mita2.jpg

VIII

VALMISTAUTUMINEN ÄITIYTEEN

Äitiys on naisen suurin kunnia ja onni. Se on luonnollinen tila, joka edistää terveyttä ja hyvinvointia, kun vain noudatetaan luonnon omia lakeja. Äitien tulee neuvoa tyttärilleen äitiyden velvollisuudet. Jokaisen vaimon tulee olla taipuvainen ja valmis tulemaan äidiksi. Äidin tapojen, sieluntilan ja ympäristön vaikutus hänen kohdussaan kehittyvään sikiöön. Välttämättömiä uhrauksia ja kieltäymyksiä. Sopiva puku. Liikunnon ja raittiin ilman välttämättömyys, Istumakylvyt. Keskenmenon vaara. Verenvuodot. Varovaisuus. Lääkäriltä on kysyttävä neuvoa, niin pian kuin ilmenee huolestuttavia oireita. Lapsi äidin raskaudenajan ajatus- ja tunne-elämän ruumiillistunut ilmaus. Sikiön kehitysasteet. Tärkeitä totuuksia. Kylvö ja niitto. Jokaisen vakavasti ajattelevan naisen tehtävä. Jalo elämänohje.

»Äitiyttä ei ole pidettävä kaukaisena mahdollisuutena. Jokaisen naisen tulee pitää sitä korkeimpana, luonnollisimpana, halutuimpana, suurimpana kunnianaan ja onnenaan».

»Kuta enemmän palvelijoita ja kuta vähemmän lapsia, sitä pienempi onni useimmiten on. Lasten synnyttäminen on naiselle luonnonmukaista, mutta tästä velvollisuudesta tinkiminen on luonnonvastaista. Kuukausittain uudistuva verentungos sukupuolielimissä aiheuttaa helposti vakavia sairauksia edistäen niitä luonnottomia muodostumia, jotka vaivaavat niin monia naisia».

On todella kuvaavaa naistemme keskuudessa polvesta polveen vallinneelle tietämättömyydelle ja edesvastuun puutteelle, että useimmat nuoret tytöt tuskin tulevat ajatelleeksikaan, että heidän on valmistauduttava heitä odottavaan tärkeään kutsumukseen, saati sitten hankkivat tarpeellisia tietoja näistä asioista. Uskallammepa väittää, että monet heistä nykyaikaan alttarille astuessaan tietävät paljoa paremmin, miten voidaan välttyä äitiyden velvollisuuksista ja vaikeuksista, kuin miten ne on kannettava tarpeeksi arvokkaasti. Emme tahdo viivähtää tässä asian surullisessa puolessa. Huomautamme vain, että jokainen väkivaltaisuus luontoa kohtaan ennemmin tai myöhemmin itse rankaisee itseänsä. Äitien, anoppien, vanhempien sisarten, tätien ja ystävättärien, jotka ovat niin kovin kerkeät neuvomaan nuorille tytöille, miten raskauden voi välttää, tulisi malttaa mielensä ja ajatella kauhistuen edesvastuutaan. Varma vakaumukseni on, että järkevä pidättäytyminen on ainoa luotettava ehkäisykeino, jota noudattamalla voi säilyttää sekä henkisen että ruumiillisen terveytensä. Kaikki muut keinot ovat sekä siveellisyyden että terveyden näkökannalta tuomittavia.

Järkevästi ajatteleva nainen voi jo pienestä pitäen puhua tyttärilleen asioista, jotka ovat valmistuksena tulevaan äitiyteen. Varsin nuorella iällä voidaan lapselle sopivalla tavalla kertoa luonnonlaeista, ihmisruumiin kehityksestä, syntymisestä, suvun jatkumisen omituisista ilmiöistä ja eri sukupuolten tehtävästä ja tarkoituksesta sekä avioliiton pyhyydestä ja merkityksestä.

Hääpäivästä lähtien nuoren vaimon tulee odottaa raskautta ja äitiyttä ei vain mahdollisuutena, vaan myöskin toivottuna, tervetulleena tapauksena. Hänen on järjestettävä koko elämänsä sen mukaan. Ellei hän ole tähän halukas, silloin hän ei myöskään ole kyllin arvokas olemaan puolisona ja nauttimaan sitä syvällistä onnea, joka avioliitossa tulee todella rakastavien puolisoiden osaksi.

On verraten siotovasti todistettu, että satunnaiset ,mielentilat vaikuttavat kohdussa kehittyvän lapsen luonteeseen ja taipumumuksiin paljoa vähemmässä määrin kuin juurtuneet tavat ja määrätty mielensuunta. Mutta epäilemättä tässäkin kohden voi tehdä paljon raskaudenaikana pyrkimällä vakavasti voittamaan ja karttamaan virheitä ja erehdyksiä sekä kehittämään hyviä ja jaloja luonteenpiirteitä, jotka aikaisemmin eivät ole päässeet oikeuksiinsa.

Älköön koskaan unohdettako, että kuta voimakkaampi ja kauniimpi äiti on sekä ruumiiltaan että sielultaan, sitä voimakkaampi ja kauniimpi hänen lapsestaankin tulee. Jokaisen äidiksi tulevan pitää hoitaa ja vaalia omaa ruumiillista ja henkistä olemustaan ja valmistaa siten hyvä maaperä hennoille taimille, joiden kerran on määrä siinä itää, juurtua ja versoa kehittyäkseen aikaa voittaen täyteen kukoistukseensa.

Tähän päämäärään pyrittäessä ei mikään uhraus eikä vaiva saa tuntua liian suurelta. Heti kun nainen huomaa olevansa raskaana, hänen on huolellisesti sovitettava pukunsa ja koko elämänsä kehittyvän lapsen tarpeiden ja menestyksen mukaisiksi. Jos hän on nuoruudestaan saakka oppinut pukeutumaan järkevästi ja luonnonmukaisesti, ei raskauden ensimmäisinä kuukausina kuitenkaan tarvitse ryhtyä sanottaviin muutoksiin. On vain tarkasti varottava, ettei lonkille tule liikaa painoa, vaan hartioiden on annettava kannattaa siitä mahdollisimman suuri osa. Liivi ja hame on leikattava yhteen sekä valmistettava siten. että sitä voi tarpeen vaatiessa helposti kaajentaa. Sievät reformipuvut ovat erittäin tarkoituksenmukaisia raskaudenaikana. Niitä voi valmistaa vaikka kuinka erilaisia, alkaen aivan yksinkertaisista varsin upeihin saakka. Näiden pukujen kera on välttämättä käytettävä reformialusvaatteita, joko ohuempia tai paksumpia, aina vuodenajasta ja ilman lämpimyydestä riippuen. Koko puvun tulee olla mahdollisimman kevyt ja mukava.

Äidiksi tulevan pitää liikkua joka päivä tarpeeksi ulkoilmassa. Tavalliset talousaskareet, jotka eivät liiaksi käy voimille, ovat raskaudenaikana sopivaa ja tarkoituksenmukaista voimistelua. Sitäpaitsi on hyvä harjoittaa lääkärin ohjeiden mukaan selkä- ja vatsalihaksia vahvistavia liikkeitä.

Raskauden neljännestä kuukaudesta lähtien on kolmen kuukauden aikana otettava istumakylpy  vähintään kaksi kertaa viikossa, sitten joka ilta ennen maatamenoa raskaudenajan loppuun saakka. Kylpyveden tulee olla niin lämmintä kuin vain sietää, ja kylvyn tulee kestää vöhintään viisitoista tai parikymmentä minuuttia  —  eikä puolikaan tuntia ole liiaksi, jos se tuntuu hyvältä. Lämmintä vettä on lisättävä tarpeen mukaan, niin että lämpö pysyy tasaisena. Huoneen tulee olla siksi lämmin, ettei kylvyn aikana eikä sen jälkeen tarvitse pelätä vilustumista. Kun tälläisiä kylpyjä otetaan tarpeellisen ruumiinliikunnon yhteydessä, ei tarvittane lainkaan kääreitä vatsan kannattamiseksi. Voimistuneet, karaistut lihakset suorittavat aivan varmasti tehtävänsä ilman keinotekoisia apuneuvojakin.

Tässä lienee varoittava sana paikallaan keskenmenon välttämiseksi. Nuoret kokemattomat äidit pelästyvät usein aivan vähäpätöisiä seikkoja, jotavastoin todella vakavat oireet jäävät heiltä kokonaan huomaamatta.

Jos esim. keskenmenon vaara on uhkaamassa, on siitä aina ensimmäisenä, huolestuttavana merkkinä vähäisempi tai runsaampi verenvuoto. Silloin on heti kutsuttava lääkäri. Potilaan tulee useita päiviä pysytellä hiljaa, mieluiten vuoteessa, kunnes toistumisen vaara on ohi. Sitten voi taas elää ja olla kuten tavallisesti. Mutta tosiasiassa ei ainoankaan terveen naisen, joka noudattaa järkeviä ja luonnollisia elintapoja eikä raskaudenaikana laiminlyö välttämättömiä terveydensääntöjä ja tarpeellista varovaisuutta, tarvinne pelätä tätä surullista onnettomuutta.

Näin äidiksi tulevan on itseään ruumiillisesti hoidettava. Ryhdymme nyt ksäittelmään toista eikä suinkaan vähemmän tärkeää kysymystä.

Epäämättömästi ja sitovasti on näytetty toteen, ettemme ainoastaan itse muodostu sen kaltaisiksi, jota rakastamme ja ihailemme, vaan että voimme siirtää tämän yhdennäköisyyden lapsiimme ja jälkeläisiimmekin. Millaisena kannustimena tämä onkaan äideille ajattelemaan jalosti, tuntemaan lämpimästi ja asettamaan ihailulleen ja rakkaudelleen ylevät esikuvat!

Perinnöllisyydnelaksi voi näin olla suureksi siunaukseksi. Enn´´mme vain saa jättää ottamatta huomioon, että se yhtä varmasti vaikuttaa myöskin päinvastaisissa tapauksissa. Kasvatus ja ulkonaiset olosuhteet voivat Jumalan avulla suuresti vastustaa synnynnäisiä, turmiollisia taipumuksia ja estää niitä kehittymästä, mutta ne ovat siitä huolimatta olemassa, ja niiden vastustamiseen kuluu koko elinaikamme voimia, jotka olisi voitu hyödyllisemmin käyttää kehityksen palvelukseen.

Muuan kirjailijatar on kuvaillessaan teoksessaan onnetonta äitiä esittänyt liikuttavasti perinnöllisyyden kirouksen tähän tapaan.

»Ei viisaus, ei huolenpito eikkä rakkauskaan voineet muuttaa järkähtämätöntä kohtaloa. Millainen hän itse oli, sellainen myös hänen lapsestaan tuli. Ei kukaan voi korjata viikunoita kylvämistään ohdakkeista. Millaiseksi hän oli tehnyt itsensä, sellaiseksi hän oli tehnyt myös lapsensa. Millainen hänestä itsestään oli tullut, sellainen lapsikin oli syntymästään saakka».

Jos mieli vaikuttaa lapsen kehitykseen toivottuun suuntaan, on välttämättä oltava selvillä sikiön eri kehitysasteista. Raskaudenajan parina ensimmäisenä kuukautena oletetaan pienen, tulevan ihmisolennon ruumiin saavan määrätyn leimansa. Äidin tulee sinä aikana pitää aivan erikoista huolta voinnistaan sekä vahvistaa terveyttään tulevien kuukausien varalta. Hänen tulee silloin totuttautua säännölliseen jokapäiväiseen ruumiinliikuntoon sekä sitten pysyä uskollisesti koko raskaudenajan tässä tottumuksessaan. Hänen on myös koetettava järjestää toimensa siten, että niistä on mahdollisimman paljon huvia ja vaihtelua ja että ne henkisestikin vaikuttavat virkistävästi. Katsele siis kauniita tauluja ja veistoksia, mutta karta voimiesi mukaan kaikkea rumaa ja ikävää! Loihdi hyvien kirjojen avulla mielikuvitukseesi voimakkaita, kauniita, täydellisiä olentoja, ja silloin on varsin luultavaa, että nämä mielikuvat luovat leimansa lapseesi, samoin kuin lapsesi saa korjata hedelmtä myöskin ruumiillisen terveytesi vaalimisesta.

Kolmantena ja neöjäntenä kuukautena oletetaan tunneominaisuuksien aavan ensimmäiset tärkeät vbaikutuksensa. Silloin kylvetään myötätuntoisuuden ja vastenmielisyyden, rakkauden ja vihan, kaikkien vastakkaisten tunteiden ensi siemenet. Jos äidiksi tuleva koettaa tänä aikana tavallista suuremmassa määrin tehdä kotinsa rauhan, rakkauden ja kauneuden tyyssijaksi, hän voi toivoa tälläisessä kodissa nauttimansa onnen ja omistamansa rakkauden vaikuttavan siunauksellisesti hänen lapseensakin.

Viidentenä ja kuudentena kuukautena saavat ensimmäiset kehitysalkunsa havainto- ja huomiokyky, eleensä viisi aistia.

Tänä aikana siis äidin tulee pitää erikoisesti huolta itsekasvatuksestaan. Totuta silmäsi nopeasti käsittämään kaikki näkemäsi ja tarkasti säilyttämään saamasi mielikuva. Kehitä taideaistiasi ja opi näkemään luonnon ihanuutta. Vaikk'ei sinulla ole taiteellisia taipumuksia, totuttaudu kuitenkin käsittämään ja ihailemaan taideteoksia. Opettele ymmärtämään ja pitämään arvossa kaikkea, mikä on korkeaa, hyvää ja jaloa, sillä sellaiset pyrkimykset koituvat varmasti lapsillesi hyödyksi. Monet ihanteet, jotka sinusta ovat näyttäneet saavuttamattomilta, monet unelmoimasi utukuvat toteutuvat ehkä kerran heissä. Hiljainen kaipauksesi, toteutumattomat toiveesi täyttyvät ehkä kerran heidän elämässään ja toiminnassaan.

Monen suuren runoilijna äitinä on olut nainen, jonka koko elämä on ollut runoelmaa, vaikkeivat he ehkä ole koskaan kirjoittaneet riviäkään eivätkä tunteneet loppusoinnun eikä runomitan lakeja. Muuan elämäkerrankirjoittaja kertoo naisesta, jonka koko elämä oli ylistysvirttä ja jonka sydämestä kumpuili rakkauden ja rauhan evankeliumia. Tämä synnytti maailmaan kaksi poikaa, joiden laulut ja saarnat toivat rauhaa ja siunausta tuhansille sieluille. Äidin hiljainen, mutta rikas sielunelämä puhkesi sanoiksi ja säveliksi hänen pojissaan. Tottatosiaan  —  mikään siemen ei kanna niin runsasta hedelmää, kuin se, jonka kylvämme lastemme sieluun jo ennenkuin he ovat syntyneet.

Raskaudenajan viimeisinä kuukausina saanevat korkeimmat sielunkyvyt, kuten ihmisrakkaus, armeliaisuus, ylevien pyrkimysten harrastus ja uskonnollinen mieli voimakkaimmat vaikutuksensa. Mikä ihana ajatus, että äidin tulee juuri näinä kuukausina, sen ajan lähenemistään lähetessä, jolloin hän saa sulkea lapsensa syliinsä, tavallistakin enemmän suunnata ajatuksensa ja pyrkimyksensä luonteensa korkeimpien ja jaloimpien taipumusten kehittymiseen, sekä että hän täten salaperäisellä tavalla kohottaa ja jalostaa vielä syntymnättömän laspen sisintä olemusta, joka saa ravintonsa hänen omasta elämästään.

Ensimmäisillä kristityillä oli oivallinen, näin kuuluva sääntö: »Jos joku oppii jotakin uutta ja hyvää, menköön hän heti ja etsiköön sellaisen, joka ei tiedä, ja kertokoon sen hänelle».

Noudattakaamme me äidit kukin kohdaltamme tätä siunausta tuottavaa rakkaudenkäskyä parhaan taitomme mukaan.

Täyttäköön jokainen, joka on saanut nämä opetukset ja kokemuksestaan tietää niiden pitävän paikkansa, velvollisuutensa suuren koko maailman käsittävän siskosparven jäsenenä, opettamalla ja neuvomalla huonompiosaisille äityden ihmeellisiä mahdollisuuksia! ■