SADE jaksoikin viihtyä päällämme ihan pidempään, keskiyön aikaan menin peiton alle ja edelleen satoi. Puoliso lähti 05 aikaan töihin ja edelleen satoi. Aamukahdeksan aikaan ei enää satanut mutta oli harmaata - lämmintä, melkein +18 astetta! Mitenköhän lämmin olisikaan ollut jos aurinko olisi paistanut?
TYÖRINTAMALLA pidin sellaisen löysemmän päivän kun piti käydä kaupungilla hoitelemassa asioita ja sen johdosta päivä oli enemmän ja vähemmän repaleinen.
ILTAPÄIVÄLLÄ alkoi sininen taivas näkyä, ja kun kotiin tultua ei ollut merkkiäkään sateesta niin vaihdoin taas työkamppeisiin ja menin pihalle tarkoituksena tekaista ne kaksi kaukaloa krassia varten. Ensimmäisiä lankunpätkiä sahatessa tuli kukkamummo I paikalle, "hän kun arvasi että täällä olet kuitenkin nikkaroimassa". Enhän mä voinut väittää vastaankaan kun suoraan rysän päältä yllätti. Sain sahattua kaikki palikat siinä samalla jutellessa, mutta jätin vasaroinnin kunnes hän lähti sisälle. Syntyihän siitä jonkin verran pauketta kun neljän tuuman nauloilla naputtelin lankut toisiinsa kiinni. Kun olin saanut molemmat kehikot kasaan sahasin vielä ohuemmasta lankusta pari ankkurilautaa joilla sitten laitan ne kehikot kiinni sekä toisiinsa että maahan. Nyt taitaa olla naputeltu ja nakuteltu kaikki tarvittava tälle syksylle ja ensi keväälle. Ensi kesänä pitää sitten katsastella onko aihetta laajentaa kukkapenkkiä vai mitä sitä keksisi?
MULLA kun ei koskaan ole mitään piirustuksia näitä rakenteluja varten vaan näen koko jutun valmiina päässäni, niin siksi en kovin herkästi ole apua pyytämässä. Kun pitäisi sitten joko selittää tai jopa piirtää jonkinlainen kuva toiselle että se mitä mä olen tekemässä ja suunnitellut tulisi selväksi. Jo kouluaikana kävi ilmi että mulla on hyvä avaruudellinen hahmotuskyky, ja sitä olen pitkin elämääni hyödyntänyt.
HUOMISAAMUNA pitää pakata reissukassi ja lähteä kohti Tamperetta. Siellä meneekin koko viikonloppu, kotona olen vasta sunnuntai-iltasella. Seuraavan kerran täällä vasta ensi viikon puolella. ■
Kommentit