poppa2.jpg

KESKIVIIKKOAAMUNA otin sitten työn alle sen ikuisuusprojektin. Aluksi mulla oli tarkoitus muokata siitä yhdestä taittotiedostosta kaikki 14 eri lukua, mutta päädyin kuitenkin ratkaisuun että tein alkuperäisestä 14 kopiota, joista jokaisesta on helpompi poistaa ylimääräiset luvut kuin alkuperäisestä. Varsinkin kun originaalista tulee automaattisesti varmistuskopio, niin jossakin vaiheessa olisi takuulla osa tekstistä hukkunut. On tuossakin ihan tarpeeksi tekemistä kun poistaa alusta ja lopusta sivuja, mutta nyt sen voi tehdä turvallisesti. Siinäpä se päivä menikin. Illalla oli sitten kokous, mutta onneksi se joka asiaan takertuva ja jaaritteleva henkilö olikin poissa. Ei ollut edes ilmoittautunut jäävänsä kokouksesta pois, niin että varajäsen olisi voinut tulla paikalle. Nyt ei mennyt kuin pari tuntia ja kokous oli nuijuttu loppuun. Kuinkahan kauan muutoin olisikaan mennyt?

TÄNÄÄN tulikin muutama pikkukorjaus siihen julkaisuun jonka tuossa alkuviikolla taitoin. Olivat ihan tekstintuottajien omia, mutta ei niitä ollut kuin vajaa kymmenen. Niiden korjauksessa ei kauaa mennyt. Laitoin painoaineiston menemään uudelleen, mutta sähköisen version jätin vielä laittamatta kun pitää varmistaa haluavatko lähdeluetteloon linkit aktiivisiksi. Siinä menee tovi kun ne kaikki laittaa, niitä on reilusti yli 100. Huomenissa varmaan tulee jo tieto. Korjausten jälkeen jatkoin ikuisuusprojektin kanssa kunnes oli aika lähteä palauttamaan kyynärsauvoja. Tänään kun se apuvälinepalvelu oli pidempään auki.

APUVÄLINEPALVELUSSA  kerroin että sain sauvat mukaan suoraan sairaalasta joten sopimusta ei ole. Mutta olihan sauvoihin kaiverrettu niumerot, ja jonkin aikaa konettaan näpyteltyään virkailija kertoi että sauvat ovat jossakin vaiheessa jo merkitty kadonneiksi. Eikä ihan äskettäin. Ei siinä mitään, sanoi että tarkastavat kunnon ja laittavat kiertoon.

MATKA jatkui pistolapion ostoon. Suomalaista työtä ja alle kaksikymppiä, eli ei todellakaan ollut kallis. Katselin jo muutama päivä sitten netistä myymälöiden sivuilta lapioita, mutta joissakin oli niin lyhyt varsi että melkeinpä kontallaan olisi saanut kaivaa. Sitä varten mulla saksan armeijan taittolapio. Viikonloppuna on tarkoitus laittaa mukulat multiin, ja eihän sitä tiedä vaikka kukkamummo sattuisi samaan aikaan pihalle, jolloin voisin kertoa että nyt on lapio jota saa lainata eikä se ole sen seitsemän lukon takana. Vähän himottaa ottaa saha mukaan sille reissulle ja laittaa ainakin yksi vuorimänty nurin siitä rinteestä. Ja jos se ei niin rankalta tunnu niin voisi vaikka pitkin tulevaa ensi viikkoa laittaa aina rungon kerrallaan poikki ja metsän reunaan.

POSTI kiikutti taas tuotenäytteen, nuo mainosfirmat muistavat aina silloin tällöin. Tällä kertaa oli kotelossa LED-lamppu ja kuulakärkikynä. EI tuon hinta nyt päätä huimannut, alle viisi euroa verojen kanssa, mutta taitaa jäädä tilaamatta. Muutoinkin noita mainoskyniä on yksi purtilo täynnä. Kuivuvat varmaan ennenkuin ehtii edes käyttöön ottaa.

HUOMISEN ohjelmaan ainakin kirjastossa käynti, apteekista lääkkeitä, uudet tyynyt ja kalenteri ensi vuodelle. Ja ruokakaupasta jotakin pientä. Ja siihen sekaan vielä kirjan taittoakin. Lauantaina sitten taas isompi satsi kaapin täydennystä, ne kukkasipulit multaan (ellei sää ihan surkea ole) ja siivous. Ja mahdollisesti vielä pyykinkin pesu. Sunnuntain voi sitten taas ottaa rennommin. Tälle illalle ehkä vielä elokuva. ■