stones.jpg

AAMULLA herätessä kuului kuinka pisaroita tipahteli ikkunapeltiin. Sälekaihtimet avattuani ei siellä enää kuitenkaan satanut, oli varmaan satanut silloin kun vielä nukuin. Tosin harmaalta näytti taivas ja piti miettiä suunnitelmat hiukan uusiksi.

NOPEASTI aamupala ja sitten pihalle. Päätin että saan ne kaksi kiveä laitettua paikoilleen ja yhden laudanpätkän ylärinteen kukkapenkin takareunaan ennenkuin alan miettimään siivoamista. Siinä kun sovittelin sitä lautaa paikoilleen kukkamummo I pölähti nurkan takaa. Oli tullutkin jo tänään kotiin. Ei siinä kauaa ehditty rupattelemaan kun taivas aukeni ja alkoi vettä tulla. Mummo juoksi nopeasti sisään, mun piti könytä sieltä rinteen yläreunasta kukkapenkin yli kukkia pahemmin tallomatta. Ehdin kastua ihan mukavasti, kun ei sen veden tulon kanssa säästelty. Eipä se haitannut vaikka pihatyövaatteet vähän kastuivatkin, enhän mä niitä tarvitse taas ennen seuraavaa kertaa. Sisääntullessa toin mukanani muutaman kepin, kun pitää varmuuden vuoksi laittaa sen laudan eteen ja taakse muutama tukikeppi. Jo alkukesällä kävin katkomassa metsässä noita keppejä valmiiksi kun tiesin että kesän mittaan niille tulee enemmän ja vähemmän tarvetta. Sahasin sisällä kummankin kepin kolmeen pätkään, niin ei tarvitse (lehti)sahaa sinne penkin luokse viedä. Nyt ei tarvitse muuta kuin vasaroida ne paikoilleen jossakin välissä. Jos tuossa illemmalla olisi sen verran poutaa että voisin ne naputella paikoilleen samalla kun käyn kaupassa kahvia hakemassa.

PITI sitten pähkäillä lähden piiskaamaan viattomat matot pihalle, mutta sen näköisetä näytti että ehdin varmaan nostaa matot telineille tampattavaksi niin taas tulee vettä. Päätin vaan imuroida ne kunnolla ja viedä ulos katon alle tuulettumaan. Ajattelin että olkoot siellä muutaman tunnin niin ehtivät vähän raikastua. Sitten imurointi, pölyjen pyyhkiminen ja lattian luuttuaminen. Eihän se koskaan mukavalta tunnu ennenkuin on aloittanut mutta sitten kun saa homman käyntiin, ja kun on on saanut siivottua, niin sitten se kuitenkin tuntuu hyvältä.

SIINÄ kun kaivelin imurin komerosta ja alin kiskomaan johtoa ulos niin muistin että edellisellä kerrallahan se johto jumitti hieman puolen välin jälkeen eikä kelautunut kokonaan ulos. Niin kävi nytkin. Piti sitten imuroidessa vaihtaa pistorasiaa että pääsi joka paikan imuroimaan. Kai se alkaa olla aika hankkia uusi imuri. Eihän tämä pieni ja ketterä nykyinen kapistus olekaan palvellut kuin melkein 20 vuotta. Ainoat ongelmat nyt ilmaantuneen verkkojohdon ulostulon kangertelun lisäksi ovat se jo paljon aiemmin tapahtunut liitosletkun ja alumiiniputken välisen liitoksen katkeaminen. Senhän sai hyvin korjattua saslikkitikuilla ja teipillä. Sen tiedän että pölypussitonta imuria en osta! Ja siinä sitten siivoillessa tuuli puhalteli pilvet pois taivaalta ja aurinko tuli esiin. Olisi ilmeisesti pitänyt jaksaa odottaa pidemmälle iltapäivään niin olisi päässyt pihalle tamppaamaan. No, se oli tällä kertaa myöhäistä. Kolmisen tuntia annoin mattojen olla tuulettumassa ennenkuin raahasin ne sisään. Siinä katselin että olohuoneen iso matto kaipaa kyllä pesua, mutta kotikonstein se ei onnistu. Syyskuussa pitäisi aloittaa uusi mattopesula täällä (kotiinkuljetuksineen) ja mainostivat että 25 euroa maksaisi tuollaisen maton kuin minulla pesu. Ellen sitten käy ostamassa ihan uutta mattoa. Vaikka jouluksi. On se silti nyt mukava kun on taas paikat puhtaina.

SUIHKUSSAKÄYNNIN jälkeen piti kiepahtaa lähikaupassa hakemassa se kahvipaketti, muutoin olis ollut melkoisen karu aamu. Kun jo keskiviikkona suunnittelin koko loppuviikon ruokalistan, niin tänään ei tarvinnut lähteä isompaan kauppaan eikä lähikaupastakaan ostaa muuta kuin tuo kahvi. No yksi banaani tarttui mukaan kun olivat tarjouksessa, siinä on iltakahvin kanssa syötävää. Lääkärin kanssa kun keskiviikkona juttelin, niin otettiin esille mahdollisuus käydä ravintoneuvojalla, jospa sieltä sais joitakin hyviä vinkkejä.

EIHÄN se antanut luonto periksi. Ruokailun ja tuumaustauon jälkeen veri veti sinne kukkapenkin ääreen, varsinkin kun aurinko paistoi niin keli oli mitä kutsuvin. Naputttelin ne tukikepit sen laudan taakse kun en kauppareissulle viitsinyt lähteä niissä multaisissa pihavaatteissa. Sen jälkeen siirsin vielä yhden onnenapilan siihen kivien viereen ja mintun sinne rinteen alareunaan kuunliljojen yläpuolelle. Se on oiva paikka nille kun ei heti niiden kuunliljojen yläpuolelle voi mitään (ainakaan matalaa) kukkaa laittaa; joten tuo minttu täyttää äkkiä sen alueen ja on sellainen vihreä raita kuunliljojen ja tulevien kukkien välissä. Ja onhan nuo molemmat (minttu ja onnenapila) niin nopeita leviämään, että vaikka mä sieltä yläpenkistä ne isot kasvustot siirsinkin niin pian siellä ensi kesänä on uutta pukkaamassa. Huomasin kun ne vuorimäntyjen juurakot kaivoin ylös ja tietty sen pintamaa siinä tuli myllerrettyä, niin johan siellä puskee onnenapilaa. Ja on sitä vähän joka puolella pihaa eli ei tarvitse pelätä että se häviäisi. 

ISTUTTAMISEN jälkeen pidin pienen tauon keinussa, ja päätin hakea lisää kiviä niiden kahden viimeksi laitetun isomman kiven yläpuolelle. Onneksi niitä löytyy tuosta ihan muutaman kymmenen metrin päästä ettei tarvitse sen kauempaa hakea. Keräsin kestokassiin taas sen verran että jaksoin kantaa ja että kassi kesti. Ensimmäinen kassillinen riitti alemman kiven päälle ja jäikin vielä sen toisen kiven päälle laitettavaksi. Piti sitten käydä hakemassa vielä toinen kassillinen niin sain laittaa sen koko haluamani alueen kiviä täyteen. Naapuri oli iltakävelyllä ja vaihdettiin muutama sana; huomiselle on kuulemmma luvattu sadetta joten senkin puoleen hyvä että sain ne kivet paikoilleen. Ja jos tässä vielä joku päivä tekee mieli möyriä kukkapenkissä niin onhan tuolla toinen penkki jonka laidoille pitäisi laittaa laudat ja kaivaa keskeltä penkkiä yksi pensas ylös. 

NYT voi taas hyvillä mielin katsoa Netflixiä kun on saanut ihan riittävästi aikaan tänään. Eikun kahvinkeittoon! ■