maksis2.jpg

AAMU ja koko päivä olivat harmaita. Aamupäivän pähkäilin lähdenkö pihamaalle kantamaan lisää kiviä siihen aidan viereen, mutta kun taivas näytti siltä että se saattaisi hetkellä millä hyvänsä roiskauttaa vettä jäin katselemaan eläin- ja asunto-ohjelmia. Aikani niitä katseltua siirryin kynän ja paperin ääreen ja aloin hahmotella sen syntymäpäiväkirjan taittoa. Yleensä aina kun tulee uusi ja erilainen kirja (johon mulla ei ole taittopohjaa tai valmiita ulkoasumäärittelyitä), teen paperille ainakin jonkinlaisen hahmotelman siitä millainen se voisi olla.

ILTAPÄIVÄKAHVIEN jälkeen kun ei edelleenkään satanut päätin lähteä näyttäytymään. Ja oli mulla kyllä ihan syykin lähteä ulos. Puolisolle kun kerran erästä metsän syrjää kulkiessa satuin mainitsemaan että kesällä siinä kasvaa komeamaksaruohoa, niin hän sanoi jos mahdollista, saavansa joskus sitä parvekkeelleen. Nyt kun olen pari kertaa siitä kohdin ohi kulkenut, on sieltä noussut mukavasti maksaruohoa, joten sinne oli matkani määränpää. Tai ainakin yksi etappi. Istutuslapiolla ja muovikassilla varautuneena kävelin (melkein heti kun ulos pääsin alkaneessa) tihkusateessa ja kaivoin puolisolle useamman taimen. Tihkusade oli tosiaan niin heikkoa ettei se haitannut, ja kotiinpäin oli lyhyempi matka metsän läpi. Omassa pihassa laitoin taimipaakut kevyesti multaan odottamaan puolisolle toimitusta.

ALKUILLASTA piti parin sivun verran kokeilla miltä mun ajatukseni näyttää ihan oikealla tekstillä ja muilla elementeillä siinä syntymäpäivälahjakirjassa. Kyllä ainakin tässä vaiheessa vaikuttaa siltä että tällä suunnitelmalla edetään.

HETKI sitten ulkona alkoi sataa hieman reilummin, ja huomiselle on luvattu koko päiväksi sadetta. Ei taida tarvita lähteä kiviä kantamaan, vaan kulutan päivän kirjan parissa.

TÄNÄÄN sukellan taas Netflixin ihmeelliseen maailmaan ennenkuin siirryn kirjan kanssa peiton alle. ■