us.jpg

VUONNA 1986 nuori Adelaide vierailee Santa Cruzin rantahuvipuistossa riitelevien vanhempiensa kanssa. Adelaide lähtee hetkeksi omille teilleen. Rannalla on peilitalo, jonka katolla välkkyy kutsuvasti: ”Löydä itsesi”. Adelaide menee sisään ja kokee jotain traumaattista. 30 vuotta myöhemmin Adelaide Wilson matkustaa samoihin maisemiin oman perheensä kanssa. Nelihenkinen perhe viettää päivän Santa Cruzin rannalla seuranaan hulppeasta elämästä nautiskeleva Tylerin pariskunta ja heidän ärsyttävät teinikaksosensa. Palattuaan kotiin kesäpaikkaansa Wilsonit huomaavat illan tullen neljä varjoa talonsa pihassa. Käy ilmi, että vierailulle ovat tulossa heidän kaksoisolentonsa, jotka ovat kaikkea muuta kuin mukavia.

AIVAN aluksi on pakko todeta, että elokuva oli aivan liian hidastempoinen makuuni, vaikka hitaasti kehittyvästä kauhusta pidänkin. Toinen huono puoli oli se, että Us ei tuntunut lainkaan jännittävältä. Elokuvaa on kehuttu vuolaasti, mutta itse en (valitettavasti) kehuihin voi yhtyä. Elokuva on hyvä, mutta silti pettymys. Elokuvassa esitetään keskiluokan kilpavarustelua ja loppuratkaisun voi tulkita piikkinä yhteiskunnan eriarvoisuuteen. Elokuvassa kaikki ei ollut oikealla tavalla kohdallaan, että tunnereaktio olisi syntynyt. Parasta elokuvassa taisi olla Adelainen kaksoisolennon ääni. Loppuratkaisu onnistui yllättämään, mutta silti tähtiä vain ★★. ■