VIIME viikon perjantai ja koko viikonloppu olivat jo sateettomia. Mutta harmaita. Oli se silti perjantainakin mukava lähteä töihin ja tulla töistä kun ei satanut.
PERJANTAINA olin aamuvuorossa, ja siitä päästyäni oioin jalkojani tunnin verran ennenkuin lähdin puolison luo. Kyllä tuntui jaloissa mukavalle kun sai ne vähäksi aikaa nostaa vaaka-asentoon. Mutta yllättävän äkkiä olen tottunut olemaan päivän jaloillani, ei enää tunnu raskaalta. Ja kun mistaa/malttaa pitää töissäkin pidemmän ruokatauon ja istua sen aikaa, niin saavat jalat levätä.
VIIKONLOPPUNA kokeiltiin jouluksi kaavailtujen ruokien valmistusta. Perunalaatikkoa ja luumu-piparkakku-rahka-kerma-jälkiruokaa. Molemmat onnistuivat hyvin, mutta perunalaatikkoon ensi kerralla siirappia hieman vähemmän. Makeutui vielä oltuaan yön yli jääkaapissa. Graavilohtakin tehdään mutta tarjoillaan se pienten ruisleipien päällä, niin että sitä ei jouluna turhaan seisoteta pöydässä. Sunnuntai-iltana piti taas suunnata omaan asuntoon kun maanantai alkaisi aamuvuorolla.
TÄNÄ aamuna aurinko paistoi (!) ja pakkastakin oli rapsakat -5 astetta, ja rapiat päälle. Nyt on syksy antanut periksi ja tehnyt tilaa talven tulla. Kyllä äkkiseltään tuntui aika raikkaalle, mutta kun liikkui niin ei se niin kylmää enää ollutkaan. Ja heräsi oikein hyvin, eli ei tuntunut yhtään maanantailta töiden alkaessa. Iltapäivällä oli hieman lauhtunut, liikuttiin vain parissa pakkasasteessa, mutta nyt illalla on kirinyt takaisin siihen viiteen pakkasasteeseen.
NÄKYY olevankin viikonloppuna lauantaina työvuoro ja vastaavasti viikolla yksi vapaapäivä. Eipä tuo haittaa kun on aamuvuoro ja puolisokin on viikonlopun töissä. Tänään muistin siirtää keskviikon esityslistan tablettiin, vielä kun muistan ottaa sen keskiviikkoaamuna mukaan. Töiden päättymisen ja kokouksen alkamisen välillä ei ole kuin tunti, joten en viitsi kotona siinä välissä käydä, vaan istuksin vaikka kahvilassa sen aikaa.
VIELÄ pitää tehdä kolme käyntikorttia ja sitten katsoa jakso tai kaksi Netflixistä uudesta sarjasta, jota olen alkanut seuraamaan. Ja sitten onkin aika sukeltaa peiton alle että jaksaa huomenna aamuvuorossa. ■
Kommentit