mulda.jpg

KESKIVIIKKOAAMUNA käväisin ensin rakentamassa pienen viritelmän sen eilen istuttamani angervon ympärille ettei kesällä sen yli ajella leikkurilla. Ei tarvinnut lähteä mitään aitamateriaalej aetsimään tai ostamaan, kun kotoa löytyi kukkakeppejä riittävästi. Nurkkiin tikut pystyyn ja väleihin kaksi keppiä ristiin ja kaikki toisiinsa kiinni rautalangalla.

UUDEN kukkapenkin/portaan rakentaminen oli seuraavaksi aikataulutettu kalenteriin. Kun koko loppukesän ja syksyn ihmiset kulkivat sen uuden mullan päältä, niin kyllä se oli pakkautunut todella tiukkaan. Ja auringon paistaessa siihen kaivuupaikalle, tahtoi melkein tulla hiki. Eikä tilannetta parantanut sekään, että toisesta reunasta oli kaivettava 20 senttiä multaa pois. Ja kun mulla ei ollut mitään pressua mihin sen mullan olisin laittanut, niin piti kerätä sitä siihen jo kaivetun  (matalamman alueen) päälle. Parisen tuntia hurahti nopeasti ennenkuin oli riittävän tasainen alue sitä kehikkoa varten.

SIINÄ piti jo käväistä kahvilla ennenkuin hommat jatkuivat. Siihen piti kantaa lankkua ja alkaa mallailemana ja mittailemaan mitenkä niitä laittaisi. Kun toinen reuna oli niin paljon alempana, piti siihen laittaa kaksi lankkua päällekkäin niin että sai vaakasuuntaiset poikkilankut kulkemaan kutakuinkin vaakasuoraan. Olihan siinä ihan kivasti sahaamista ja lautojen toisiinsa naputtelemista, ja sitten piti vielä kaivaa kuopat että sai lautoja paikoillaan pitävät pätkät upotettua tarpeeksi syvälle. Vaakasuoriakin lautoja piti jonkin matkaa laittaa kahdessa kerroksessa ennenkuin alareuna otti maahan asti. Mittailua ja sahailua riitti pitkälle alkuiltaan ennenkuin koko kehikko oli kasassa. Alun perin suunnittelin että kaksi poikkijuoksua olisi riittänyt, mutta olisi välit jääneet niin suuriksi, että piti laittaakin kolme. Lopulta pääsin kuitenkin viemään sahan, vasaran, moskan ja muut työkalut pois ennenkuin oli seuraavan vaiheen vuoro.

SITTEN oli kantohommien vuoro. Kaksitoista multasäkkiä piti kantaa varastosta siihen rakennelman vierelle ennenkuin mitään muuta. Tyhjensin multasäkit ylimpään väliin ja siitä multa jo osin valuikin kohti alempia välejä, niin että oli helppo haralla vetää mullat viimeiseenkin väliin. Ja lopuksi vielä pinnan siistiminen haravalla. Ei se sitä olisi vaatinut mutta näytti paremmalta.

MULTAA kantaessa roiskaisi pienen sadekuuron, mutta se oli niin vähäistä että sen takia ei tarvinnut työtä keskeyttää. Kun lopultakin olin saanut kaikki työkalut talteen ja roskat kerättyä, kello oli jo melkein puoli kahdeksan eli oli aika lopettaa työt siltä päivältä ja lähteä syömään.

SISÄLLÄ istuksin tovin nojatuolissa suihkussa käynnin jälkeen ja tunsin itseni puujumalaksi. Niin paljon joutui kantamaan, kaivamaan, olemaan polvillaan ja vaikka millaisessa työasennossa että koko kroppa tuntui oleavn jumissa. Syömisen jälkeen olin  puolisen tuntia pitkälläni ennenkuin laitoin iltakahvit. Sen verran raskasta  puuhaa oli päivän mittaan, että vaikka kuinka yritin niin punkka kutsui. Ei tullut töllön katsomisesta mitään. Niinpä köpöttelin peiton alle oikomaan luitani. ■