joriini2.jpg

ISTUIN viettämässä sunnuntai-iltapäivää pihakeinussa kun naapuritalosta lähti tulemaan vanhempi naishenkilö meillepäin. Päästyäään lähemmäksi sanoi etsivänsä meidän talon kukkapenkin hoitajia. Ilmoittauduin yhdeksi heistä. Tämän jälkeen - pienen johdannon jatkona - kysyi että haluaisimmeko mahdollisesti laittaa joriineja (daalioita) kukkapenkkiimme? Hänellä kun on niitä juurakoita niin paljon ettei kukkapenkissä enää ole tilaa. Ja ihan ilmaiseksi saamme. Kiinnitin jostakin kumman syystä huomiota siihen, että kun hän kysyi mitä olimme rinteestä poistaneet, hän käytti sanaa petäjä. Talon oma väki on aina käyttänyt sanaa (vuori)mänty. Kummasti tuollaiset pienet yksityiskohdat onnistuvat kiinnittämään huomiota. 

TIETENKIN otamme ja laitamme, totesin. Kysäisi sitten että istunko tässä vielä jos hän käy heti hakemassa ne. Eihän mulla ollut kiirettä minnekään joten lupasin istua. Eipä mennyt kuin tovi kun hän jo palasi muovipussin kanssa, että "tässä niitä joriineja on". Kurkkasin pussiin ja kyllä niitä siellä oli melkoisen runsaasti.Ohjeisti laittamaan yöksi ne veteen niin että kasvuunlähtö olisi varmempaa. No mähän kiikutin ne sitten kotiin ja kylppärissä muovipussi sankoon ja vettä täyteen. Odottavat siellä huomista.

HUOMENNA pitääkin kaivella monttua niille ja hakea metsän syrjästä varmuuden vuoksi tukikeppejä, kun juurakoita tuodessaan mainitsi että siinä on joukossa korkeiksikin kasvavia eli kaipaavat tukikeppejä. Päivällä pitää käydä noutamassa lisää krasseja kun tuli pihaan uusi korkea jaloillaan seisova kukkalaatikko. Kun ostan taas köynnöstävää niin saadaan (toivottavasti) komea krassiryöppy siihen. 

"HYVÄ palaa takaisin", totesi tämä juurakoiden tuoja. Ja niinhän se tekee. Jos nuo joriinit kukkivat kunnolla niin ne näkyvät sekä meille että hänelle. Eli kastelua ja lannoitusta niin eiköhän niistä iloa tule. ■