clock.jpg

KESKIVIIKKOISEN aurinkoisen viikkovapaan aamupäivän kulutin siivoamalla. Olisihan sitä aamupäivän vain ollakin mutta kun vaihtoehtoja siivouspäivälle ei muitakaan ollut. Aamulla siis matot piiskattavaksi ja sitten ulos odottamaan auringonpaisteeseen. Ehtivätkin raikastua ihan kunnolla kun annoin niiden olla mahdollisimman pitkään ulkona, kahvillakäynti puolison kanssa oli vasta myöhemmin iltapäivällä.

KAHVITTELUSTA suuntasin (mulle vuoden ensimmäiseen) kokoukseen. Tämä oli kokous jossa tahdoin ehdottomasti olla läsnä henkilövalinnan johdosta. Ja paikalle tultuani huomasin että se joka kokouksen narisija ja tikusta asiaa tekevä henkilö ei ollutkaan paikalla. Kun esityslistassa edettiin henkilövalinnan kohtaan, oli haastattelut tehneen työryhmän esitys yksimielinen, ehdokas jota olisin itse äänestänyt, oli haastatteluryhmän mielestä paras valinta. Joka kokouksen narisija oli esittänyt omaa ehdokastaan, joka myös oli aivan ammattitaitoinen mutta tällä kertaa valinnan kriteereinä oli myös se että valittu henkilö oli jo valmiiksi "ajettu sisään järjestelmään". Kokous oli vieläpä yksimielinenn joten ehdokkaista ei tarvinnut edes äänestää.

KESKIIKKOILTANA alkoi pakastaa ja kokouksesta lähtiessä oli jo kuutisen astetta pakkasta. Päivällä ei tarvinnut hanskoja mutta kokouksen jälkeen ne olisivat kyllä mukavasti lämmittäneet kävellessä.

TORSTAIAAMUNA pakkasta olikin jo -8 astetta, tuuli melkoisen navakasti ja luntakin satoi. Ei siis aivan kaikkein keväisin päivä. Iltapäivällä yhden kulmilla kun yksi työkaveri lähti kotiin, tuli hän kassalle kysymään voisinko illan aikana jeesiä että aamulla ei olisi niin paljon tehtävää muiden omien hommiensa lisäksi. Takana oli nimittäin tavarahissi täynnä tavaraa joka pitäisi ainakin hissistä poista, ja mielellään jos saisin myymälään niille paikan niin aina parempi. Lähdin sitten katsastamaan hissin kuorman, ja sen jälkeen myymälän puolelle raivaamaan tilaa. Tilan raivauksen jälkeen aloin siirtää tavaroita hissistä lähemmäs myymälän puolta, ja siitä pikkuhiljaa myymälään paikoilleen. Yksittäinen kappale painoi jonkin 35 - 40 kg, joten sai siinä nostella, varsinkin kun niitä oli yli 30. Kun kassalla ja töissä ei ollut enää muita kuin minä ja kaksi naisihmistä, niin en oikein viitsinyt lähteä heiltä apua pyytämään vaan hiljaa hivuttamalla sain kaikki tavarat myymälän puolelle. Eihän siinä mitään mutta kun niitä piti pinota päällekkäin nelisen kappaletta, ja yhden korkeus oli reilut kuutisenkymmentä senttiä, joten melkoisen korkealle sai niitä nostella. Onneksi hissiiin oli pinottu valmiiksi neljän korkuisia pinoja, joista piti pudottaa alas vain ylin että mahtui ovesta. Kolmen korkuisesta sen ylimmän laatikon sain kohtuu vaivattomasti nostettua neljänneksi. Mutta kyllä kotiin tultua tunti nostelleensa. 

PERJANTAINA aamulla herättiin mittarin näyttäessä kahdeksaa pakkasastetta, mutta aurinko paistoi. Ihme kyllä hartioissa tai seläss ei kuitenkaan ei nostelu tuntunut eikä olleet mitään paikat kipeinä tai kankeina viikon viimeiseen iltavuoroon lähtiessä. Päivästä meni puolet kassalla ja iltaosuus lähinnä lauantain valmisteluissa. Illalla oli valittavana joko katsoa Murdochia tai sitten taittaa se kirja loppuun. Kirjan taitto oli melkein pakollinen valinta, niin että se olisi aikataulun mukaisesti katsottavissa. Yksi kuva oli tullut lisää julkaisuun, joten numerointi ei tietenkään pitänyt enää paikkaansa, mutta onneksi edellisessä versiossa oli merkitty tieto siitä mikä on ensimmäinen koko sivun kuva, joten uusi lisätty kuva oli helppo paikallistaa. Meni siinä tovi kun kaikki kuvat muunsi ensin Wordista PDF-muotoon ja sitten leikkasi kaikki kuvat yksitellen. Pyysin kyllä kuvia alkuperäisinä ja yksittäisinä tiedostoina mutta syystä tai toisesta en niitä saanut. Kello oli taiton valmistumisen jälkeen sen verran paljon että oli aika kömpiö peiton alle.

TÄNÄKIN aamuna aurinko punasi taivaanrantaa herätessä. Oli taas hieman varhaisempi aamu, ja samalla viikon viimeisen työpäivän alku. Tänään pitää kiirehtiä töistä suoraan bussiin ja huristella kotiin, kun puoliso on tulossa melkeinpä heti kun olen kotiin ehtinyt. Vietetään tämä viikonloppu puolison loman lopettajaisten merkeissä. Alunperinhän munkin piti olla lomalla tämä viikko mutta kun työkuviot jatkuivat ja jatkuivat, niin en saanut siihen lomaa lykättyä kun se olisi pitänyt jo pari kuukautta aiemmin osata anoa, ja silloin ei vielä ollut varmuutta että olenko enää tähän aikaan töissä. Viikko on ainakin vielä töitä. jatko on vielä hiukan auki. Ensi viikolla pitäisi tulla tieto jatkuuko vaiko ei. Olisihan se ihan mukava jatkaa sinne syyskuun puolelle mutta jos ei onnistu niin ei se maailmaa kaada.

EILEN soitteli sen ikuisuuseepoksen toimittaja, josko saataisiin juhannukseen valmiiksi kyseinen kirja. Kerroin että kun on ollut iltavuoropainotteista työjaksoa niin ei kovin paljon ole ehtinyt siihen kirjaan paneutua. Ensi viikonloppuna kun on vapaata voisin tehdä nuo loput korjaukset ja käydä kaikki aineiston läpi että onko mulla ne kaksi puuttuvaa kuvaa vaiko ei?

NYT pitää kiskoa takki niskaan ja lähteä kohti duunia niin saadaan tämäkin päivä töiden osalta päätökseen iltapäivän puolella. ■