hallow.jpg

KESKIVIIKKO kului tiiviisti sen sivuston parissa. Onneksi sai valtaosan päivityksistä hoidettua leikkaa-ja-liimaa -menetelmällä, jotain pikkujuttuja piti erikseen naputella. Sielläpähän on nyt verkossa. Edelleen pysyn kannassani että seuravan kerran kun heitä tapaan, aion ehdottaa Facebook-tilin avaamista kaikkien elämän helpottamiseksi. Kun ensin saisivat päivitykset sinne, niin voisin sitten sopivassa raossa laittaa nettisivuille. Ne kun ei sitten olisi niin kiireellisiä. Ja samassa tapaamisessa pitää katsoa muistavatko ollenkaan, että jotain voisi maksaakin.

KESKIVIIKKOILTA kuluikin sitten kokouksessa. Hieman yli kolme tuntia meni siellä istuessa. Ihmekös tuo kun esityslistan liitteitäkin oli yhdeksän kappaletta ja ne kaikki piti käydä läpi. Kyllä alkoi jo kokouksen loppumetreillä väsy iskeä, kun tuntui siltä että asiat eivät lopu koskaan. Ja kun taas eräs henkilö tahtoi luisua sivuraiteille asioita käsiteltäessä. Kotona olin lähempänä puoli yhdeksää, eli ihan tarpeeksi oli asiaa yhdelle päivälle.

TORSTAINA aloin katsastamaan sen uuden julkaisun aineistoa ja nostamaan sitä taittopohjaan. Ensimmäiset artikkelit olivat lyhyitä eikä niiden kanssa kauaa mennyt, mutta sitten alkoivat pidemmät jutut. Jutut olivat yli 50 sivua Word-dokumentteina, eli ei mitään lyhyitä. Ja kun siinä samalla piti yrittää katsella pahimpia kirjoitusvirheitä, niin ei se aivan nopeaa ollut. Ja vielä piti yhtenäistää esitystapaa, kun joissakin kohtaa esimerkiksi paikannimi oli lihavoitu, ja toisaalla taas kursivoitu, niin ne piti laittaa kaikki samalla tavalla. Päädyin kursivointiin sekä lainauksissa, paikannimissä, tapahtumien nimissä jne, ja vain henkilönimet lihavoin kun ne esiintyivät tekstissä ensimmäisen kerran. Päivän sai siihen kulumaan oikein hyvin. Ja noin puolet artikkeleista nostettua. 

TORSTAI-ILTANA kun olin ajatellut olla tekemättä yhtään mitään, soi puhelin ja eräs tuttuni soitteli. Oli taas täälläpäin käymässä, ja kyseli voisiko käväistä kahvilla ja vaihtamassa kuulumisia. Ei kyllä yhtään tehnyt mieli seurustella, mutta kun niin harvoin nähdään niin lupasin kahvit tarjota. Oli täällä työmatkalla ja hotellihuoneessa nyhjöttämisen sijasta tuli sitten kahville. Kyllä mä siinä sitten piristyin kun istuttiin ja kertoiltiin kuulumisia. Ei sentään mennyt klo 11 pidemmälle se illanistuminen, kun itselläänkin oli aamulla herätys kello kuusi. Kutsui käymään ja katsomaan uutta perheenjäsentä. Mitään en varmaksi luvannut, mutta sanoin että aikaisintaan vuoden vaihteen tietämillä, kun sille olen kaavaillut viikon mittaista taukoa.

KESÄLOMIEN miettiminenkin pitäisi aloittaa jo nyt, jos meinaa jonnekin reissata ja majoituksenkin saada edullisemmin. Alustavasti olen kaavaillut viikkoa toukokuulle, kahta kesälle ja taas viikkoa syksylle. Missään tapauksessa ei kuukautta yhteen menoon, se on liian pitkä aika olla tekemättä mitään.

PERJANTAINA jatkui sen opuksen taitto. Jutut olivat edelleen melkeinpä säännöllisesti 50 sivua tai jopa enemmän Wordin dokumentteja A4-koossa, ja kun julkaisu on B5, niin kyllähän siihen sivuja alkoi kertyä. Päivän päätteeksi oli kaikki jutut nostettu taittoon ja sivuja oli kertynyt lähes 250. Ja kun tästä puuttuvat viekä kaikki valokuvat, joita käsikirjoituksen mukaan kertynee varmaan lähemmäs 100 ellei enmmänkin, niin näytti siltä että kirja paisuisi jopa 500-sivuiseksi. Jotain oli keksittävä että siitä ei ihan Kekkosen muistelmien veroista järkälettä tulisi. Päätin ehdottaa kirjan toimittajille että vaihdan fonti ja samalla pienennän pistekokoa, niin saadaan edes vähän sivuja karsittua. Malliksi ehdotin erästä kesällä tekemääni julkaisua, jonka hekin ovat nähneet ja saaneet. Vastaukseksi tuli "säädä vaan". Onneksi säätö on helppo kun vaihdan vain tyyleissä fontin, jolloin valtaosa tekstistä on OK, joitakin kohtia joutuu korjaamaan erikseen kun niissä jouduin käyttämään eri fonttia saadakseni taulukoita etc mahtumaan sivulle. Onpahan siinä puuhaa maanantaiksi.

TÄNÄÄN käväisin aamupäivän puolella kaupassa. Mukavan raikkaalle tuntui kun lämpömittari näytti neljää astetta pakkasen puolella. Eilisiltana oli reilut kuusi astetta pakkasta. Ja pakkasten jatkumistahan on luvattu. Se ei haittaa kunhan lunta ei tule.

HETKI sitten meni lihapata uuniin. Ilta alkaa hämärtyä sen verran sopivasti että kohtapuoliin voi suunnata hautausmaalle viemään kynttilät. En ole mikään uskovainen enkä kuulu edes kirkkoon, mutta on tavaksi tullut muistaa kuolleita läheisiä ja ystäviä viemällä kynttilät aina Pyhäinpäivänä. Samalla kyllä tulee myös ajateltua sitä valtavaa jätemäärää joka siitä syntyy, mutta toistaiseksi ei parempiakaan ratkaisuja ole olemassa. Onhan niitä toki paristokynttilöitä etc, mutta kun hautausmaillakin liikkuu näitä jotka sumeleimatta poimivat toisten haudoilta kukat ja kynttilät viedäkseen ne omaistensa haudalle. SItä en jaksa ymmärtää. Jos ei ole mukamas varaa ostaa kynttilöitä tai kukkia, niin jättäisi menemättä ja varastamatta. 

ONHAN se kieltämättä melkoisen tunnelmallista kun pimeässä illassa sadat kynttilät palavat haudoilla. Ja nyt kun luntakaan ei ole juuri nimeksiään niin näky on vielä vaikuttavampi. Kesäisin tulee monasti käveltyä hautausmaalle ja istuttua siellä. Siellä kun ei kenelläkään ole kiire minnekään, rauhoittuu itsekin. Ja monasti oravat tulevat katsastamaan olisiko mulla mitään syötävää heille. Toisinaan otan pähkinäpussin mukaan, niin saa seurailla niiden touhuja. Muistan kuinka aikoinaan kävin äitini kanssa hautausmaalla viemässä kynttilät, kun äiti ei uskaltanut yksin mennä pimeälle hautausmaalle. Muutaman kerran sanoin "älä kuolleita pelkää, pelkää eläviä" mutta seuraksi piti vain lähteä. Nythän äitinikin on useamman vuoden levännyt hautausmaan mullissa, veljeni lähettyvillä.

PITÄNEE varmuuden vuoksi laittaa hieman tukevammat jalkineet kun vaikutti paikka paikoin olevan liukasta. Ja kun sinne hautausmaalle pitää kiivetä ylämäkeen, ja itse hautausmaallakin vielä uudestaan ylämäkeen. Ei tee mieli kaatua. Useampi vuosi sitten kaatuessani mursin hätäluuni, ja kun sitä ei voi kipsata eikä mitään, niin olihan ensimmäiset kuukaudet sen jälkeen aika hankalia. Sai kyllä miettiä missä istuu vai istuuko lainkaan, ja miten siitä pääsee ylös. ■