vuo.jpg

PERJANTAINA tipahti sähköpostiin viesti, että kyllä oli edellisenkin rollupin ja esitteen huomannut. Aikoi kuulemma itse soitella siihen painotaloon jossa edellisetkin painotyöt oli hoidettu (enpä viitsinyt kommentoida että jos mä olisin pyytänyt tarjouksen niin olisi voinut olla hiukka halvempi - pitkäaikaisen asiakkaan etuja). Eipä mennyt kuin hetki kun tuli uusi viesti että painotalo oli jo antanutkin tarjouksen, ja sen perusteella tilataan esitettä. Ei siinä mitään mutta kun esitteen koko olikin muuttunut: tähän asti työstettiin A4-kokoista esitettä ja nyt siitä pitikin sitten tehdä taitettu postikortin kokoinen A6. Olisihan se paino toki sen alkuperäisestä aineistosta pienentänyt, mutta parempi oli kuitenkin että saavat aineiston suoraan oikean kokoisena. Ei siis muuta kuin muuttamaan taustakuvat ja pienentämään fonttia niin paljon että sopii tekstitkin sekaan. Eihän siinä mennyt kuin reilu vartti eli isosta hommasta ei ollut loppujen lopuksi kysymys. Laitoin aineiston painoon ja uuden version tilaajalle, niin on siellä oikea painoaineisto jos haluavat jossakin vaiheessa painattaa lisää.

PÄIVÄLLÄ pilveili ja pelkäsin että iskeekö sateen kun matkaan Komediafestivaaleille. Sinne kuin ei julkisilla kulkuneuvoilla päässyt perille asti vaan sellainen parisenkymmentä minuuttia piti vielä kävelläkin. Eipä innostunut satamaan vaans en sijaan aurinko kaivautui esiin pilvenlonkareiden lomasta. Perillä jäi jopa vielä aikaa olla ulkosalla ennenkuin esitys alkoi. Eniten pelotti se, että André Wickström tulee lavalle. En jaksa kuunnella hänen ääntään eikä hän niin kovin kummoinen ole edes koomikkonakaan. No onneksi ei tullut! Lavalla kävivät Zaani, Ursula Herlin, Johanna Tohni, Sami Hedberg, Tommi Ylimmäinen ja Ilari Johansson. Varmaan puolet jutuista (sekä miehillä että naisilla) meni navan alapuolelle, mutta henkilökohtaisesti mua ei se haitannut. Kyllä siellä yksi henkilö tuntui valittavan että liikaa oli sellaista, mutta niinpä vain nauroi muiden joukossa näillekin jutuille. Kaksi ja puolil tuntia meni siellä taukoineen. Sieltä pois kulkiessa olisi toki voinut poiketa johonkin ravitsemusliikkeeseen mutta kuljin ohi. Parisenkymmentä minuuttia ja sitten bussin odotusta kymmenen minuuttia niin pääsin taas tulemaan kotia kohti. Kotiuduttua piti laittaa vielä iltakahvit, seikkailla tovi netissä ja sitten painua peiton alle.

VIIME yö olikin siitä mielenkiintoinen, että pitkästä aikaa piti kaivautua ihan peiton alle. Nyt kun on ollut viileitä päiviä ja vielä viileämpiä öitä, on kämppä viilentynyt ihan kunnolla. Ja mulla kun on ikkunat auki yötä päivää, niin alkaahan se viileältä tuntua sisälläkin jos yöllä vaivaiset kolme astetta plussan puolella. Jo ennen hellejakson tuloa tarkeni hyvin nukkua pelkkä huopa peitteenä, mutta nyt oli pakko ottaa ihan peitto. Hyvin senkin alla nukutti kun on viileää.

TÄNÄ aamuna ei taas oikein tiennyt mahtaako sataa vai paistaa kun vuoroin oli taivas pilvessä ja vuoroin aurinko kurkisteli. Lähdin kuitenkin shortseissa ja ilman sateenvarjoa liikkeelle. Kiepahdin liikkeellelähtiessä viemässä roskapussin ja roskiskatoksesta löytyi "aarre", aikansa nähnyt alumiininen kenkäteline. Samalla hetkellä kun näin sen, tuli mieleen että tuo täytyy tuoda talteen, sillä siitä mä saan niitä tukikeppejä joita tuon kukkapenkin laitossa tarvitaan eikä tarvitse lähteä metsän syrjään pihlajia kaatamaan. Niinpä teline siirtyi nopeasti varastoon ja sitten tallustelin kauppaan.

KAUPASTA tultua samoin tein pihalle lehtisaha mukana. Ostin silloin aikoinaan sahan lisäksi teräsetin, jossa oli teriä myös metallin sahaamista varten, joten sahaamisen kanssa ei ollut ongelmaa. Kenkätelineestä tuli 20 pidempää tukikeppiä myöhemmin laitettavia puureunusnauhoja varten, ja viisi lyhyempää ja paksumpaa ylärinteeseen tulevan laudan tueksi. Ja nopeammin ne alumiiniputken pätkät sahasi kuin olisi metsässä rymynnyt etsimässä sopivan paksuja runkoja. Ja tulipahan samalla harrastettua kierrätystä. Muutoinhan tuo teline olisi mennyt kaatopaikalle mutta nyt se jatkaa elämäänsä meidän kukkapenkissä. Ei siitä roskiin mennyt muuta kuin päätyjen yläkaaret, eli kaksi pientä putkenpätkää. Kaikki muu tulee edelleenkäytettyä. Siinä kun olin sahaillut ne istahdin keinuun hetkeksi. Kukkamummo(t) olivat poissaoloni aikana käyneet jo haraamassa/kääntämässä kukkapenkin, ja siirtäneet helmililjat penkin reunalaidan toiselle puolelle. Mä käyn huomenna laittamassa sen ylimmän laudan paikoilleen, ja ne alemmat puureunusnauhat tulevat sitten kun ehdin hakea ja kunhan niitä ensin tulee myymälään oikean korkuisina.

MAANANTAINAHAN meillä on pihatalkoot mutta mulla on kello 13 tapaaminen joten saattaa olla että en ihan ehdi talkoiden aloitukseen. Tulen kuitenkin heti kun pääsen. Mun pitää tapaamisen jälkeen kiertää vielä kukkamyyjältäni hakemassa ne siihen rinteeseen aikomani kasvit. Ja ehkä ostan vielä krassia aivan sinne rinteen ylälaitaan, niin että saa kasvaa pitkin rinnettä alaspäin. Ja näkyypä olevan tarvetta nikkaroida sellainen piuenehkö puukehikko, kun tuija juureen istutetut krassit ilmeisesti kärsivät siitä että tuija vie ravinteet ja kosteuden. Tekaisen sellaisen 15 korkean kehikon vailla pohjaa, niin että krasseille tulee riittävästi multatilaa ja niitä pystyy kastelemaan niin että kaikki ei mene tuijalle.

TELKKARISTA ei tule mitään katsomisen arvoista, joten kai sitä pitää muutama elokuva etsiä katsottavaksi. ■