Nyt onnistuin kastumaan lenkillä ollessani. Sade alkoi niin yllättäen ettei ehtinyt suojaan, ja toisaalta valtaosa reittiä kulki paikoissa, joissa suojaa ei pahemmin tarjolla ollut.
Alkumatkasta tuli vastaan tuttavapariskunta, jonka kanssa aina silloin tällöin törmäilen. Mukanaan heillä oli hihnan päässä saksanpaimenkoiran pentu, ikää kuulemma 3 kuukautta. Oli kyllä niin eloisa ja veikeä pakkaus, että olisin ottanut itselleni vaikka heti. Olihan mulla aikoinaan itsellänikin saksanpaimenkoira, mutta nyt hän lepää nurmen alla mukanaan lempilelunsa. Olisi se silloin kova paikka kun toinen olikin yht'äkkiä nurkista poissa. Tyhjä ruokakuppi ja karvakasat huoneiden nurkissa muistuttivat menneistä yhteisistä ajoista.
Oikeastaan jo heti vuoden vaihteen jälkeen on käynyt mielessä aina silloin tällöin, että olisiko aika ottaa koira? Tosin tällä hetkellä se ei vielä ole ajankohtaista, mutta jos näyttää siltä että vapaata jää enemmänkin niin voisin ottaa. Olisi aikaa kouluttaa se heti kotiintulosta alkaen, niin pärjättäisiin hyvin jatkossa. En mä mitään kallista näyttelykoiraa halua, vaan mieluummin tarjoaisin kodin koirasuojan asukille. Vaikka aiemmin olikin sesse, voi uusi olla muutakin rotua. Se selviää kun näen tarjokkaat, jos sellaisen ottamiseen päädyn. Olisihan siitä lenkkiseuraa ja tulisi takuuvarmasti käytyä joka päivä lenkillä kelistä riippumatta. Pitää nyt odotella (kuumeesta huolimatta) ainakin siihen asti, että Tampereelta kotiuduin. Todennäköisesti kuitenkin vasta elokuussa tiedän paremmin, otanko vai enkö?
Kommentit