vasy.jpg

KESKIVIIKKONA ryhdyin nostamaan kuvia julkaisuun ja tietysti samalla (vaikka ei se oikeasti olisikaan mun duuniani) tein kielenhuoltoa. Tänne kirjoittaessani takuuvarmasti tulee virheitä, mutta kun kyseessä on kaupallinen julkaisu niin sen kohdalla pitää olla tarkkana. Ja kyllä jo ensimmäinen juttu sisälsi enemmän kuin tarpeeksi virheitä. Tosin kun alkuperäisen idean tällekin julkaisulle tiedän, niin en ihmettele. Missään kielenhuollossa eivät tekstit ole käyneet. Tuplavälilyöntejä, ja outo tapa kirjoittaa välimerkit lainausmerkkien jälkeen tyyliin "Entä sitten"? vaikka oikea muoto on "Entä sitten?". Ja samalta kirjoittajalta useampi juttu eli tiedossa oli korjattavaa. Ja olihan siellä tietenkin ihan selkeitä kirjaimen puuttumisvirheitäkin. Käsittelin juttuun tulevat kuvat sitä mukaa kun sain ensin tekstin siistittyä, ja pystyin päättämään kuinka isona se tekstin sekaan tulee.

ILLALLA oli vielä se kokous. Hieman yli toista tuntia meni siellä, kun taas keskusteltiin asiasta joka ei suoraan liittynyt listalla olleeseen asiaan. Onneksi eräs henkilö oli kuitenkin estynyt, muutoin olisi saattanut kokous venähtää vieläkin pidemmäksi. Väsytti niin en jaksanut ärähtääkään vaan odottelin vain kokouksen loppua. Ja sieltä vielä kaupan kautta kotiin kun aamupalatarvikkeet olivat loppu.

TORSTAINA jatkui tekstin lukeminen ja korjaaminen. Yllättävän hidasta lukea ruudulta tarkkaan virheitä etsien, kun on tottunut nopeasti silmäilemään tekstin aivan kuin kirjaa lukiessa (ei sitä koko riviä tarvitse lukea, kun silmäilee rivin alun ja lopun niin lause kyllä hahmottuu). Olisihan mulla ollut tekstit paperillakin, kun julmetun paksun aineiston sain myös paperille tulostettuna, mutta tässä tapauksessa siitä ei hyötyä ollut. Olisi pitänyt tulostaa koko taitto ja etsiä virheet sieltä, mutta sen verran paljon olisi ollut tulostettavaa etten viitsinyt puuhaan ryhtyä. Soittelin myös kirjapainoon julkaisuun liittyvästä mainoksesta, mutta asiasta tietävä henkilö oli poissa. Lupasin palata perjantaina asiaan. 

VAIKKA kuinka yritin olla mahdollisimman nopea, torstain saldoksi jäi 11 lukua (ja koko opuksessa on tällä hetkellä 38 lukua). Tosin noissa 11 on jo mukana kuvatkin että ei se nyt vallan huono saavutus ollut. Tarkoitti kyllä sitä että perjantaina ei paljon muuhun ole aikaa, sillä lupasin toimittaa kuvin varustetun ensimmäisen taittoversion perjantain aikana.

PERJANTAIAAMU ei alkanut kaikkein parhaiten. Torstaista hieman väsyneenä keittiöön tekemään smoothie ja laittamaan kahvit tippumaan. Mehut lentelivät pitkin lattiaa kun puristin purkkia liian lujaa: siivoushommiin heti aamulla. Suihkusta tullessa kummastelin miksi kahvi ei tuoksunut? Olin kyllä mitannut jauheet ja laittanut pannun & tilpehöörit Moccamasteriin, ja keittimenkin päälle, mutta vesi oli unohtunut. Olin ilmeisesti todella tokkurassa, kyllä mä yleensä aamulla saan vedetkin keittimeen. Ei muuta kuin veden lisäys ja odottamaan kahvin valmistumista. 

KUN lopultakin olin saanut aamupalaa oli aika käydä julkaisun kimppuun. Aamua paransi se, että parissa seuraavassa jutussa ei virheitä juurikaan ollut (tai en ollut vieläkään tarpeeksi hereillä huomatakseni ne) joten taitto eteni hieman ripeämmin. Aamupäivän aikana olikin jo seuraavan ongelman vuoro. Kuvanumerointi ei aivan vastannut kuvatekstiluettelon sisältöä, joten piti hieman tehdä salapoliisin työtä ja selvittää yhteenkuuluvat kuvat ja tekstit. Onneksi niitä ei sentään ollut kuin vajaa kymmenen.

PÄIVÄ kului tiukasti koneella taittoa jatkaen. Sivusilmällä vilkuilin kelloa, ja totesin että joko on pystyttävä toimimaan nopeammin tai sitten sen verran pidempään että saan taiton valmiiksi ja nähtäväksi. Työryhmän vetäjä kun oli jo ilmoittanut muille työryhmäläisille että perjantain aikana tulee taitto nähtäväksi. Piti siinä samalla miettiä jokin nopea sapuska kun isompaan ei nyt ollut aikaa. Kaupasta hakemaan vermiselliä ja tonnikalaa, niin pääsisin helpolla.

ALKUILLAN ruokailun jälkeen homma jatkui edelleen. Vastaan tuli taas tekstiä, joka oli ensimmäisen kirjoittajan joten tiedossa oli virheitä - ja rutkasti. Kahvia tippumaan ja homma jatkui. Lukemista, korjauksia, kuvien käsittely ja juttuun lisääminen. Seuraava luku. Kello tikitteli vinhaa vauhtia eteenpäin mutta päätin etten hommaa kesken jätä vaan painan loppuun asti. Ja jatkoin. Hieman ennen puoltayötä sain laittaa teoksen lukuvedoksen PDF-tiedostona työryhmälle. Kone kiinni ja iltapalalle. Tai oikeastaan oluelle. Kotona on jääkaapissa aina pari olutta, jos illalla tuntuu siltä että tarvitsee istua ja nauttia kylmä olut kaikessa rauhassa. Eipä kauaa tarvinnut istua ja katsella telkkua kun alkoivat luomet luppasemaan ja sänky kutsui.

TÄNÄÄN lauantaina ei kello herättänyt kun en muistanut laittaa. Puolen päivän aikaan nousin katsastamaan keliä: harmaata ja vettä satoi. Syksyistä. Päivän ohjelmaan kuului kuitenkin kaupassa käynti, kun huomenissa olisi tarkoitus laittaa ruokaa taas useammaksi päiväksi. Iltapäivää vetkuttelin kiireettä, mutta lopulta oli vain lähdettävä. Siinä matkalla puhelin pirahti ja soittaja kyseli kiinnostaisiko minua taittaa ja tehdä kirjamuotoon eräät muistelmat post mortem? Kiirettä tällä ei olisi, vaan ensi kevään aikana pitäisi olla valmista. Siinä puhelun aikana piti jo antaa alustavaa tarjousta työn hinnasta, mutta kyllä mä sen pystyin noin-arviona antamaan kun tiedossa oli työn laajuus. Ja olen aiemmin kyseisen henkilön tekstiä taittanut, joten tiesin että se on kieliopillisesti melko lailla huoliteltua ja virheetöntä. Kerroin että kyllä kiinnostaa. Noin kuukausi menee aineiston viimeistelyssä ja sen jälkeen olisi palaverin paikka, jossa selvitellään sitten kokoon, ulkoasu ja muut asiat.

HUOMISAAMUNAKAAN ei taida kello soida. Nukun taas niin pitkään kuin nukuttaa, niin että jaksaa viikolla. Alkuviikolla on heti kaksi palaveria kahdessa painossa, toinen hieman vaativampi ja toisessa selvitään vähemmällä.

VIELÄ olen urheasti painaltanut shortseissa ulkona. Onhan päivälämpötila vielä lähes kymmenen astetta, ja kun on illalla pilvistä ei viilenekään niin äkkiä. Ja ei se vielä kylmältä tunnu. Ensi viikon perjantaihin asti jos menisi, niin silloin olisi taas yksi lupaus pidetty: shortseissa syyskuun loppuun. Ja jos sellainen ihme vielä tapahtuisi, että lämpenisi uudestaan, niin shortsikelit jatkuisivat. Tosin taitaa nyt syksy olla oikeasti saapumassa. ■