mita2.jpg

I

TIETÄMÄTTÖMYYS JA TIETO

 Tyttö ja vaimo. Uuden kodin perustaminen. Naisen tehtävä. Erilaiset olosuhteet kehittymisaikana ja niiden merkitys. Unelmat ja todellisuus. Tietoisuus ja vastuuntunne. Naisen luonnollinen kutsumus puolisona ja äitinä. Sukupuolielinten asema. Vaaroja, joita on vältettävä. Mitä kaikkien nuorien vaimojen tulee tietää. Edellisten sukupolvien erehdykset ja kokemukset. Hyveiden ja paheiden periytyminen.

 Mitä naimisissa olevan naisen tulee tietää voidakseen oikein täyttää elämäntehtävänsä, on tietysti liian laajakantoinen kysymys voidakseen saada perinpohjaisen ja täydelleen tyydyttävän vastauksen sellaisessa teoksessa kuin tämä. Pyrkimyksenämme on tosiasiassa vain herättää nuorissa tytöissämme  — tulevien sukupolvien äideissä —  syvempi ja vakavampi käsitys elämän heille tarjoamista mahdollisuuksista, sekä edes jossain määrin valmistaa heitä vastaanottamaan avioliiton korkeat ja pyhät velvollisuudet vakavammin ja tuntien vastuunalaisuutensa paremmin kuin tähän saakka. Jos tämä onnistuu, olemme saavuttaneet päämäärämme.

Askel tytöstä vainoksi näyttää niin kovin lyhyeltä ja helpolta, mutta kuinka vakava ja monivaiheinen se siitä huolimatta onkaan!

Toden totta  —  vain siinä tapauksessa, että olet koko nuoruuden aikasi järkähtämättä pitänyt katseesi suunnattuna korkeimpiin päämääriin, että olet täyttänyt sielusi suurilla ajatuksilla, kehittänyt ymmärrystäsi, lakkaamatta koettanut kartuttaa tietojasi sekä tottunut pyrkimään siihen, mikä kaikilla aloilla on parhainta, silloin vasta sinusta voi sanoa, että todella olet valmistautunut sinua odottavaan elämään ja velvollisuuksiin. Jos sitävastoin olet, niinkuin moni muu, antanut päivän vierähtää toisensa perästä, välittämättä siitä, onko se jättänyt sinulle mitään säästöön, niin ettet ole tullut ajatelleeksikaan kylvää jaloa kylvöä ja viljellä uinuvia luonnonlahjojasi  —  silloin et ole valmistautunut tehtävääsi. Enkä sanone liikaa väittäessäni, ettei sinulla ole aavistustakaan niistä koettelemuksista ja kärsimyksistä, jotka silloin odottavat sinua tulevaisuudessa.

Sinun avullasi luodaan maailmaan uusi koti, perustetaan uusi alttari, jossa on jokapäiväisenä uhrina rakkaus, luottamus, hellyys, uuttera ja epäitsekäs työskentely ei ainoastaan sinun itsesi, vaan myöskin tuon toisen hyväksi, jonka olet valinnut kaikkien ihmisten joukosta elämänkumppaniksesi jakamaan kaiken, mitä sinulla on korkeinta ja pyhintä, rakkainta ja kalleinta!

»Ja Herra sanoi: ei ole ihmisen hyvä olla yksin. Minä tahdon tehdä hänelle avun, joka on hänen kaltaisensa». Tässä (ruotsal.) raamatunkäännöksessä on näillä sanoilla paljon syvempi sointu, paljoa laajempi ja kauniimpi merkitys kuin suomalaisessa, jossa, kuten tiedämme, puhutaan vain »avusta, joka on hänelle sopiva».  —  Täten nämä ihmeelisen kauniit ja syvämietteiset sanat menettävät puolet merkityksestään. Luoja ei äärettömässä viisaudessaan tahtonut antaa miehelle ainoastaan »apua», avustajaa elämän jokapäiväisissä puuhissa ja huolissa, vaan hänen kaltaisensa olennon, ystävän, toverin, uskollisen elämänkumppanin kaikissa vaiheissa, luomakunnan kruunun, ja miehelle lopullisen, kaiken täydentävän siunauksen. Nuoret naiset, muistakaa tämä ja koettakaa vakavasti, nöyrin ja puhtain mielin kehittyä yhä kykenevämmäksi, yhä sopivammiksi täyttämään teille määrättyä suurta tehtävää.

Miehelle »antautuminen» ei ole naiselle suinkaan nöyryyttävää eikä alentavaa, enempää kuin hänen muukaan maallinen työnsä ja toimintansa. Hänen tehtävänsä suuressa maailmantaloudessa on toinen kuin miehen, mutta se on yhtä tarpeellinen ja välttämätön kokonaisuudelle; se on erilainen, mutta ei suinkaan vähemmänarvoinen kuin miehen. Naisen tehtävänä on suorittaa puolet  —  eikä totisesti ainakaan vähäpätöisempää tai vähemmän tärkeää puolta!  —  ihmiskunnan työstä  —  tuosta suuresta, jalosta, kauniista, kohottavasta työstä, joka silloin, kun sitä tehdään rakkauden ja uhrautuvaisuuden hengessä, kaunistaa ja jalostuttaa tekijänsä.

 Rakkaat nuoret vaimot! Aloittakaa avioelämänne ennen kaikkea syvästi tuntien olevanne kutsutut täyttämään maailmassa ihanaa tehtävää tärkeällä, vastuunalaisella paikalla, sekä ettei ole ainoastaan velvollisuutenne, vaan myöskin kunnianne ja ilonne valmistautua siihen jalosti ja arvokkaasti, kuten todellisen naisen tulee!

Erilaisista oloista ja erilaisin edellytyksin joudutte asemaanne. Toinen tulee varakkaasta kodista, jossa ehkä on lapsesta saakka tottunut saamaan pienimmänkin toiveensa täytetyksi jo ennenkuin on ehtinyt lausua sen julki. Voi sattua niin, ettei hänen puolisonsa voikaan samassa määrin täyttää hänen toivomuksiansa. Naisen täytyy silloin tuntea saavansa  miehensä rakkaudesta ja yhdyselämästä hänen kanssaan runsaan korvauksen siitä, mitä puuttuu ulkonaisesta mukavuudesta. Hänen täytyy pitää lujasti kiinni tästä ajatuksesta, tehdä se osaksi omasta itsestään ja pyrkiä joka päivä uudistamaan se elävässä todellisuudessa  —  syvässä henkisessä yhteydessä rakastetun puolisonsa kanssa, lujassa, suloisessa ja itsenäisessä, samalla kertaa sekä uhrautuvassa että vaativassa rakkaudessa. Mikään päämäärä ei ole niin korkealla, ettette yhteisvoimin voisi saavuttaa sitä. Yhteiset pyrinnöt eivät ainoastaan edistä ulkonaista asemaanne auttaen teitä hyvinvointiin ja riippumattomuuteen, vaan ne lisäksi, samoin kuin kieltäymykset ja koettelemuksetkin, kehittävät ja jalostavat teitä, kasvattaen teissä luonteen lujuutta ja todellista sielunsuuruutta.

Toiset ovat kodeista, joissa säästäväisyys ja kieltäymys ovat totuttuja tapoja, joissa elämän välttämättömimmät tarpeet on voitu täyttää vain viisaasti punnitsemalla ja harkitsemalla kaikkea selä säästeliäästi käyttämällä niukkoja varoja, ja joissa loisto ja ylellisyys ovat tuntemattomia käsitteitä. On mahdollista, että tälläisissä oloissa kasvaneen tytön puoliso iloitsee voidessaan vapauttaa vaimonsa koettelumuksista ja kieltäymyksistä, jotk aovat niin raskaina painaneet tämän nuoria hartioita. Mies on varakas, voi tarjota vaimolleen onnellisen, huolettoman elämän, kaikkea, mitä tämä sivusta katsoen sydämessään toivoo, tehden kaiken tämän ilomielin. Tälle nuorelle naiselle tahtoisimme sanoa: »Katso eteesi, ole varuillasi, rkas nuori ystäväni  —  vaarat, jotka väijyvät tielläsi uhaten onneasi, ovat äsken kuvaamiamme suuremmat. Tuo mukava ja huoleton elämä, johon et ole tottunut ja joka sinulle tarjoaa niin paljon tähän saakka saavuttamattomia nautintoja ja iloja, saattaa koitua, ellet osaa pitää varaasi, todelliseksi haitaksi olemuksesi jaloimmalle ja parhaimmalle osalle veltostuttamalla luonteesi ja saattamalla sinut unohtamaan epäitsekkyyden ja uhrautuvaisuuden jalon taidon.

Muutamat nuoret parit ovat kasvaneet jotenkin samanlaisissa oloissa, joten heillä on aloittaessaan yhdyselämänsä osapuilleen samanlaiset tavat, vaatimukset ja tarpeet. Heidän yhteinen työskentelynsä edistyksen, onnen ja aineellisen toimeentulon saavuttamiseksi muodostuu verrattain helpoksi, mutta varokoot he puolestaan visusti ahneuden ja voitonhimon, kateuden ja kitsauden vaarallista myrkkyä! Siinä myrkyssä piilee yksipuolisten aineellisten harrastusten vaara. Se vaikuttaa tuhoisasti kaikkeen todelliseen onneen sekä katkeroittaa elämän korkeimman onnen ja nautinnot, jos se pääsee vallitsevaksi.

Avioliiton edellisenä aikana kuvaillaan nuorelle tytölle tavallisesti kaikki avioliiton yhteydessä olevat asiat kaunistellen ja ihannoiden. Herääminen huomaamaan, kuinka suuri ihanteen ja todellisuuden ero on, tuntuu aina jossain määri katkeralta ja panee naisen terven järjen, luonteenlujuuden ja hyvän tahdon kovalle koetukselle. Se rusohohde, joka kihlausaikana leviää koko elämään, väistyy kirkkaan, todellisen päivänvalon tieltä. Sinusta itsestäsi riippuu, muodostuuko päivä pilviseksi ja harmaaksi vai valoisaksi ja lämpimäksi. Muista, että olet nyt tullut siihen satamaan, johon purtesi on, tieten tai tietämättäsi, aikaisimmasta laspsuudestasi saakka suunnannut kulkunsa. Hienoimmat ja salaisimmat ajatuksesi, kauneimmat tyttöunelmasi kohdistuivat siihen aikaan, jolloin olet nainen ja jolloin joku  —  sinulle aioa maailmassa —  voittaa sydämesi vakuuttaen, että elämäsi ainoastaan hänen elämäänsä yhdistettynä voi kehittyä ihanimpaan täydellisyyteensä, ettei hänen rakentamansa koti ole valmis, ennekuin sinä suostut tulemaan sen kuningattareksi ja valtiattareksi, sekä että hänkin elämänsä voi saavuttaa tarkoituksensa vain siinä tapauksessa, että sinä suostut täyttämään sen rakkaudellasi.

Useaa peloittavat kenties jo edeltäpäin avioliiton velvollisuudet ja huolet. Väärien mielilkuvien harhaan johtamina naiset kärsivät sanomatonta tuskaa voimatta vapautua sen vallasta. Tosiasiassa tämä tuska on kokonaan aiheetonta. Luonto itse on valmistanut naisen siihen tehtävään, jota hänet on kutsuttu täyttämään.

Tarkastakaamme hetkinen sitä ihmeellistä tarkoituksenmukaisuutta, joka ilmenee hänen olemuksensa jokaisessa osassa.

Naisen hermosto on herkempi kuin miehen; sydän ja verisuonet toimittavat tehtävänsä vilkkaammin, aivot toimivat herkemmin, mutta lihakset eivät ole yhtä vahvat ja jäntevät. Hänen ajatuksensa eivät ole yhtä johdonmukaisia kuin miehen, mutta osoittavat nopeampaa sisäistä käsityskykyä. Hän ei ole yhtä voimakas, mutta kestävämpi, ei niin rohkea ja yritteliäs mutta kärsivällisempi; hänen kunnianhimonsa ei niin suuressa määrin tähtää olemassaolon suuriin, vastuunalaisiin tehtäviin, vaan hänellä on enemmän taipumusta pitää huolta noista tuhansista, ei suinkaan vähäarvoisista, pikkuseikoista ja jokapäiväisyyksistä, jotka niin suuressa määrin edistävät elämän viihtyisyyttä. Kaikki nämä eroavaisuudet tekevät hänet kalliimmaksi ja miellyttävämmäksi sen miehen silmissä, jonka ystäväksi, avuksi ja toveriksi hän on lupautunut; heidän voidaan sanoa täydentävän toisiaan kaikessa.

Niiden ominaisuuksien tarkoituksena, jotka ulkonaisesti erottavat hänet miehestä, on tehdä hänelle mahdolliseksi täyttää kutsumuksensa äitinä. Hänen hartiansa ovat kapeammat ja lihaksensa heikommat, häntä ei siis ole aiottu yhtä kovaan ruumiilliseen työhön kuin miestä; mutta sensijaan hänen lantionsa on paljoa leveämpi, jotta olisi tarpeeksi tilaa lapselle, jota hänen on kannettava kohdussaan.

 Lantioksi sanotaan vartalon alaosassa olevaa leveää, maljanuotoista syvennystä. Sen muodostavat molemmat lonkkaluut, ristiluu, häpy- ja istuinluut sekä häntäluu. Kaikki nämä luut, samoinkuin koko lantiokin, ovat naisella paljon hienompaa ja keveämpää rakennetta kuin miehellä, jonka luuston päätarkoituksena on lujuus ja voimakkuus. Lihaksien kiinnityskohdat eivät ole läheskään niin huomattavat kuin miehellä, jonkatähden naisen lantion sisäpinta on sileämpi ja pyöreämpi. Liitekohdat ovat hänellä paljon liikkuvammat kuin miehellä, risti- ja häntäluissa ne ovat täydellisesti liikkuvat, ja edessä yhtyvät häoyluut voivat synnytyksessä hiukan erota toisistaan.

Lantiossa sijaitsevat sisäiset sukupulielimet  —  uterus eli emä, munasarjat, emätin y .m.  —  sekä peräsuoli ja virtsarakko. Näille elimelle  —  ja ainoastaan näille —  lantio on tarkoitettu. Kaikille niille luonto on valmistanut tarpeeksi tilaa, elleivät niiden yläpuolella sijaitsevat elimet painu alas ja anasta kohtuuttoman suurta osaa tästä tilasta. Jos näin on käynyt, voi siitä koitua erittäin vakavia seurauksia.

Tapahtuu helposti, että joku lantiossa sijaitsevista elimistä vaatii itselleen tavallista suuremman tilan. Valitettavasti sattuu hyvin usein, etteivät nuoret tytöt  —  joko ajattelemattomuudessaan tai tietämättä, miten vaarallisia seurauksia tästä laiminlyönnistä voi olla  —  säännöllisestin tyhjennä rakkoa ja peräsuolta, mistä aiheutunut näiden elinten liiallinen täyttyminen saa emän kääntymään joko taakse- tai eteenpäin. Jos sama laiminlyönti toistuu kovin usein, emä voi jäädä väärään asentoon, mistä aiheutuu raskaudenaikana sekä synnytyksessä itä vakavampia haittoja.

Emän väärä asento aiheuttaa sitäpaitsi liiallista veren runsautta ja verentungosta lantion verisuonissa sekä haittaa verenkeirtoa tärkeissä sisäelimissä. Täten myöskin maksa estyy toimittamasta tehtäväänsä täydellisesti, mistä on seurauksena ruuansulatushäiriöitä sekä monenmoisia vatsavaivoja.

Sekä rakko että peräsuoli voivat suuresti pingoittua, joten ne liian täynnä ollessaan jättävät vain niukalti tilaa emälle. Jos emä tälläisissä olosuhteissa työntyisi ylöspäin, ei sen asennon muutos olisi niin arveluttava; mutta elinten asennon vuoksi käy tavallisesti päinvastoin. Liiaksi täyttynyt ja pingoittunut peräsuoli aiheuttaa varsinkin emänlaskeutumista kaikkine siitä johtuvine kärsimyksineen. Ja nämä haitalliset seuraukset ulottuvat usein vielä laajemmalle aiheuttaen vakavia rakkotulehduksia, peräpukamia ja muita peräsuolen sairauksia.

Itse vatsaontelossa, joka sijaitsee pallean ja lantion välissä, on tarpeeksi tilaa siihen kuuluville elimille, mutta sopimaton ja luonnoton puku voi pienentää tätä tilaa arveluttavassa määrässä. Tästä eivät kärsi ainostaan edellämainitut elimet, vaan nämä taas puolestaan työntävät lantion elimet suppeampaan tilaan, joten tästäkin aiheutuu äskenmainittuja haittoja.

Ei liene toki kohtuutonta vaatia, että jokainen nainen täydellisesti tuntee omaa ruumistaan ja sen eri toimistoja koskevat alkeistiedot. Tälläisessä teoksessa täytyy supistaa esitys muutamiin hajanaisiin viittauksiin, mutta kehotamme lukemaan niitä monia oivallisia, helposti saatavissa olevia erikoisjulkaisuja, jotka käsittelevät tätä tarkeää ainetta.

On myöskin täysin oikeutettu vaatimus, että jokainen nuori nainen hankkii, ennenkuin on ottanut kantaakseen puolison ja äidin tärkeät velvollisuudet, tarkat tiedot seuraavista kysymyksistä:

  1. 1. Ihmisruumiista, sen eri elimistä ja jokaisen elimen luonnonmukaisista tehtävistä.
  2. 2. Hoidosta, jota jokainen elin tarvitsee pysyäkseen täydellisesti terveenä, sekä sopivimmasta ja terveellisimmästä ravinnosta.
  3. Miten on pukeuduttava, ettei puku vaikuta häiritsevästi ruumiin elintoimistoihin, vaan edistää sen voimaa ja kauneutta?
  4.  Mitkä ruumiinliikkeet ovat välttämättömiä hermojen ja lihaksien vahvistamiseksi ja verenkierron edistämiseksi?
  5.  Kuinka pitkä lepo tarvitaan kulutetun voiman korvaukseksi?
  6.  Mistä naisen tulee kieltäytyä, voidakseen säilyttää terveytensä sekä luonteensa raikkaana ja pirteänä?
  7.  Mikä tehtävä hänellä todella on ihmiskunnan suuressa perheessä, ja mikä vastuu siitä seuraa? Mikä hänen velvollisuutensa sanan laajimmassa merkityksessä on iytseään, omaisiaan ja tulevaa sukupolvea kohtaan aikansa, voimiensa, ruumiin- ja sielunkykyjensä oikeaan käyttöön nähden?
  8. Haluaako hän nähdä oman itsensä, sellaisena kuin nyt on, uudistuvan lapsessaan?
  9. Mitä vikoja ja heikkouksia hänellä on, joita hän ei tahtoisi jättää perinnöksi lapselleen?
  10.  Perinnöllisyyden merkityksestä ihmissuvun kehityksessä, sekä mikä siveellinen vastuunalaisuus siitä on seurauksena.

»Ei kukaan»  —  eräs kokenut lääkäri sanoo —  »voi vaatia, että nuoret tulisivat kehitysajan kuohuvassa levottomuudessa, jolloin he saavat kokea sekä suurempia että pienempiä ihmeellisiä yllätyksiä, tarkoin punninneeksi tulevaisuuden vaaroja ja vastuunalaisuutta. joista heillä tosiasiassa ei ole aavistustakaan, elleivät kokeneet ja luotettavat opettajat ja neuvojat ole puhuneet heille niistä. Velvollisuuksistaan huolehtivien äitien käsiin on siis uskottu suvun pyhimmät ja vakavimmat pyrinnöt. Näiden äitien sekä sydämen että järjen kasvatus on tosiassa koko yhteiskunnan tärkein kysymys, joten sen tulee olla joka suhteessa mitä parhain».

Voitaneen kuitenkin väittää, että yhteiskunta kokonaisuudessaan on tähän saakka pikemminkin koettanut tukahduttaa kuin kannustaa nuorten niihin asioihin kohdistuvaa tiedonhalua. Mutta nyt eivät nuoret naisemme enää halunne pysyä sellaisessa »viattomuuden» tilassa, joka samaa kuin olla tietämätön omasta kutsumuksestaan, tehtävistään ja luonteestaan. Tietämättömyys ei ole puhtautta; se voi usein olla syynä aivan päinvastaiseen.

Voidakseen oikein tuntea ja ymmärtää itsensä ihmisen pitäisi tietää, mitä ruumiillisia ja henkisiä erikoisuuksia, lahjoja ja kykyjä, vikoja ja heikkouksia heidän vanhemmillaan ja esivanhemmillaan ehkä on ollut. Kehoitamme senvuoksi vakavasti jokaista ottamaan selkoa näistä seikoista. Koeta mikä mahdollista saada selkoa perheesi ja sukusi aikaisemmista vaiheista, tutki ja harkitse, minkälaisen sekä ruumiillisen että henkisen ja siveellisen perinnön olet saanut! Opi siten ymmärtämään, mitä heikkouksia sinulla erityisesti on voitettavana, mitkä kiusaukset ovat sinulle todennäköisesti vaarallisimmat, sekä toisaalta, mitkä luonnonlahjat tarjoavat sinulle suurimmat edistyksen mahdollisuudet, joita sinun siis tulee ennen muita koettaa kehittää ja ylläpitää itsessäsi ja lapsissasi! Hanki selvä tieto siitä, mitä kasvatus ja ulkonaiset olosuheet vaikuttavat luonteen kehitykseen, sekä punnitse vakavasti mielessäsi, mitä mahdollisuuksia tälläisellä luonteella on toimia hyödyllisesti ja siunausta tuottavasti. Silloin saat olla varma, että onnistut pyrinnöissäsi, jos vain niitä elähdyttää rehellinen, korkeimpaan hyvään pyrkivä tahto sekä vakava käsitys olemassaolon vastuunalaisuudesta ja tehtävistä.

Jo n. s. sukupuu voi tässä olla suureksi avuksi, mutta jos mieli siitä olla todellista hyötyä, pitäisi jokaiseen sukupuuhun sisältyä paljon enemmän kuin pelkät vanhempien nimet. Siinä pitäisi oikeastaan olla lyhyt kuvaus kunkin henkilön luonteesta, heikkouksista ja hyvistä puolista, kertomus hänen vastoinkäymisistään ja menestyksestään, jotta se voisi olla todellisena osviittana hänen jälkeläisilleen. Mahdollisesti tälläinen totuudenmukainen perhekertomus useinkin vaikuttaisi hieman masentavasti sukuylpeyteen —  mutta yhtä usein, jollei useamminkin, se kehoittaisi jaloon taistelun ja ylevän vastuuntunteen elähdyttämään pyrkimykseen päästä edellisten sukupolvien veroisiksi hyveissä —  tai ehkä voittamaan viat ja heikkoudet, jotka ovat olleet heille turmiollisia ja onnettomuutta tuottavia.

Ovatko ihmisen syntyperä ja perityt  ominaisuudet todella vähemmänarvoiset kuin esim. hevosen? —  Voimme oppia paljon selailemalla huolellisesti laadittuja sukupuita, jotka sisältävät kilparadoilla mainetta niittäneiden puhdasrotuisten hevosten sukukertomukset. Niistä voimme aivan selvästi nähdä sekä virheiden että hyvien ominaisuuksien menevän perintönä polvesta polveen sekä varsojen kelvollisuuden riippuvan sen vanhemmista. On todella omituista, että ihminen on paljoa paremmin oppinut tuntemaan luonnonlakien vaikutusta ja sovittamista eläimiin kuin omaan sukuunsa. Toivoa sopii, että aikaa voittaen opimme syvemmin käsittämään perinnöllisyyslain tavattoman merkityksen yksilön kehitykselle, sekä myöskin millaisen vastuun tämä laki sälyttää hartioillemme. ■