tiistai, 19. marraskuu 2019

Lumien sulaessa

snow.jpg

PERJANTAINA oli ihan mukava kävellä töihin kun mittarissa oli plusasteita melkein viisi. Pientä tihkusadetta oli ilmassa, mutta ei se kummemin kastellut. Illalla kotiin kävellessä yhtä lämmintä ja edelleen satoi, ja melkoisen pimeää kun lumet olivat saaneet kyytiä.

LAUANTAIAAMUNA pilvistä, plussan puolella mutta vaihteeksi ei satanut. Iltapäivällä satoi hetken aikaa lunta, mutta eipä sitä kovin kummoisesti tullut. Ja kun oli taas plussan puolella ja alkoi tihuuttaa vettä niin ei se vähäinen lumi kauaa maassa pysynyt. Aamupäivä töissä oli rauhallinen mutta puolen päivän jälkeen alkoi olla kiireempää. Viimeiset asiakkaat ovetsa pihalle kymmenisen minuuttia sulkemisajan jälkeen, jonka jälkeen pääsin sulkemistoimiin.

TÖISTÄ päästyäni suuntasin keskustaan, siellä kauppaan ja sieltä pysäkille odottamaan bussia. Sattui ajoitus niin sopoivasti ettei tarvinnut kuin kymmenen minuuttia odotella niin pääsin istumaan. Tuntui mukavalta istua kun koko päivän oli jaloillaan ollut ja mennyt vähän joka suuntaan. 

PUOLISO lähetti kuvan mitä oli ruokalistalla: sitä sun tätä. Eipä sitä sen kummoisempia kaivannut, kun en mä olisi jaksanutkaan innostua mistään laittamista vaativasta ruuasta. Puoliso oli vapaan kunniaksi leiponut pullaa, joten kun pääsin perille odotti kahvi ja tuore pulla :)  Illalla katseltiin pari leffaa ja sitten painuttiin pehkuihin.

SUNNUNTAINA kun selailtiin nettiä niin huomattiin Gigantin tarjous pölynimurista. Pieni Volta oli 29 euroa eli ihan uloskantohintaan. Tehtiin varaus netissä ja lähdettiin sitten hetken päästä hakemaan imuria. Poikettiin ensin Prismassa ostamassa sunnuntain ruokatarpeet ennenkuin käytiin noutamassa imuri. Bussilla huristeltiin sieltä puolison luokse kun sen verran kuitenkin painoi se laatikko. Katsottiin illalla taas pari leffaa kun oli nekin vielä näkemättä.

MAANANTAINA puolenpäivän jälkeen lähdettiin kohti keskustaa, puoliso halusi käydä kirpputoreilla. Keskustassa mä hyppäsin toiseen bussiin kun en sen imurilaatikon kanssa viitsinyt lähteä sinne kirpputorien ahtaille käytäville. Kotona kun olin ihan hyvissä ajoin pistin pesukoneen pyörimään, niin ettei tarvinnut jättää sitä iltamyöhään. Ja pitihän sitä imuria testata. On hiljainen ja imutehoa riittää. Vanha imuri ei suurimmallakaan tehoasetuksella päässyt samaan tulokseen. Vanha imuri pitää muuten jossakin vaiheessa kiikutta SER-keräykseen. Puoliso soitti juuri kun olin saanut koeimuroinnin tehtyä. Eipä juuri mitään ollut kirppareilta mukaan tarttunut.

LÄHEMPÄNÄ viittä tuli ikuisuuseepoksen aineiston toimittaja taas pihaan mukaan uusia korjauksia. Tällä kertaa ei ollut kuin reilu kymmenen pikkukorjausta ja yhden sähköpostissa tulleen kuvan lisääminen. Samalla puhuttiin siitä millaisiin kansiin kirja tehtäisiin, ja arvioidusta aikataulusta. Mitä ilmeisemmin päätyvät kartonkikansiin, jolloin parissa viikossa saattaa valmis kirja olla hyppysissä. Illalla tekaisin korjaukset ja laitoin uuden aineiston liikkeelle.

TÄMÄKIN aamu oli harmaa ja sateinen, ja lämmin. Ei tämä harmaus haittaa mua, eikä tuo vesisadekaan kun ei kaatosateeksi muutu. Ja lumet ovat kaikonneet jo lähes kaikkialta, joissakin missä sitä on aurattu kasoihin on vielä piskuisia läjiä jäljellä.

AAMUPÄIVÄLLÄ tuli muutama pienen pieni korjaus vielä, jotka tekaisin samoin tein ja laitoin taas uuden version eteenpäin. Kohta ilmeisesti koittaa se vaihe että päästään kannen kimppuun kunhan päättävät onko se kartonkikansi se mitä haluavat.

ILTAVUOROON lähtiessä sai laittaa ihan peruslenkkarit jalkaan kun kadut olivat lumesta ja jäästä puhtaat. Ja meni siinä muuta puuhastellessa sen verran aikaa että huomasin kellon olevan sen verran paljon että tunti oli aikaa ehtiä töihin. Nyt kun oli kevyemmät jalkineet ja kun ei tarvinnut varoa joka askelta niin sain pidettyä yllä taas kunnon vauhtia, ja niinpä työmatkaan kului vain 45 minuuttia eli ehdin työpaikalle saapuessa hakea vielä kupin kahviakin ennenkuin piti kassan taakse mennä seisomaan.

TYÖKAVERIN sairausloma jatkuu edelleen mutta esimies tulee huomenna myöhempään töihin ja tekee kipeänä olevan kaverin vuoron. Mun ei siis tarvinnut vaihtaa huomista aamuvuoroa iltavuoroksi, ja ilmeisesti saan pitää torstain vapaankin. Ja sitten taas viikonlopuksi töihin. Tänään juttelin esimiehen kanssa ja nyt varmistui että tämä varsinainen työpaikan valonsäde ja ilopilleri ei enää jatka vuodenvaihteen jälkeen. Tosin munkin sopimus on voimassa vain vuoden loppuun ja jatko on vielä auki. Olenhan mä siellä jo yli vuoden ollut vaikka piti vain piipahtaa.

KYLLÄ on myönnettävä että mä tykkään kun ei ole kunta. Sen verran toivon että ehtisi poutaantua ja kuivattaa kadut ennenkuin pakastaa. Ja niin voisi sitten jatkuakin jonnekin maaliskuulle, alle viiden asteen pakkasissa ja mahdollisimman vähän lunta. Ja sitten saisikin kevät jo tulla. ■

torstai, 14. marraskuu 2019

Vaihtuvat vuorot ...

vuorot.jpg

AAMU oli harmaa, lämmin ja sumuinen. Mittarissa oli +4 astetta ja sellainen sumu että näkyvyys rajoittui muutamaan kymmeneen metriin. Ja välillä kuului ropisevan vettäkin.

KUN vapaapäivänä ei ollut kiirettä minnekään, en pitänyt aamutoimissa kiirettä. Kun lopulta olin saanut aamukahvini niin päätin tehdä tarjouskoonnin sitä ikuisuuseeposta koskien. Kirjapaino II teki huomattavasti halvemman tarjouksen, mutta jos ottavat siihjen mukaan oikoluvun, niin hinta nousee äkkiä. Se kun tehdään tuntiveloituksella eikä oikolukeminen ole ollenkaan niin nopeaa kuin tavallinen lukeminen. Hinta saattaa saavuttaa melkein painon I hinnat, ja painossa I oikoluku kuuluu hintaan. Mutta kirjan tekijät saavat päättää keskenään.

ILTAPÄIVÄLLÄ mietin lähtisinkö katsomaan kuinka liukasta ulkona on, mutta jätin ajatuksen sikseen kun alkoi tulla vettä ihan kunnolla. En viitsinyt lähteä sinne suotta kastumaan kun minnekään ei varsinaisesti ollut asiaa. Päätin vuokrata Blockbustersista edelleen katsomatta olleen Uinu, uinu lemmikkini vuoden 2019 version. Ja kun oli vielä yksi ilmainen tiketti jonka saatoin käyttää vuokraukseen.

OLIN juuri ehtinyt asettua mukavasti nojatuoliin kahvikuppi vieressäni ja olin käynnistämässä elokuvaa kun puhelin soi. Työpaikalta soitettiin että tänään iltavuoroon tullut kaveri oli kipeän oloinen, joten voisinko mä vaihtaa huomisen aamuvuoroni iltavuoroon, jos tämä kaveri ei pääsekään huomenna iltavuoroon. Ihan varmuuden vuoksi, niin että meitä on sitten kaksi jotka voivat tehdä kaupan sulkemistoimet. Ja voisinko samalla varautua siihen että mulla olisi lauantaina työvuoro, jos käy niin että työkaveri ei huomenissa tule niin ei hän lauantainakaan pääse. Ja ei kovin montaa vaihtoehtoakaan ollut joita lauantaiksi pyytää (minä ja Äiti Aurinkoinen). Lupauduin että tulen lauantaina jos tarve vaatii.

SOITTELIN puhelun jälkeen heti puolisolle että saattaa olla että olen lauantaina töissä ja tulen sieltä suoraan hänen luokseen. Ei se paljon lyhennä meidän viikonloppua kun mulla on kuitenkin maanantai vapaa niin ei tarvitse pitää kiirettä kotiin. 

JÄI nyt käymättä kaupassa ja sitä myöten lihapullasoosi tekemättä kun ei ollut mistä tehdä. Tai olisinhan mä voinut käydä lähikaupassa mutta se on turhan kallis jos vähänkään enemmän ostaa. Onneksi en maininnut että teen soosin, joten ei tarvinnut isolle marketille lähteä ja kastumaan. Teen joku toinen kerta kun mulla näitä vapaapäiviä on vielä tässä pitkin marraskuuta. Ja jos olen lauantaina töissä niin siitäkin saan vielä vapaapäivän joulukuulle säästettäksi.

ULKONA on sysipimeää ja vettä sataa. Lämpönittari näyttää jo +6 astetta. Huomenna töihin lähtiessä enää +1° ja viikonloppuna pikkupakkasta, asteen pari. Heittihän tuo puoliso jo että grillattaisiinko? Jos lunta ei sada niin miksei? ■

keskiviikko, 13. marraskuu 2019

Sataa sataa ropisee

sataa.jpg

AAMULLA oli hieman vajaa +2 astetta ja vettä satoi. Oli alkanut jo joskus yöllä, kun näkyi osa lumesta jo sulaneen pois. Päivällä töihin lähtiessä satoi edelleen ja piti hieman katsoa että mihin astui kun sen verran liukkaita kohtia oli. Oli siinä ja siinä että kastelisinko sateenvarjon mutta tyydyin jättämään sen rullalle käteen ja laittamaan hupun päähän. 

TÖISSÄ meni ihan  mukavasti, iltaa kohden alkoi asiakasvirta hiljetä, varmaankin sateen takia. Näytti sade voimistuneen illalla kun pihalla muutaman kerran kävin. Saatiin putiikki kiinni ihan ajallaan. 

KOTIINPÄIN kävellessä satoikin sitten reippaammin. Oli sateenvarjolle käyttöä. Onneksi ei kuitenkaan tuullut joten lähes kuivana pääsin kotiin. Sääennuste on muuttunut siltä osin että koko huomisenkin sataisi vielä vettä, ja mittari saattaisi kavuta jopa 6-7 lämpöasteeseen. Siinä kyllä saisi nuo lumet kyytiä.

HUOMENNA (tai oikeastaan jo tänään) on vapaapäivä, ja ajattelin josko kokkaisin lihapullakastikkeen viikonloppua varten. Voisin sitten viedä lauantaina mukanani kun lähden puolison luo pientä lomanpätkää viettämään. Tietty jos vettä tulee reippaammin niin ehkä jätän kaupassakäynnin sikseen, kun onhan mulla vielä perjantai-ilta aikaa kokkailla. Ja en mä kyllä ole edes luvannut että toisin soosia mukanani, mutta olisihan se kiva yllätys.

TÄNÄÄN en taida enää telkun ääressä viitsiä viihtyä, menen sen sijaan kirjan kanssa peiton alle ja sitä kautta unten maille. ■

keskiviikko, 13. marraskuu 2019

Vielä on lunta maassa

lumipensas2.jpg

PÄIVÄLLÄ töihin lähtiessä oli vajaan neljä astetta pakkasta, pilvistä ja poutaa. Oikein sopiva keli kävellä. Töihin saavuin taas ajoissa, joten kävin hakemassa kahvit ja siirryin takapihalle juomaan kahvit. Työkaveri tuli samaa matkaa, ja kertoi että kun Äiti Aurinkoinen oli viikonloppuna töissä, oli hän sössinyt pahemman kerran. Pahimmillaan olisi koko putiikki voinut palaa. Ja kassatkin olivat kuulemma miten sattuu aamulla. Esimies oli tietysti huomauttanut asiasta mutta Aurinkoinen oli kuulemma kuitannut suurin piirtein vain ettei tullut sitten ajatelleeksi. 

ILTAPÄIVÄN lopuilla tuli työkaveri kysymään voisinko mä tulla huomenna iltavuoroon kun muuotin hän olisi yksinään sulkemiseen asti. Mulla oli huomiselle aamuvuoro, mutta samapa tuo kun torstaina on kuitenkin vapaa joten lupauduin tulemaan iltavuoroon. Ja saanhan nukkua aamulla pidempään.

KOTIIN kävellessä huomasin pakkasen lauhtuneen, ja kotiin päästyä sitä ei ollutkaan enää kuin parisen astetta. Ja kohti plussaa ja vesisateita ollaan ennusteen mukaan menossa. Huomenna pitäisi tulla vettä koko päivä (alkaa jo aamuyöllä) ja jatkua aina pitkälle torstaiyön puolelle. Ja sen jälkeen mentäisiin plussalla. Saapa nähdä jääkö maahan valkoista vai tuleeko vettä niin paljon että maa on kohta taas mustana. 

TÄNÄÄN tuli toisesta kirjapainosta tarjous kirjan painokustannuksista, ja kylläpä oli melkoinen hinnanero. Tässä tarjouksessa saa kovakantisen laitoksen sillä hinnalla jonka toisessa painotalossa joutuisi maksamaan kartonkikantisesta. Pitää torstaina tehdä tarjouskoonti, niin pystytään sitten tarkemmin vertailemaan millaisilla materiaaleilla kumpikin talo työnsä tekisi.

TÄSSÄ voisi vielä katsoa jotain tai lukea kun ei vielä tarvitse ihan vielä höyhensaarille matkata. ■

tiistai, 12. marraskuu 2019

Us

us.jpg

VUONNA 1986 nuori Adelaide vierailee Santa Cruzin rantahuvipuistossa riitelevien vanhempiensa kanssa. Adelaide lähtee hetkeksi omille teilleen. Rannalla on peilitalo, jonka katolla välkkyy kutsuvasti: ”Löydä itsesi”. Adelaide menee sisään ja kokee jotain traumaattista. 30 vuotta myöhemmin Adelaide Wilson matkustaa samoihin maisemiin oman perheensä kanssa. Nelihenkinen perhe viettää päivän Santa Cruzin rannalla seuranaan hulppeasta elämästä nautiskeleva Tylerin pariskunta ja heidän ärsyttävät teinikaksosensa. Palattuaan kotiin kesäpaikkaansa Wilsonit huomaavat illan tullen neljä varjoa talonsa pihassa. Käy ilmi, että vierailulle ovat tulossa heidän kaksoisolentonsa, jotka ovat kaikkea muuta kuin mukavia.

AIVAN aluksi on pakko todeta, että elokuva oli aivan liian hidastempoinen makuuni, vaikka hitaasti kehittyvästä kauhusta pidänkin. Toinen huono puoli oli se, että Us ei tuntunut lainkaan jännittävältä. Elokuvaa on kehuttu vuolaasti, mutta itse en (valitettavasti) kehuihin voi yhtyä. Elokuva on hyvä, mutta silti pettymys. Elokuvassa esitetään keskiluokan kilpavarustelua ja loppuratkaisun voi tulkita piikkinä yhteiskunnan eriarvoisuuteen. Elokuvassa kaikki ei ollut oikealla tavalla kohdallaan, että tunnereaktio olisi syntynyt. Parasta elokuvassa taisi olla Adelainen kaksoisolennon ääni. Loppuratkaisu onnistui yllättämään, mutta silti tähtiä vain ★★. ■