ami.jpg

PERJANTAI menikin kokonaan sen kirjan parissa. Ja tietenkään en ajatellut tarpeeksi pitkälle, vaan aloitin korjaukset listan ensimmäisestä nipusta, ja tein sivujen poistot, kuvien koon muokkaukset jne. Sitten kun siirryin kakkosnipun pariin, tajusin että korjausnivaskassa olevat sivunumerot eivät tietenkään enää pitäneet paikkaansa. Onneksi oli PDF-muodossa viimeisin versio, joten pystyin etsimään oikean korjauskohdan. Kolmas korjausnippu oli kaikkein hankalin, siinä kun oli vain kerrottu sivun numero ja väärin kirjoitettu sana, ei viitettä lauseeseen jossa se oli. Pahimmillaan joutui silmäilemään sivun loppuun ennenkuin virhe löytyi. Ja päivän posti toi mukaan yllätyksen: ihka oikean kirjeen jossa oli valokuva skannattavaksi ja kirjaan laitettavaksi. Tietenkään ei ollut kuvatekstiä tai tietoa siitä mihin kuva kuuluu, joten piti soittaa ja kysyä tiedot. Onneksi kyseinen juttu päättyi sen verran tyhjälle sivulle että teksti ei juossut yli, vaan pysyi jo aimmin jutulle varattujen sivujen sisällä.

ALKUILLASTA taivalsin vielä kauppaan jossa hyvin harvoin käyn, mutta siellä oli sellainen tarjous ettei voinut olla menemättä. Melkoisen vilakka tuuli kävi, ja vaikka mittari väittikin lämpötilaksi +7 astetta, niin tuuli kyllä teki tehtävänsä. Hanskat olisivat olleet ihan mukavat olemassa.

PERJANTAI-ILTANA en jaksanut edes elokuvia ryhtyä katsomaan, sen verran intensiivisesti joutui sitä kirjaa päivän mittaan työstämään. Sain kuitenkin sen taas nähtäväksi työryhmälle. Tosin eräs ryhmän jäsen laittoi illalla viestiä, että PDF ei aukea. Piti laittaa uudestaan ja kahtena eri versiona, niin että toinen varmasti aukeaa.

TÄNÄ aamuna heräsin puhelimen soidessa. SIellä oli työryhmän jäsen jonka vastuulle oli kannen päättäminen sälytetty. Olimme molemmat samaa mieltä, että kansiehdotus jonka esittelin palaverissa, on se, joka valitaan. Kiitteli myös kovasti kun olin hänen toivomansa osuuden kirjaan laittanut, vaikka kirjan vastaava toimittaja olikin sitä mieltä ettei sitä tarvita. Valokuvia on kuulemma pari muuta ryhmän jäsentä etsinyt ja ottanut, mutta eivät ainakaan vielä mulle asti ole ehtineet. Ensi viikko on aikaa viimeistellä ja tarkistella, ja seuraavalla viikolla opus pitää saada painoon.

TÄNÄÄNKIN sama kylmä tuuli puhalsi kun lähdin huppariostoksille. En jaksanut kierrellä kaupoissa vaan suuntasin suoraan putiikkiin, josta tiesin sellaisen varmasti löytyvän. Ja löytyihän se. Ei tarvitse sitä enää murehtia.

ILLALLA olikin taas aika pyörittää pyykkikonetta. Olikin ehtinyt kertyä vähän enemmän, joten kaksi koneellista pyöri illan päätteeksi. Kun en viitsinyt ryhtyä elokuvaa katsomaan ja katsomista pätkimään, päätin käyttää senkin ajan hyödyksi ja tehdä kirjaan esilehdet ja kannet. Esilehdissä tahtoi ensin tulla moka, kun en muistanut laskea vierekkäisten sivujen bleedejä yhteen. Joskus se voi olla kolmesta millistä kiinni. Kyllähän se sitten onnistui kun huomasin oman ajatusvirheeni. Ja varmuuden vuoksi tulostin ja tarkastin, että kaikki oli kohdallaan niinkuin pitikin.


MUUAN perhe odottaa innolla muuttoa vanhaan historialliseen taloon pienessä Amityvillen kylässä. Pian kaikki muuttuu, kun alkaa terrori ja kidutus. Paha henki on nimittäin päättänyt tehdä heidän elämästään sietämättömän tuskallista. Paikallisasukkaat katsovat perhettä pahalla silmällä toivoen hartaasti, että sen jäsenet lukitaan taloon ja etteivät he ikinä pääse sieltä pois.

AMITYVILLE TERROR oli illan leffavalinta. Ja voin aivan rehellisesti sanoa ettei hetkeäkään pelottanut. Mitkään odotukset eivät elokuvan kohdalla täyttyneet. Paitsi se että elokuva loppui. En suosittele ellet ilmaiseksi saa jostakin. Maksaa tuosta ei kannata. ■