luokka.jpg

AAMULLA pakkasta oli vajaat neljä astetta ja taivaanrannassa näkyi punainen valoviiru. Aurinko se siellä kurkki, ja kurkkimiseksi jäi. Ei halunnut näyttäytyä tänään. Hyvin siis tarkeni kävellä kohti päivän istuntopaikkaa.

ENSIMMÄISEN puolentoista tunnin jälkeen mä meinasin jo väkisin nukahtaa. Setä esitteli web-pohjaista ohjelmaa jonka pitäisi avata maat ja taivaat, mutta ei se ainakaan mulle mitään riemunkiljahduksia herättänyt. Hassusti oli joitakin kohtia jotka olivat vain ikäänkuin muistin virkistämiseksi siinä ruudulla, vailla sen kummempaa funktiota. Eikä käytettävyyskään nyt ihan paras mahdollinen ollut. Uusi versio on kuulemma tulossa. Onneksi ohjelman esittelyn jälkeen oli vuorossa tauko niin pääsi kahvimukin kanssa pihamaalle piristymään.

LOPPUPÄIVÄ menikin sitten kahden eri naisihmisen vetämänä ja kun kumpikin vielä viljeli huumoriakin siinä puhumisen ja tekemisen lomassa niin aika kului paljon mallikkaammin. Silti olisin mieluummin istunut koneella töitä tekemässä. Harjoitukset jatkuvat torstaina, toinen naisvetäjistä on silloinkin paikalla ja ilmeisesti yksi tai kaksi muuta vetäjää. Kotimatkalla vielä koukkaus kirjaston kautta, ja ensimmäisen kerran törmäsin siellä kolikonkerjääjään. Vanhempi naisihminen kierteli siellä ja kyseli muilta olisiko antaa kolikkoa viinapulloon? Olisi nyt kerjännyt rahaa edes apteekkia tai bussilippua varten. Ei ehtinyt multa kysyä kun pakenin paikalta ennenkuin ehti mua häiritä,

HUOMENNA pitää jatkaa sen kirjan työstämistä, ja ottaa myös se kutsu jossakin vaiheessa päivää työn alle. Kun ei ole painosmäärästä kuulunut niin en ole kiirehtinyt. Tietty haluavat nähdä uuden version, mutta pian mä sen tekaisen kun kaikki elementit ovat jo valmiiksi taitossa. Kunhan vaan löydän sopivan koon.

JOS vielä vilkaisisi josko löytyisi joku elokuva. Päivän anti vaatii ajatusten nollauksen jonkun sortin leffalla. ■