Niinhän se aamupäivä hurahti kun piti siivota kämppä. Tavallisesti siivousvimma iskee lauantaisin (jos ei ole työvuoro), mutta kuka nyt juhannuksena siivoamaan ryhtyisi :) Koivuja en saa portin enkä oven pieleen, täytyy tyytyä katselemaan niitä pihamaalla ja ikkunoista. Kauan kauan sitten jossakin pienessä pitäjässä keskellä korpea jossa silloinen mökkimme sijaitsi, oli meillä tapana tuoda koivut ovenpieleen ja täti toi koivunoksia saunakamariin. Mutta niistä ajoista on aikaa...
Iltapäivällä hain varuiksi olutsalkun jääkaappiin, vaikka mitään juhannussuunnitelmia ei sen kummemmin olekaan. Saattaahan se olla että jää juomatta, mutta eihän se siellä miksikään mene. Osa kavereista on lähdössä festareille, mutta sääennusteet eivät houkuttele eikä telttamajoituskaan tällä kertaa. Taidan pysyttäytyä kaupungissa, ja jos sää sallii saatan istuksia terassilla tai torilla katselemassa liki autioitunutta kaupunkia. Mutta katsotaan nyt mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Lomaan on jo alkanut tottua. Pelkkä löhöily ei ole mun makuun, jotain muutakin ohjelmaa pitää olla. Rannalle itseäni käristämään mua ei saa kirveelläkään.
Kaupassa törmäsin työkaveriin, ja vanhoja työntekijöitä oli palannut firmaan. Muutoin kuulemma Pihlajakadulla meno tuntuu olevan entisellään, ellei entistä sekopäisempää. Välillä tuntuu että organisointikyky on joinakin päivinä heitetty kaatopaikalle ja liidellään visioiden siivin kiinnittämättä lainkaan huomiota siihen, onko siihen realistisia mahdollisuuksia edes toteuttaa kaikkea. Onneksi ei tarvitse enää kauan siellä käpristellä. Tosin pieni pelko perseessä odotan, mitä siellä taas on keksitty....
Kommentit