blood.jpg

AAMUPÄIVÄLLÄ olin taistelemassa sen julkaisun kanssa, kun kesän päättäjäisissä ollut kaveri soitti. Kertoi että nenästä oli vuotanut verta jo tunnin ajan ja kysyi että mitähän tekisi? Ensin teki mieli kysyä että et yhtään aikaisemmin voinut soittaa, mutta en viitsinyt vaan kehoitin soittamaan 112 niin ensihoitajat käyvät tarkastamassa tilanteen. Olivat antaneet jonkin tupon jossa ilmeisesti oli jotakin verta hyydyttävää lääkettä. Olivat kehoittaneet menemään päivystykseen jos vuoto ei lopu. Siitä meni jonkin aikaan kun tuli uusi soitto, ja oli päivystyksessä odottamassa. Taas meni jonkin aikaa, kun soitteli ja kertoi että verenpaine oli ollut korkealla ja olivat antaneet jotakin lääkitystä. Sen kyllä huomasi kun puhe ei oikein tahtonut sujua, vaan kaveri tuntui olevan puolinukuksissa. Iltapäivän tunneilla soitteli ja kertoi päässeensä kotiin: oli saanut päivystyksestä lääkkeitä ensihoitoon, ja huomenissa apteekista hakemaan kolme eri lääkettä. Ilmeisesti verenpainelääkitys ainakin joksikin aikaa. Ja jos vuoto alkaa illalla uudestaan niin takaisin päivystykseen. Ei ole mitään kuulunut, joten taitaa olla vuoto kurissa.

JATKOIN päivällä sen kirjan tekemistä, ja kyllä siinä on vääntämistä. Osa tiedostonimistä ei vastaa lainkaan aineistossa olevia otsikoita, joten kaikki on avattava ja katsottava mitä siellä todellisuudessa on. Hidasta hommaa. Ja kun joitakin tiedostoja on useampi kappale, mutta eri nimillä, pitää tarkistaa päivämääristä mikä on uusin. Sen verran tuottaa työtä, ettei tänään vielä kaikki tekstit nousseet taittoon. Jos kuitenkin saisi huomenissa loputkin ja pääsisi skannaamaan. Huomisen päivän olen alustavasti pyhittänyt kokonaan julkaisulle.

ILTAPÄIVÄLLÄ oli vuorossa jääkaapin täydennys, ja kyllä oli mukava kävellä kun sai edelleen mennä shortseissa. Huppari oli turhaan mukana, huomasin kävellessä. Lämpömittari oli reilusti yli 10 asteen, eli pelkällä paidallakin olisi hyvin tarjennut. Hieman viilenevää on lupailtu, mutta tarkoitus olisi syyskuun loppuun ainakin selvitä shortseissa. Tuntuu jotensakin ikävälle alkaa taas käyttämään pidempiä. Menee aikansa ennenkuin tottuu.

HITON makeita muuten ne tupakan yhteydessä imeskeltävät tabletit. EI yhtään mun makuun. Olisivat voineet tehdä vähemmän makeita tai jopa ihan sitruunan/appelsiinin makuisia. Ja kun ei tiedä onko mulla plaseboa vai ei. Tarkoitus on tässä joku päivä pistää kertaheitolla poikki tuo tupakointi, ilman mitään sähkösavukkeita. ■