kivet2.jpg

LAUANTAI-ILTANA alkanut sade jatkui koko yön sunnuntaita vasten (ainakin kun kerran heräsin niin sade ropisi ikkunaan). Ja niin oli sunnuntaiaamukin harmaa ja vettä satoi. Eipä ollut kiirettä ulos joten aamupalan jälkeen otin työn alle sen syntymäpäiväkirjan. Ja sitä sitten naputtelin kunnes puoli viiden aikaan iltapäivällä näytti siltä että sade on loppumassa ja jopa aurinko paistoi heikosti pilviverhon takaa.

LÄHDIN siitä kävelylle ja pientä, lähes olematonta tihkua enää sateli. Kotiinpäästyä ruokaa laittamaan ja sitten tein aamulla aloittamani kirjan yhden osion valmiiksi. Yksi leffa ja sitten nukkumaan.

MAANANTAIAAMUNA olikin mukava yllätys kun aruinko paistoi. Päivän ohjelmassa oli kaupassa käynti, ja jotain oli suunnitelmissa kokatakin mutta ei aamulla ollut vielä selvillä mitä. Kun kytö oli kova sen syntymäpäiväkirjan pariin, niin siirryin kuitenkin tekemään sitä enkä lähtenyt kauppaan ilman etukäteissuunnitelmaa. Ja olihan mulla siinä kirjassa pähkäiltävänä miten laitan sivunumerot. Kun siihen tulee muitakin tunnisteita niin jonkin aikaa piti kokeilla ennenkuin löytyi sellainen vaihtoehto joka näyttää hyvältä.

KUN olin ratkaissuit sivunumeroinnin ongelman, olin siinä samalla alitajuisesti ratkaissut myös ruokaongelman. Päätin tehdä lihapullakastiketta. Tällä kertaa tosin valmiista lihapullista, mutta soosin itse. Niinpä lähdin kauppaan, mutta kun piti päästä nauttimaan auringosta niin suorinta reittiä ei tullut mieleenkään kulkea. Ensin tunti pelkkää kävelyä ja vasta sitten seisoin Lidlin ulko-ovella.

SOOSIIN oli nimittäin tulossa Dulanon lihapullat. Ovat nimittäin parempia kuin markettien peruslihapullat. Ja silti nämäkin tehdään Suomessa, mutta ilmeisesti reseptiikka tulee Saksanmaalta. Kun kotona oli margariinia, öljyä , jauhoja ja mausteita niin kaupasta en paljon muuta tarvinnut kuin lihapullat ja jogurttia. Senkin pitää olla ihan tietyn makuista. Vaativa maku nääs :)

KOTONA iltapäiväkahvien jälkeen taas hieman sitä kirjaa ennenkuin lähdin keittiöön pannuja kuumentelmaan. En taaskaan muistanut napata palovarotinta irti ennenkuin aloin kastikkeen laittoon, joten tietty varoitin alkoi huutamaan siinä vaiheessa kun lisäsin veden pannuun. Ja perhanan varoitin kun ei halua vaieta millään, ei vaikka kuinka nappia painelisi. Piti taas nakata se lattiaan ennenkuin vaikeni.

PANNUSTA kastike siirtyi kattilaan lihaliemen kera ja jäi hellalle hiljaa porisemaan. Siellä se sai pari tuntia hiljakseen pulputella samaan aikaan kun taitoin sitä kirjaa. Vasta kun kastike yksinään oli sen pari tuntia porissut, nakkasin lihapullat sekaan ja koko komeus sai vielä puolisen tuntia pulputtaa. Soosin seuraksi tein laiskasti vain kierremakaronia, en jaksanut ryhtyä perunankeittoon.

JA vaikka taas itse sanonkin, niin soosista tuli niin hyvää että pelkästään sitä olisi voinut syödä. Mutta kun sen antaa hiljaksiin kiehua pari tuntia, niin se tekeytyy niin mahtavan makuiseksi. Joku päivä teen pitkästä aikaa lihasoosin. Siinäkin kastikepohjan pitää saada kiehua tunnin verran ennenkuin ruskeutetut lihapalat menevät sekaan, ja sitten keittäminen jatkuu vielä tunnista kahteen. Lihan pitää olla niin pehmeää että sitä voi lusikalla syödä. Ja vielä juuri ennen valmistumista sekaan suolakurkkua paloina (muutoin en suolakurkusta välitä mutta tähän soosiin se kuuluu). Ja seuraksi perinteistä maidolla tehtyä pottumuusia. Ja ehkä puolukoita. Nams!

SYNTYMÄPÄIVÄKIRJASTA oli yhden osion valmistuminen enää muutaman tunnin työstä kiinni, joten ruokailun jälkeen takaisin koneen ääreen ja hommia jatkamaan. Ei siihen sitten ihan paria tuntia mennytkään, joten hyvin jaksoin vielä katsoa taas tovin telkkaria ennenkuin oli aika lähteä vällyjen alle.

TÄNÄKIN aamuna aurinko sulostutti silmiä herätessä. Vaihtoehtoina oli jatkaa sitä kirjaa tai lähteä pihalle raahaamaan kivirekeä. Tai oikeastaan kantamaan kiviä. Jälkimmäinen vaihtoehto voitti. Mua kun häiritsi että kävelytielle päin näkyi vielä kivien yläpuolella sitä lankkua, niin piti ryhtyä raahaamaan siihen lisää kiviä. Kun sen lankutuksen ei ole pakko näkyä; se on vain siksi että kivien yläpuolelle uuden aidan juureen tuleva multa pysyy paikallaan. Neljä kuormaa kiviä siihen piti kuskata mutta sen jälkeen kivetys oli sellainen kuin tahdoinkin. Ja siinä viimeistellessä tein siihen kivien lomaan koloja joihin tulee multaa ja sitten komeaa maksaruohoa. Lisäksi kivien lomaan sinne tänne tulee keltamaksaruohoa. Se kun kasvaa melkein ilman multaa ja leviää kiitettävän nopeasti, niin piankos ne kivet alkavat peittyä.

KAUPPIAANI käväisi tuomassa jollekulle ruokatilauksen siinä kun olin pihalla ahkeroimassa, ja pahoitteli että oli jo melkein unohtanut kokonaan sen kuormalavan toimittamisen. Totesin että ei mulla vielä perennojakaan ole, ettei sillä lavalla niin kiirettä vielä ole. Kauppias laittoi tekstarin kun oli palannut kaupalle, ja kertoi että nyt kaupalla olevat lavat ovat palautuslavoja, mutta laittaa mulle viestiä heti kun nk. jätelava tulee.

KUKKAMUMMOTKIN pölähtivät paikalle kun viimeistä kuormaa kviä kiikutin. Kun sain viimeisenkin kiven kohdalleen menin mummojen seuraksi keinuun istumaan ja melkein tuntui siinä hurahti kun taas höpistiin. Sitten oli aika tulla laittamaan iltapäiväkahvit.

SÄHKÖPOSTIIN oli tullut aiemmin tekemääni kirjaa koskevia (kirjoittajien tekemiä) korjauksia. Mutta kun viestissä kerrottiin että yksi korjaus on vielä tulossa niin vastasin että palautan uuden aineiston kunhan kaikki korjaukset on tehty, ettei tarvitse yhden korjauksen takia sitä taas avata. Samoin oli tullut nettisivuille tehtäviä päivityksiä, mutta ne saavat odottaa huomisaamuun, kun nekään eivät ole mitään niin kiireellisiä.

KYLLÄ tässä pitää vielä jonkin aikaa sitä syntymäpäiväkirjaa tehdä, perjantaina nimittäin tulee seuraava aineistotoimitus siihen. Ja aineiston laajuus taitaa olla arvoitus vielä sekä minulle että aineiston toimittajalle. Ja ehkä sen verran ajoissa maltan lopettaa että voin tovin katsoa uutta sarjaa Netflixistä. Ja huomisaamuna ensitöiksi mitä ilmeisemmin maksaruohon hakureissulle ja vasta sitten muuta. ■