pkissat.jpg

TORSTAINA käväisin katsomassa sitä modeemiongelmaa. Ensin aikani kummastelin itsekin kunnes asukas näytti sulakekaapin, ja eihän siellä ollut netti piuhoitettu kuin yhteen rasiaan. Kun lykkäsin modeemin piuhan kiinni siihen rasiaan, niin johan alkoivat modeemin valot vilkkua ja tovin odottelun jälkeen oli purkki linjoilla. Älytelkkari sitten kiinni modeemiin, niin toimivat sekä netti että telkkari verkossa. Olisihan sen modeemin voinut laittaa sieltä sulakekaapin kautta jakamaan liittymä kaikkiin rasioihin, mutta olisi pitänyt viritellä niin jätettiin tekemättä. Ja kun tietokone käyttää WiFiä, niin saa siirrettyä läppäriään vaikka sänkyyn. Siitä sitten vielä kaupan kautta kotiin, piti käydä kahvia hakemassa kun sitä menee nyt enemmän kun joutuu enimmäkseen kotosalla olemaan.

PERJANTAINA treffattiin puolison kanssa kaupungilla. Käytiin tutuksi tulleessa kahvila-konditoriassa, josta saa omenamunkkeja silloin kun munkkeja on tarjolla. Hyvin harvoin siellä on vadelmahillolla täytettyjä munkkeja, enkä mä niin kauheasti niistä edes pidä. Tämäkin kahvila ilmoitti sulkevansa ovensa perjantaina ja avaavansa taas sitten kun ihmiset uskaltavat ja voivat vapaasti liikkua. Käytiin kaupassa, mä en juuri tarvinnut mitään mutta puolisolle keräiltiin ateria-aineksia. Mä kun käyn siinä kaupassa useamman kerran viikossa niin oli helppo opastaa puoliso aina oikeaan hyllyn väliin kun hän vain kertoi mitä seuraavaksi tarvitsi.

KESKUSTELTIIN lomasuunnitelmista, mutta kaikkihan pitää laittaa uusiksi. Suunnitelmissa oli toukokuussa käväistä Tampereella tai Helsingissä, mutta tällä erää ne jää väliin. Ja vielä joudutaan harkitsemaan lähdetäänkö kesälläkään minnekään. Riippuu ihan siitä mitenkä koronan on käynyt. Ja kyllä me silti pidetään pidempi varoaika.

LAUANTAINA tein pidemmän kävelylenkin (vajaa 10 km) kun oli niin upea aurinkoinen ja lämmin päivä. Kotimatkalla kävin ostamassa tarpeet omaan sapuskaan. Illan kulutin Netflixin seurassa. Ennen nukkumaanmenoa vilkaisin lämpömittaria, ja siellä olikin parisen astetta pakkasta. Ei ole aikoihin ollutkaan yöpakkasia ennenkuin nyt.

TÄNÄ aamuna aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, mutta lämmintä ei ollut kuin reilun asteen verran. Piti kuitenkin ulkoilla sen verran että kävin Lidlillä viemässä tyhjät pullot pois ja ostamassa kahvin seuraan jotakin. Ei paljain käsin tarjennut kulkea, ja kyllä se aika raikkaalle tuntui monen lämpimän päivän jälkeen.

PUOLISO laittoi iltapäivällä viestiä ja kuvan, että heillä sataa rakeita ja maa on osin valkoisena. Täällä ei moista ilmiötä näkynyt, mutta onhan tässä välimatkaakin 15 km, joten sille välille mahtuu jo monenlaista säätä. Muistan kuinka eräänä kesänä kävelin keskustaan, ja kotoa lähtiessä meillä oli poutaa ja kolme kilometriä myöhemmin keskustassa kadut lainehtivat kun oli tullut siihen malliin vettä.

HUOMENNA on taas arki ja pitää koittaa keksiä jotakin tekemistä. Pitää kai jatkaa sitä vaatehuoneen raivausta, ja samaan syssyyn käydä astiakaapitkin läpi, ja miksei nuo muutkin komerot. Katsoa mitä menee roskiin, mitä voi jättää roskiskatokseen muiden otettavaksi ja mitä toimittaa jossakin vaiheessa eteenpäin kierrätykseen.

NYT kyllä huomaa miten tämä korona vaikuttaa. Itse kirjaston suurkuluttajana kaipaan sitä että pääsi hakemaan luettavaa. Mä en oikein äänikirjoja diggaa, mä tykkään lukea kirjan kirjana. Niinpä Netflixin tarjontaa tulee kahlattua läpi laidasta laitaan.  Onneksi on ne genre-koodit että voi hakea jonkin tietyn genren mukaan.

TÄLLE päivälle olin alustavasti kaavaillut sitä, että kävisin siistimässä sen kukkarinteen, mutta näin kylmänä päivänä se ei houkutellut. Siellä kun kuitenkin hurahtaa pari tuntia hyvinkin äkkiä, niin siinä ehtii tulla vilu. Täytyy jättää se sellaiselle päivälle jolloin siellä tarkenee. Eikä sillä nyt vielä kiirettä ole.

PAKKASYÖ näyttää taas tulevan. Mittarissa on nyt -3,2 astetta, joten ihan kunnon pakkasella taitaa yöllä olla. Aamulla voi ennusteen mukaan olla jopa kymmenen pakkasastetta. Ja ennuste lupaa että vasta perjantain jälkeen alkaisin pikku hiljaa lämpenemään.

EDELLEEN mennään kotikaranteenilla, toki kaupassa käyn ja lenkillä, sillä nyt jos koskaan on ensisijaisen tärkeää muistaa liikkua. Täällä onneksi noita pyöräteitä ja polkuja riittää siihen malliin, että harvakseltaan tapaa vastaantulijoita. Ja illat sitten telkkarin ääressä. ■