medi.jpg

EILISAAMUNA olin kello 06.50 osaston aulassa, ja siellä olikin jo nuori kaveri odottelemassa että ohjaa minut huoneeseen ja antaa sairaalavaatteet. Neljän hengen huoneessa jonne minut vietiin ei ollut kuin yksi potilas. Riisuin siviilikamppeet ja vedin sairaalan niin seksikkäät rytkyt niskaan. Kaveri tuli hetken kuluttua uudelleen ja käytiin läpi paperihommat, ja samalla hän kertoi hieman päivän ohjelmasta. Sitten ei ollut muuta tekemistä kuin jäädä punkkaan makoilemaan. Kyllä mä siinä jonkin verran taisin torkahtaakin. Heräsin nimittäin siihen että sama kaveri tuli ja pyysi mukaansa suihkuhuoneeseen :) Tosin siellä ajeltiin karvoja alapäästä, pahoitteli että joutuu kuivalla höylällä ajamaan. Huonekaveri oli hiljaista sorttia, joten ei ollut juttuseuraa. Kyllä mä yritin keskustelua herätellä mutta eipä oikein innostunut.

AJELUN jälkeen oli taas vuorossa vuoteessa odottelua. Huonekaverille tuotiin aamupalaa, ja kyllä se tuotu kahvi tuoksui niin mahtavalle, mutta mulle ei tietenkään tuotu kun olin menossa toimenpiteisiin.  Kyllä alkoi huonekaverikin puhumaan kun sinne tuli joku nainen käymään, kyllä silloin juttua riitti. Mä kävin istumassa käytävässä nojatuolissa ja katselin upeaa kevätpäivää.

YHDENTOISTA aikaan tulivat laittamaan kanyylin. Tai yrittivät laittaa. Ensimmäiset yritykset tekivät opiskelija ja valvojana sairaanhoitaja, mutta suonet kädenselässä muljahtelivat alta pois eikä neula mennyt suoneen. Joutuivat pyytämään paikalle kaverin, "joka kyllä saa tälläisiinkin suoniin kanyylin paikoilleen". Kävi siinäkin vaan niin että ei hänkään saanut sitä kämmenselkään, vaan joutui laittamaan kyynärtaipeeseen - vähän ikävä paikka kun kättä ei voinut kunnolla koukistaa. Sitten laitettiin tippapullo kiinni.

KAUAA ei tarvinnutkaan sen jälkeen odottaa vaan mä pääsin vuodeajelulle. Mut vietiinkin magneettikuvaukseen. Olivat miettineet josko se riittäisi eikä tarvittaisikaan varjoainekuvausta. Hetken päästä sitä sitten maattiin kehikkoon lukittuna ja ajeltiin edestakaisin kuvauslaitteessa. Kuvauksen jälkeen takaisin osastolle odottamaan mitä niistä selviää. Sinne saavuttuani olikin juuri lounasaika, ja aamuinen kaveri toi ruokatarjottimen minullekin. Mun piti kuitenkin pyytää häntä varmistamaan saanko syödä vaiko en? Hetken kuluttua tuli hakemaan tarjottimen pois sillä olisin menossa vielä päivän aikana varjoainekuvaukseen.

ILTAPÄIVÄLLÄ pääsin uudelleen ajelulle. Kuvaussalissa pöydälle ja päälle viriteltiin leikkausliina niin että en tietenkään nähnyt mitä siellä nivusissa tehtiin. Puudutus ja hetken kuluttua laitettiin katetri reisivaltimoon. Pienen hetken ajan tuntui lämpöä jalassa kun varjoaine levisi verenkiertoon. Päätä kääntämällä pystyin näkemään ison näytön johon kuva tuli. Olihan se aika erikoista katsella itseään sisältäpäin. Tunnin verran meni varjoainekuvauksessa.

latkat.jpg

KUN jalasta oli otettu tarpeeksi kuvia, ujutettiin jalkaan pallolaajennuskatetri. Pisimmillään katetri ulottui reisivaltimosta aina peukalovarpaan kärkeen asti. Maattuani siinä lähes kaksi tuntia lääkäri oli ujuttamassa katetria vielä pariin viimeiseen suoneen. Ja silloin tuntui sellainen kipu että oli pakko puristaa vuoteen reunoja ja valittaa tuskasta. Lääkäri yritti toiseen suoneen ja sama juttu. Niin hirveä kipu että sellaista en ole ennen kokenut. Ei auttanut vaikka tipan kautta tulikin kipulääkettä. Lääkäri totesi että "ei kiusata enempää" ja lopetti. AIkoivat ensin yrittää saada nostettua mun leikkauspöydältä vuoteeseen, mutta totesin että voi olla hankala toimenpide. Toivat sängyn aivan pöydän viereen ja sain itse hivuttaa itseni vuoteeseen. Sen jälkeen hoitaja joutui painamaan katetrin sisäänmenokohtaa 15 minuuttia koko painollaan. Ja painoi samalla rakkoakin. Onneksi pyysin pissapissa-astian jo katetroinnin aikana. Kun hoitaja lopetti painelun, laitettiin katetrointikohtaan haulipusseja muutaman kilon verran ja sidottiin tiukasti paikoilleen. Sitten olikin vuorossa ajelu takaisin osastolle.

OSASTOLLA olikin mun huone muuttunut. Mut siirrettiin huoneeseen jossa olikin vain kaksi paikkaa, joista toinen oli jo varattu. Vuorossa oli kuusi tuntia pakkolepoa liikkumatta. Onneksi tämä huonekaveri oli puheliaampaa sorttia, muutoin olisi voinut tulla aika pitkäksi. Kun olin huilinut neljä tuntia, tultiin poistamaan haulipussit. Kyllä se helpotti kummasti. Silloin olikin jo iltapalan aika, mun sängynpäätyä voitiin nostaa sen verran että pystyin syömään. Mulle oltiin säästetty iltaruoka, ja sitten sain vielä iltakahvia. Kyllä lihakeitto maistui hyvälle, kun edellisen kerran olin syönyt aamulla puoli viiden aikaan. Ja kahvi! Se piti juoda nauttien. Syömisen jälkeen pääty laskettiin alas, vielä kaksi tuntia piti maata paikoillaan.

LOPULTA kello oli niin paljon että sain nousta ja jaloitella. Ensin alkuun ei tahtonut liikkumisesta tulla mitään kun pohkeeseen koski ihan kunnolla. Se oli seurausta siitä kivuliaasta suonen laajennuksesta. Pikkuhiljaa pääsin kuitenkin liikkumaan. Menin istumaan käytävän nojatuoliin sillä oli vielä puhelu tulossa ja huonekaveri oli jo nukkumassa. Puhelun jälkeen kävelin koko käytävän päästä päähän ja takaisin, oli ihan tarpeen sen pitkän liikkumattomuuden jälkeen. Palasin huoneeseen ja vuoteeseen mutta nukkumisesta ei tullut mitään. Huonekaverikin heräsi puolenyön aikaan ja pyysi hoitajaa paikalle antamaan kipupiikin. Mä pyysin pari särkylääkettä ja ylimääräisen tyynyn että saan nukuttua. Tyyny tuli polvien väliin kun vasen polvi ei kestänyt toisen jalan painoa. Sain kipulääkkeet eikä mennyt kauaakaan kun olin unten mailla. Kotona Googletin sen lääkkeen ja ihmekös tuo oli että nukutti ja kivut hävisivät - lääkeaine muodosti maksassa morfiinia.

AAMULLA herättiin ennen puolta kahdeksaa kun hoitaja tuli mittaamaan kaverilta lämmön ja ottamaan verikokeet. Mittasi samalla multa verenpaineen ja lämmön. Lämpö oli ihan normaali 36,4 °C. Mun normaalilämpö kun on reilusti alle 37. Saatiin siinä vielä nukkua hetki ennenkuin aamupala tuli. Kun mullekin tuotiin aamupala niin tiesin että pääsen tänään kotiin. Aamupäivällä tuli lääkäri kierrokselle ja katsoi jalan haava, ja määräsi saman hoidon kuin ennenkin. Hoitaja kävi sitten myöhemmin tekemässä sen. Siitä hetki eteenpäin niin toinen hoitaja toi mun potilaspaperit - se oli merkki siitä että voin lähteä kotiin. Kun lounasaika oli jo melkein käsillä, päätin jättää siviilien vaihtamisen siksi kunnes olisin ensin lounastanut. Jauhelihapihvejä, perunaa, ruskeakastiketta ja mustikkakiisseliä - maistui hyvälle. Ryhdyin siinä pikkuhiljaa vaihtamaan vaatteita ja valmistautumaan kotiinlähtöön. Tovi siinä vielä juteltiin huonekaverin kanssa, luvattiin moikata jos tullaan kaupungilla vastakkain. Sitten navigoin itseni sairaalan pääovelle, olihan se monen mutkan takana. Sairaalan pihasta taksi ja apteekkiin.

APTEEKISSA ei ollutkaan reseptiä, joten jouduin poistumaan tyhjin käsin. Oli kuitenkin niin mukavaa olla ulkona auringonpaisteessa että istuin tovin katselemassa ihmisvilinää ennenkuin lähdin käymään kauppahallissa. Siellä menin leipomon myymälälle ja ostin herkkupullan, niin että kotiin tultua pääsisin laittamaan kunnon kahvit ja nauttimaan kotonaolosta. Kotiin tulin bussilla, ei viitsinyt turhaan ottaa taksia kun ei tarvetta ollut. Kotona kahvi tippumaan, kahden päivän postin ja mainosroskan selvittäminen, ja sitten sain istua rauhassa pöydän ääressä kahvista ja pullasta nauttien. Tarkistin sen jälkeen Kanta-palvelusta olisiko resepti jo valmiina. Olihan se siellä. Samaa särkylääkettä kuin sairaalassakin ja 50 kappaletta. Päätin kuitenkin hakea ne vasta huomenna. On sitten kunnon lääke jos jalka alkaa kipuilla eikä tahdo saada nukuttua.

AJATTELIN kahvin jälkeen olla hetken pitkälläni ja positiivinen yllätys oli että jalkaa ei alkanut särkeä kun olin vuoteessa. Ilmeisesti sieltä jotakin röörejä saatiin auki. Mukavaa kun tietää että voi nukkua vuoteessa.

VIELÄ iltakahvit ja telkkarin tuijotusta, ja sitten peiton alle. ■

[OLI taas näköjään ongelmia alustalla]

errors.jpg