AAMULLA oli taas vuorossa jätesäkkisuihku, eli jalka pyyhkeeseen ja koko komeus jätesäkkiin. Sen jälkeen aloitin kuvien laittamisen siihen julkaisuun, mutta enhän mä kauaa ehtinyt sitä tehdä kun oli aika lähteä hoitajan vastaanotolle. Sunnuntaita vasten yöllä ja eilisen aikana olikin tullut lunta enemmän kuin tarpeeksi, melkoiset vallit olivat kävelykadun reunoilla. Bussi ihme kyllä ei myöhästellyt, vaikka niin olisi voinut odottaa tälläisellä kelillä. Hoitaja kaiveli taas haavaa, ja vaihdettiin hoitoaineeksi taas hunaja. Sen vuoksi pitääkin käydä vastaanotolla vielä keskiviikkona ja perjantaina. Keskiviikon aika on onneksi niin pitkällä iltapäivällä ettei tarvitse lähteä välillä kotona käymään ennen kokousta. Pakko mennä sinne kokoukseen, kun mulla on ne risteilyliput ja ne pitää kokouksen yhteydessä toimittaa eteenpäin.
TÄNÄÄN pitäisi tulla vielä luettelo siitä, mihin kohtaan kirjaa uudet kuvat tulevat. Kuvien toimittaja oli toisella paikkakunnalla tämän päivän, mutta lupasi laittaa illalla kotiin tultuaan, viestitti sähköpostissa. Jospa se lista tulisi niin saisi huomisen päivän uhrata kirjalle, ja varmaankin lähtisi liikkeelle myös uusin vedos kuvilla varustettuna.
NOPEASTI tuli verensokeriarvon mittaamisesta rutiinia. Ei siitä sen isompaa vaivaa ole, muutama minuutti kahden kolmen tunnin välein ja homma on sillä selvä. Eilen kun illalla aikaa oli, niin väsäsin Exceliin taulukon johon kirjaan arvot (vaikka kirjaan ne myös vihkoon varmuuden vuoksi). Tietenkin kun tykkään Excelilläkin leikkiä, niin pitihän siihen taulukkoon laittaa kaavat joiden perusteella solun taustaväri muuttuu syötetyn arvon perusteella. Näkee heti yhdellä silmäyksellä milloin arvot ylittävät tavoitearvon. Ja onhan se taulukko helppo tulostaa mukaan kun menen maaliskuussa diabeteshoitajan luona käymään.
TELKKARISTA ei taaskaan tule mitään. Kai se on vuokrattava joku leffa illan päätteeksi. Sen pitkävetisen kirjan sain lopultakin luettua loppuun, ja arvostelut joita kirjalle oli annettu, eivät kyllä mun mielestä pitäneet paikkaansa lainkaan. Kovasti oli kehuttu mutta en kyllä keksinyt kehuille syitä.
KAALILAATIKKOKO? No siitä tuli enemmän kuin hyvää, olihan se kolme tuntia uunissa muhimassa. Olisin voinut mättää sitä kitusiin vaikka kuinka, mutta söin vain sellaisen miehen annoksen. ■
Kommentit