli kuinka hyvin sokeriarvot ovat alkaneet laskea pelkästään jo pillereillä, mutta aloitettiin nyt kuitenkin pistäminen. Aluksi käytiin läpi miten valitaan annostus ja neulan kiinnittäminen, sitten pistin kumityynyyn. Sen jälkeen pitikin ottaa oma insuliinikynä, säätää annostus ja lopuksi tuikata neula vatsanahkaan ja painella insuliini menemään. Jatkossa ainakin näin aluksi pistos kerran illassa. Hoitajan luota  tarvikejakeluun hakemaan neuloja, mittaliuskoja sekä neuloja joilla tehdä reikiä sormenpäihin. Siellä jouduin tovin odottamaan mutta sattui samaan paikkaan tulossa oleva puhelias naisihminen, joten odottaminen ei tuntunut pitkältä.

LÄÄKÄRISTÄ matka jatkui Kelaan, olihan se melkoista nilkuttamista. Pikkuvarvas on todella kipeä joten kävely ei helpointa ole. Pääsin kuitenkin Kelaan. Infopisteeseen oli kaksi pitkää jonoa, eikä mulla ollut haluja jonottaa jalkani kanssa, joten otin vuoronumero - 18 ennen minua. Ja kaksi koppia käytössä jonne asiakkaita kutsutaan. Reilun tuntui piti istua ja odottaa, kunnes pääsin jättämään lääkärilausunnon virkailijalle. Kahden viikon sisällä tulee päätös, että lääkkeet korvataan, kertoi virkailija.

KELASSA ollessa soitteli se henkilö, jonka oli määrä tuoda mulle niitä kuvia. Kun kerroin että jonotan Kelassa, lupasi kiertää sitä kautta ja tuoda kuvat sinne. Ja niinhän tuo sitten hetken päästä oli pihassa ja mä sain kuvakuoren. Pitää alkaa loppuviikosta skannaamaan niitä, ja sovittelemaan julkaisuun niin nähdään miltä homma alkaa vaikuttamaan.

TARKOITUS oli hieman siistiä tänään mutta kun mulla meni 4½ tuntia päivän asioiden hoitoon, niin ei enää houkuttanut ryhtyä siivoamaan kotiin tultua. Jos huomenissa hiukan siistisi. Telkkari ei taaskaan tarjoa mitään, joten pitää katsastaa josko löytyisi joku leffa katsottavaksi. Tai sitten kirja seuraksi ja peiton alle. ■