Jokusen aikaa on työpaikalla ollut ilmassa selviä merkkejä siitä, että aiemmin koettu työn tekemisen ilo on katoamassa. Ennen nauru raikui osastoilla, mutta nyt kaikki tekevät vain sen mikä on välttämätöntä.

Työnjohtajat selkeästi vähättelelevät ongelmaa ja kulkevat pää pilvissä visioitaan hehkutellen. Välillä jopa mennään puhtaalla sanelupolitiilalla, eikä todellista työtä tekeviä kuulla lainkaan. Alentuneet myynnit pyritään sysäämään työntekijöiden syyksi, eikä omia virheitä tahdota myöntää.

Välillä duunissa tuntuu raskaalta, mutta onneksi sielläkin on työkavereita jotka jaksavat tilanteesta huolimatta kannustaa toisia.

Paras kuitenkin on hän, hänen hymynsä kirkastaa päivän synkimmälläkin hetkellä.

Huomenissa palaveri mutta tapahtuuko mitään konkreettista?