TÄNÄ aamuna heräsin varhain kun oli se aika jalkahoitajalle. Kahdeksan aikaan loikoilin vielä vuoteeslla kun puhelin soi. Soittaja oli jalkahoitaja, joka ilmoitti että joutuu perumaan aikani, sillä hän joutuu itse menemään lääkäriin. Eihän sille mitään voi. Seuraava vapaa aika on vasta syyskuussa eli siihen asti joutuu odottamaan sitä tunnin nautintoa.
ENHÄN mä sitten enää osannut nukkua. Piti vain lukea sanomalehtiä verkossa ja katsella telkkaria ennenkuin kello oli sen verran että saatoin lähteä töihin suuntaamaan. Lähdin kuitenkin hieman aikaisemmin fillaroimaan kun päätin käväistä passikuvassa, kun sekä passi että henkilökortti menevät molemmat vanhaksi kuukauden kuluttua. On se helppoa nykyään kun kuva menee sähköisesti eikä hakemustakaan tarvitse käydä siellä paikan päällä tekemässä. Ennen lähtöä katsastin valokuvaamot jotka on kelpuutettu sähköisiä kuvia laittamaan, ja olihan niitä useampia. Tosin vain jostain syystä vain kaksi valokuvaamoa oli auki tänään. Toinen oli vanha tuttu paikka jo niiltä ajoilta kun kuvia vielä tuli oikeasti teetettyä paperille, ja kun se sattuu sijaitsemaan vielä sopivasti työmatkan varrella niin sinne poikkesin. Eikä hintakaan ollut paha, vain 18 euroa.
VALOKUVAAMOSTA jatkoin matkaa töihin, ja olin siellä reilusti etuajassa, mulle jäi 20 minuuttia aikaa istua kahvilla ennen työajan alkua. Muutenkin tykkään mennä hyvissä ajoin töihin, niin että ehtii kaikessa rauhassa vaihtaa vaatteita ennenkuin siirtyy myymälän puolelle.
PÄIVÄ meni ihan mukavasti, illassa oli samat ihmiset kuin eilenkin ja sama porukka on huomennakin. Yksi on ensikertalainen lauantaina, ja piti opastaa mistä pääsee lauantaina sisään ja kuinka aikaisin. Mä olen siellä kuitenkin jo puoli tuntia ennen avaamista niin että saan laittaa kassat, sytyttää valot ja ladata kahvinkeittimen valmiiksi. Muut tulevat siinä 10 - 15 minuuttia ennen avaamista.
KOTIPIHASSA olin taas ihan hyvissä ajoin kun fillarilla sieltä pääsee niin nopeasti verrattuna kävelemiseen. Kyllä ensi viikolla pitää yksi päivä ainakin kävellä ettei vallan unoihda miltä se tuntuu. Taitaa tosin olla vasta torstai tai perjantai kun menen kävellen, maanantaista keskiviikkoon menen fillarilla. Maanantaina sen vuoksi että on töidne jälkeen käytävä asioilla ja tiistaina ja keskiviikkona siksi kun olen iltavuorossa ja on mukava olla ajoissa kotona. Tietty jos vettä sataa niin sitten joutunen turvautumaan bussiin.
PIHAAN päästyä kävin taas istumassa keinussa tovin, ja katsastin samalla kukkapenkit. Tänä iltana ei kastelulle ollut tarvetta, näkyi vielä sateen tuoma kosteus penkissä. Jos huomenna on lämmin päivä niin pitänee iltasella käydä antamassa vettä niille, tai ehkä jo aiemminkin. Kuinka nyt jaksan. Huomenna taitaa olla myös pyykkipäivä joten ehkä ennen pyykinpesua kuitenkin. Ja kaupassakin pitäisi käydä tankkaamassa, tai sitten käyn sunnuntaina kahdessa kaupassa: ensin isommassa marketissa ja sitten vielä Lidlillä hakemassa ainakin Saskiaa, ja ehkä kirsikoita. Samoin sunnuntaina pitäisi taas tekaista jotakin mitä ottaa jääkaapista kun viikolla tulee iltavuorosta. Vähän olen pyöritellyt ajatusta kaalilaatikosta mutta katsotaan nyt mitä tulee tehtyä.
TOTUTTUUN tapaa muutama jakso Netflixissä seuraamaani sarjaa on taas takana, ja kohta pitää kömpiä sänkyyn että jaksaa herätä seitsemän aikaan. Nyt on ollut mukava nukkua kun kämppä on viileä, jopa niin viileä että joutuu käyttämään huopaa peitteenä. Onneksi ei sentään peittoa vielä tarvitse. ■
Kommentit