mita2.jpg

XIX

LASTENTAUDIT JA NIIDEN HOITO

Lieviä tauteja.  —  Äidin terveydentila vaikuttaa rintalapseen.  —  Rauhallisen mielentilan suotuisa, vihanpurkausten ja äkillisten mielenliikutusten epäededullinen vaikutus.  —  Uni ja lepo.  —   Säännölliset tavat.  —  Lpasen maksa.  —  Syy, miksi lapset ovat usein levottomia imiessään oikeanpuoleista rintaa.  —  Kuume.  —  Vähäpätöiset syyt voivat aiheuttaa melkoisen kuumeen.  —  Hampaiden puhkeaminen.  —  Oksennukset.  —  Ihottuma.  —  Tuudittamisesta johtuvat haitat.  —  Kalpeta, hitaasti kehittyneet lapset.  —  Lapset itkevät harvoin syyttä.  —  Veden ja raittiin ilman tarve.  —  Umpitauti ja sen hoito.  —  Yleisiä sääntöjä lapsen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Tässä luvussa aiion lyhykäisesti kertoa sellaisista lievähköistä sairauksista, joita pikku lapsilla usein on, enkä varsinaisista taudeista, sillä eihän tämä teos ole tarkoitettu varsinaiseksi »lääkärikirjaksi». Jokaisen äidin tulee jonkin verran tuntea lasten tavallisimpia sairauksia, jottei hän turhanpäiten tee itseänsä ja ympäristöänsä levottomaksi, ja jotta hän myöskin ymmärtää heti kutsua lääkärin ja ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin, jos tarve todella vaatii. Terveimmillekin lapsille sattuu kyllä satunnaisia sairauksia, joiden vuoksi ei tarvitse olla levoton, sillä ne menevät tavallisesti pian ohi jättämättä mitään pahoja seurauksia.  —  Niin kauan kuin äiti itse ruokkii lastaan, hänen terveytensä ka mielentilansa vaikuttavat suuresti lapsen hyvinvointiin. Jos äiti on tyyni ja levollinen luonne ja on tottunut hillitsemään itsensä, sekä noudattaa sopivaa ruokajärjestystä ja varoo liiaksi rasittamasta itseään, hänen lapsensa ovat useimmiten levollisia, rauhallisia ja helposti hoidettavia. Toiselta puolen taas hermostuneen ja levottoman äidin lapset, joka helposti menettää tasapainonsa eikä pidä tarpeeksi huolta ruumiillisesta ja henkisestä hyvinvoinnistaan, ovat usein hermostuneita, ärtyisiä ja vaikeasti hoidettavia.

Jos äiti imettää lastaan väsyneenä tai kiihtyneenä, hänen ei tarvitse ihmetellä, miksi lapsi on sen jälkeen levoton ja ärtyinen, ehkä kuumeinenkin. Onpa sattunut tapauksia, että äidin vihanpurkaus on niin vaikuttanut hänen maitoonsa, että rintalapsi on saanut siitä suorastaan myrkytyksen. Ja vaikk'ei seuraus olisikaan näin tuhoisa, on kuitenkin varmaa, että äidin ruumiillisessa tai henkisessä hyvinvoinnissa tapahtuvat häiriöt tuntuvat lapsessakin.

Terveen, hyvin hoidetun lapsen pitää ensi viikkoinaan välttämättä nukkua kaksikymmentä tuntia vuorokaudessa. Unen pitää olla levollista ja luonnollista. Vuorokauden neljänä muuna tuntina lapsi ei saa tehdä muuta kuin syödä, ojennella pikku ruumiistaan , kasvaa ja lihoa.

Vaikka onkin tärkeää totutta pikkulapsi säännöllisyyteen, ei häntä kuitenkaan saa herättää, jos hän sattuu nukkumaan ohi tavanomaisen ruoka-ajan. Ei myöskään pidä uskoa, että lapsen tulee seuraavalla kerralla syödä toista vertaa enemmän. Pikku vatsa ei ole unen aikana laajentunut, eikä siihen voi mahtua enempää kuin tietty määrä. Vastasyntyneen lapsen vatsalaukkuun on laskettu sopivan korkeintaan kolme tai neljä ruokalusikallista, ja jos lasta syötetään pullosta, on tarkoin mitattava, että pullossa on maitoa juuri vastaava määrä.

Pikkulapsen maksa on suhteettöman iso verrattuna sen muihin sisäelimiin ja voi senvuoksi aiheuttaa suurtakin haittaa painamalla täyttä vatsalaukkua, kuten usein tapahtuu, jos lapsi imiessään lepää vasemmalla kyljellään. Jos siis lapsi näyttää käyvän ärtyisäksi ja levottomaksi, kun sille ruvetaan syöttämään oikeanpuoleista rintaa, on totuttava pitämään sitä silloinkin samassa asennossa kuin sen imiessä vasenta  —  toisin sanoen lapsen on annettava levätä oikealla kyljellään, sen jalat pidetään oikean käsivarren alla ja se pannaan syötyäänkin nukkumaan oikealle kyljelleen.

Jokaisen äidin tulee tuetää, ettei taudinoireiden ankarruden tarvitse osoittaa pikkulasten tautia ylen vaaralliseksi. Äkillinen kuume, levottomuus ja huutaminen, jopa ankarat kouristusetkin voivat usein mennä ohi muutamassa tunnissa jättämättä mitään pahoja seurauksia. Voimakkaassa, vilkkaassa ja herkkähermoisessa lapsessa hyvinkin vähäpätöiset syyt voivat aiheuttaa äskenmainitunlaisia oireita.

Kova kuume ei ole suinkaan aina todistuksena siitä, että lapsi on kovin sairas, vaikka se kyllä on kehoituksena tarkkaan huolenpitoon ja varovaisuuteen. Lapsen tavallinen ruumiinlämpö on useimmiten jonkin verran korkeampi kuin täysikasvuisen, ja hampaiden puhkeamisaikana se voi vielä melkoisesti nousta, mutta silti ei tarvitse olla levoton. Jos lapsi on syönyt liikaa tai jollei äiti ole noudattanut terveellistä ruokajärjestystä, voi se olla syynä ruumiinlämmön kohoamiseen. On myöskin muistettava, että lapset tavallisesti hengittävät noin kolmekymmentä kerhtaa minuutissa eli melkein kahta kertaa tiheämpään kuin aikaihmiset. Satunnaisen pahoinvoinnin sattuessa hengähdysten luku voi nousta melkoisesti minkään vaaran tarvitsematta silti olla olemassa.

Lapsen kieltä on yleensä tarkoi pidettävä silmällä. Jos se on valkea ja tahmea tai erikoisen punainen ja kuivam on jo syytä kysyä lääkäriltä neuvoa.

Oksennuksista ei juuri tarvitse olla huolissaan, jolleivat ne ole kovin itsepintaisia ja rajuja. Ne vain osoittavat vatsan olevan liian täynnä ja että luonto sillä tavoin koettaa keventää sitä, tai että maito juoksee vatsassa lasta järjettomästi tuudittaessa. Vielä kerran tahdomme huomauttaa lapsen ainaisen tuudittamisen turmiollisuudesta, sillä heiluminen vaikuttaa hyvin epäedullisesti sekä vatsaan että aivoihin.

Satunnainen ihottuna merkitsee tavallisesti vain, että lapsen ruokajärjestyksessä on tapahtunut jokin erehdys, että ruuansulatus on epäkunnossa tai että hampaiden puhkeamisaika on alkanut; se voi myöskin johtua siitä, ettei lasta ole tarpeeksi huolellisesti pyyhitty kuivia vaatteita muutettaessa tai että on annettu sen liian kauan maata märkänä.

Jos lapsi pysyy kalpeana ja laihana sekä kehittyy hitaasti, on tämä selvänä todistuksena siitä, ettei kaikki ole, niinkuin olla pitäisi, ja että lääkäriltä on kysyttävä neuvoa. Lapsille, joita äiti itse ei imetä, on pieni muutos ruokajärjestyksessä usein paras keino terveyden palauttamiseksi. Jos äiti itse ruokkii lastaan, sen ravinto käy tarpeeksi vaihtelevaksi sen kautta, että äidin ruokajärjestys on joka päivä vähän erilainen.

Yleensä lapsi ei koskaan huuda syyttä. Tietysti voi tässäkin kohden ymmärtämättömästä hoidosta johtua huono tapa, mutta useimmiten tottunut korva erottaa tälläisen huudon sellaisesta, joka ilmoittaa pahoinvointia, kipua tai jotain muuta satunnaista häiriötä.

Vielä kerran muuan seikka,m jota ei koskaan voi tarpeeksi teroittaa mieleen: lapsi tarvitsee välttämättä tarpeeksi vettä ja raitista ilmaa. Nämä ovat mitä huokeimpia ja helpoimmin saatavia asioita minkävuoksi on aivan selittämätöntä, miksi niitä yleensä käytetään mahdollisimman kitsaasti. Hyvin usein lapsi huutaa siksi, että sillä on jano, minkävuoksi on pidettävä tarkka huolin siitä, että se saa vettä useita kertoja päivässä. Joka päivä, kun sää vain sallii, lapsi on vietävä ulos ja annettava sen nukkua ulkoilmassa tai huoneessa, jonka ikkunat ovat auki. Eräskin lapsi, joka oli vahvimpia ja terveimpiä kaikista, mitä olen nähnyt (vaikka se syntyessään oli ollut hyvin hento ja heikko), vietiin pari kertaa päivässä lämpimästi käärittynä ja peitettynä kuistille, jossa se sai nukkua raittiissa ulkoilmassa puolisen tuntia. Tälläisissä tapauksissa on tietysti visusti varottava, ettei lapsi pääse vilustumaan.

Umpitauti on terveilläkin lapsilla varsin tavallinen vaiva. Aivan yksinkertaiset keinot riittävät tavallisesti poistamaan sen. Jos lapsi elää äidin tai imettäjän maidolla, umpitauti häviää usein sillä yksinkertaisella tavalla, että imettäjä vähän muuttaa ruokajärjestystään. Mutta jos se syö pullosta, voidaan maitoon sekoittaa hiukan karlsbadervettä. Jos tauti on kestänyt pitemmän aikaa, on parasta poistaa kovettuneet ulostukset haalealla peräruiskeella. Kuitenkin on aina parasta kysyä lääkäriltä, minkälaisia ruiskeita on käytettävä. Nämä tälläsiet parannuskeinot ovat monta vertaa paremmat ja terveellisemmät kuin ulostavat lääkkeet, jotka vain veltostuttavat suolten kalvoja ja aiheuttavat usein vakaviakin haittoja.

Yleisinä sääntöinä mainitsemme vielä kerran: pue lapsi lämpimästi, totuta se säännöllisesti syömään ja nukkumaan, vältä tuudittamista ja laulamista, äläkä koskaan häiritse sitä sen nukkuessa. Silloin voit olla varma siitä, että se kasvaa ja kehittyy terveeksi lapseksi, joka on itsellesi ja ympäristöllesi jokapäiväisenä ilonaiheena.■