mita2.jpg

XII

SIKIÖN KEHITYS

Elämän alku.  —  Siemenen tavaton pienuus.  —  Munan hedelmöittyminen.  — Muutoksia emässä.  —  Elämä alkaa heti sikiämisen tapahduttua.  —  Selitys sikiön asteettaisesta kehittymisestä.  — Raskaudenajan eri kuukausina tapahtuvat muutokset.  —  Vanhempien velvollisuudet ja niiden täyttämisestä johtuva siunaus.

Miten elämä syntyy tuossa paljaalle silmälle näkymättömässä itusolussa, miten tämä mikroskooppisen pieni solu vähitellen muuttuu eläväksi, täydellisesti kehittyneeksi lapseksi?

Muna, äidin osa ihmisen luomisessa, sisältää itusolun ja tämän ravinnon sikiämistä välittömästi seuraavana aikana. Munasarjoista irtauduttuaan muna tapaa kulkiessaan kohtuun tai heti sinne saavuttuaan siemeneliön, sikiämisen miespuolisen voiman, ja näiden molempien salaperäisestä yhtymisestä elämä herää.

Samalla kuin muna hedelmöittyy, tapahtuu emässä huomattavia muutoksia. Itse elimeen virtaa runsaasti verta, ja sen sisäinen peite käy paksummaksi ja pehmeämmäksi muodostaen siten sopivan kehdon sille pikku olennolle, jonka siinä on määrä kehittyä ja kasvaa. Raskaudenaikana emä laajenee hyvinkin huomattavasti, ja synnytyksen jälkeenkin se pysyy entistä painavampana ja isompana.

Ihme kyllä, on aivan yleinen luulo, ettei sikiö elä itsenäistä elämää, ennenkuin äiti on tuntenut n. s. sikiön liikkeitä. Kuitenkin jätetään selittämättä, millä tavalla elämä juuri silloin heräisi. Tätä mielipidettä käytetään puolustukseksi luonnon järjestystä ja tarkoituksia vastaan tehdylle rikokselle, n. s. sikiönlähdettämiselle, vaikka sekä lain että yleisen mielipiteen tulisi leimata tälläinen lapsenmurhaksi. Elämänsäkene syttyy, miten, sitä emme tiedä, mutta aivan varmasti se syttyy heti sikiämisen tapahduttua. Ja hedelmöittynyt muna on aivan yhtä elävä kuin se täydellisesti kehittynyt olento, jonka äiti saa muutamia kuukausia myöhemmin sulkea syliinsä.

Heti sikiämisen jälkeen tapahtuu myöskin itse munassa joukko omituisia jatkuvia muutoksia. Sen sisällys jakautuu useampaan osaan, mitä nimitetään »spontaaniseksi» jakautumisilmiöksi. Silloin alkuperäinen solu jakautuu hienkoksi, jyväiseksi (granuläärikseksi) massaksi, josta sikiön koko elimistö sitten aikanaan muodostuu. Millä tavalla muutamat näistä soluista muuttuvat lihaksiksi, toiset luiksi, rustoiksi, hermoiksi, aivoiksi tai sidekudokseksi, vaikka ne alkujaan näyttävät aivan samanlaiselta aineelta, se kuuluu niihin luonnon salaisuuksiin, joiden syvyyksiin tieteen ei ole vielä onnistunut tunkeutua. Että niin tapahtuu, sen kaikki tiedämme, mutta miten se tapahtuu, sen tietää yksin kaikkiviisas Luoja.

Kun sikiö on päässyt matkansa päähän, siihen turvalliseen pesään, jossa se viettää yhdeksän pitkää kuukautta, ei levossa, vaan pontevassa, herkeämättömässä toiminnassa ja lakkaamatta kehittyen ja kasvaen, se alkaa ottaa ravintoa itse emästä, ensi alkuun imemällä ympäröivien kalvojen läpi, mutta sittemmin n. s. istukan kautta, joka on yhdyssiteenä äidin ja lapsen välillä ja jonka kautta ravitsevat elinvoimat virtailevat äidistä lapseen.

Sikiämishetkestä neljännen kuukauden loppuun saakka nimitämme tuota pientä, vastaherännyttä elämää embryoksi (alkio), ja vasta tämän jälkeen varsinaisesti sikiöksi. Seuraavassa teemme selkoa tämän alan tunnettujen arvovaltaisten tutkijoiden mukaan sikiön jatkuvan kehityksen eri asteista.

Ensimmäinen kuukausi. Sikiön ensimmäinen mikroskoopin avulla havaittu ulkonainen muoto on pitkulainen, toisesta päästä pyöreähkö vaaleanharmaa, hyytelömäinen ainejoukko. Kolmannen viikon loppupuolella voidaan huomata vähäinen kuperuus kaulan alkuna ja vähäistä pullistumista keskipaikalla merkitsemässä vartalon paikkaa, mutta raajoista ei ole vielä merkkiäkään. Tämä alku on vielä niin epämääräinen, ettei sitä voi tällöin sattuvissa keskosissa lainkaan huomata.

Toinen kuukausi. Viidennellä viikolla alkaa sikiössä jo näkyä täsmällisempiä piirteitä. Pää on muuhun ruumiiseen verrattuna hyvin iso, kaksi tummaa pilkkua osoittaa silmien paikkaa, ja yläraajoista on merkkinä pienet kyhnyt vartalon kummallakin puolen. Samalla tavalla alaraajatkin alkavat muodostua. Nyt voidaan todeta ensimmäiset itsenäisen verenkierron merkit. Luusto rupeaa muodostumaan, ja siitinelimetkin saavat vähitellen alkunsa.

Kolmas kuukausi. Raajat alkavat huomattavasti kehittyä. Saattaa jo selvästi erottaa kyynärvarret ja kämmenet. Pää on edelleen hyvin iso verrattuna vartaloon, josta kaula kuitenkin erottaa sen selvästi. Silmämunat ovat havaittavissa, mutta luomet eivät vielä peitä niitä kokonaan. Ne kehittyvät vasta tämän kuukauden lopulla, jolloin myöskin otsa, nenä ja huulet eroavat toisistaan. Siitinelimet ovat nyt niin kehittyneet, että sikiön sukupuolen voi todeta. Luuston kehittyminen jatkuu, ja kynnet ovat näkyvissä hienoina kalvoina.

Neljäs kuukausi. Tämän kuun loppupuolella sikiön pituus on n. 12 cm ja paino 180 à 200 gr. Miespuolinen sikiö eroaa nyt jyrkästi naispuolisesta. Päälaella on hienoja hiuksia. Aivopoimut alkavat kehittyä, ja luustonmuodostuminen jatkuu. Pää muodostaa neljännen osan koko ruumiin koosta. SIlmäluomet ovat täydelliset, sieraimilla on lopullinen muotonsa, ja suun peittävät täydellisesti muodostuneet huulet.

Viides kuukausi. Sikiön pituus on suunnilleen 20 cm ja paino 225 à 300 gr. Iho, joka tähän saakka on ollut ruusunpunainen, on nyt vaaleampi ja kiinteämpi, ja sitä peittää ylt'yleensä hieno, untuvainen karvapeite. Pää, sydän ja munuaiset ovat isot ja hyvin kehittyneet. Jos sikiö syntyy tänä aikana, se voi elää vain muutamia tunteja.

Kuudes kuukausi. Kuun lopulla sikiön pituus on n. 30 cm ja paino suunnilleen 450 gr. Hiukset ovat käyneet tiheämmiksi ja tummemmiksi ja kasvaneet pitemmiksi, ja hienoa karvaa näkyy silmäluomien laidoissa ja silmäkulmissa. Kynnet ovat kiinteämmät, maksa iso ja punainen, sappirakossa on nestettä. Tänä aikana syntynyt sikiö hengittää keveästi, mutta vain harvoissa poikkeustapauksissa se voi jäädä lyhyeksi aikaa elämään.

Seitsemäs kuukausi. Sikiön pituus on n. 35 cm, paino 1,5 kg. Ruumis on nyt täydellilsesti kehittynyt ja sopusuhtainen. Päälaenluut, jotka tähän saakka ovat olleet litteät, käyvät yhä kaarevammiksi. Aivot ovat kiinteämmät, ja silmäluomet ovat avoinna. Sappirakossa on sappea. Tällöin syntynyt sikiö saattaa, joskin se on harvinaista, jäädä elämään.

Kahdeksas kuukausi. Ruumiinpituus on n. 40 cm ja paino olosuhteista riippuen suunnilleen 2,25 kg. Nyt sikiö alkaa kehittyä enemmän leveydelleen kuin pituudelleen. Iho on hyvin punainen ja poimukas sekä paksun, limaisen aineen, n. s. »lapsenkinan» (vernix caseosa) peitossa. Tämä aine alkaa muodostua viidennen kuukauden loppupuolella. Kynnet ovat täydellisesti kehittyneet, hieno ihokarva on hävinnyt kasvoista. Napa on ruumiin keskikohdalla. Alaleuka on jo täydellisesti kehittynyt, ja aivopoinut alkavat olla selvästi huomattavissa. Tänä aikana syntynyt lapsi voi aivan hyvin jäädä elämään, jos se vain saa tarpeeksi huolellista hoitoa.

Yhdeksäs kuukausi. Raskaudenaika lähenee nyt loppuaan,  ja synnytys on odotettavissa. Tavallisesti sikiön pituus on tällöin 45—50 cm ja paino keskimäärin 3 à 4½ kg. Aivojen valkea aines on selvästi erillään harmaasta ja aivopoimut ja -uomat huomattavissa. Kynnet ulottuvat sormenpäihin saakka ja ovat sarvimaista ainetta. Hiuksia on toisilla vähemmän, toisilla runsaammin, ja ulkopuoliset sukupuolielimet ovat täydelliset. Syntyessä peittää sikiötä kauttaaltaan lapsenkina, jonka tehtävänä lienee suojella ihoa lapsiveden vaikutukselta. Lapsivedelläkin on puolestaan monta tärkeää tehtävää. Se suojelee lasta ulkonaisilta sysäyksiltä, edistää sen vapaampaa liikuntoa sekä estää sikiön liikkeillään vahingoittamasta emää. Kun synnytyksen hetki tulee, niin tätä nestettä ympäröivän kalvon halkeaminen edistää ja helpottaa sikiön pääsemistä ulkoilmaan pehmittämällä sen ahtaan kanavan seinämiä, jonka kautta sen täytyy tunkeutua.

Näin siis tuo pikku olento on hiljaisuudessa kasvanut ja kehittynyt, kunnes se täydellisenä tulee hakemaan sylistämme niin suuresti tarvitsemaansa suojaa ja hellä hoivaa.Onneton se pikku raukka, jota ei hellien oteta vastaan, ja vielä onnettomampi sen lapsen äiti! Ainoakaan nainen ei ole kyllin arvokas nauttimaan rakkauden suloisuutta ja nuoren puolison onnea, jollei hän mielellään ota vastaan äitiyden velvollisuuksia ja valmistaudu huolellisesti täyttämään niitä. Eikä mies ole oikeutettu sulkemaan naista syliinsä, jollei hän käsitä eikä mielellään ota kannettavakseen hänen uusiin oikeuksiinsa liittyviä velvollisuuksia ja vastuunalaisuutta.

Tulevaisuuden nuoret puolisot, jotka ovat käsittäneet tämän vastuunalaisuuden ja nämä velvollisuudet koko laajuudessaan ja vakavuudessaan sekä ovat ymmärtäneet valmistautua täyttämään ne entistä paremmin, synnyttävät onnellisemman ja kauniimman sukupolven. Paljon me heiltä toivomme, mutta rohkenemme myöskin uskoa, ettemme pety toiveissamme. ■