torstai, 2. huhtikuu 2020

Mitä avioliitossa olevan naisen tulee tietää XX

mita2.jpg

XX

Äidin tärkeimpiä velvollisuuksia.  —  Syyhy, madot  y. m. s. paikallisen ärsytyksen aiheuttajina.  —  Sydämettömät palvelijat ja heidän aiheuttamansa turmelus.  —  Rehellinen, tarkoituksenmukainen ohjaus lapsuudesta saakka.  —  Tieto antaa voimaa ja tukea.  —  Äidin ja lasten välillä täydellinen luottamus.  —  Luonnollinen tiedonhalu ja pyrkimys tuntemaan oman ruumiinsa toimintoja.  —  Miten tiedonhalua on ohjattava ja tyydytettävä.  —  Miten kysymyksiin on vastattava.  —  Kullekin lapselle oma makuusija!  —  Miten jo juurtuneeseen pahaan on suhtauduttava.  —  Turha ankaruus tuottaa yhtä paljon vahinkoa kuin leväperäisyys.  —  Valppaus.  —  Lääkärin velvollisuudet lapsia ja vanhempia kohtaan.  —  Toverit ja kirjat.  —  Totuus ja suoruus.

Alusta saakka on lapsen hoidossa noudatettava mitä suurinta puhtautta. Käärövaatteet ja tilkut on usein muutettava, lasta on kylvetettävä ja pestävä hyvin huolellisesti, ja arat ruumiinosat, siitinelimet, on varovaisesti kuivattava, ettei syntyisi mitään paikallista ärsytystä. Aina on muistettava, että pienestäkin laiminlyönnistä voi olla mitä ikävimmät seuraukset. Terveellinen ravinto, säännölliset tavat, säännöllinen ulostaminen ja runsaasti raitista ilmaa, ne kaikki vahvistavat lapsen elimistöä tehden sen alusta saakka vähemmän vastaanottavaksi epäterveellisille, luonnottomille kiihotuksille.

Ihottuma, joka synnyttää syyhyä ja houkuttelee lasta hieromaan ja raapimaan niitä ruumiinsa osia, joissa sitä ilmenee, voi saada lapsen kiihoittamaan ja ärsyttämään siittimiään aiheuttaen siten turmiollisen tottumuksen jo aikoja ennen, kuin lapsi on tarpeeksi vanha käsittääkseen, mitä vaaroja siitä voi johtua. Pikku tytöille taas pienet valkeat suolimadot, jotka matelevat peräsuolesta synnytyselimiin, aiheuttavat sietämätöntä kutkua, johtaen hyvin usein vaaralliseen tapaan aikoja ennen, kuin äiti on voinut aavistaakaan mitään sellaista. Surullista kyllä on tapahtunut sellaistakin, että sydämettömät lapsentytöt ovat opettaneet lapsille tämän onnettomuutta tuottavan tavan, jotta lapset paremmin »pysyisivät hiljaa eivätkä olisi heille vaivaksi».

Tottatosiaan, äidin täytyy olla oikea tuhatsilmäinen Argus voidakseen varjella lapsensa kaikilta uhkaavilta vaaroilta. Mutta jos hän on onnellisesti saanut heidät ohjatuksi niin pitkälle, että tuo pieni tiedonhaluinen ihmissielu on alkanut herätä ja ruvennut panemaan tahtoaan täytäntöön, vaara on tavallaan jo pienempi, vaikkakin kiusaukset toiselta puolen näyttävät vakavimmilta. Tässä on, kuten kaikessa muussakin, parhaana suojana se, että äiti hellävaroen puhtaalla tavallaan ilmaisee lapsilleen täyden totuuden. Sano lapsille heidän ollessaan aivan pieniä, että nämä ruumiinosat ovat aiotut poistamaan liiallista vettä, jota ruumis ei enää tarvitse, mutta ne ovat niin arat, että on hyvin vaarallista tarpeettomasti koskea niihin. Kerro heille, että monet pikku lapset, jotka eivät ole tietäneet tätä, vaan ovat ottaneet tavakseen hieroa ja hangata niitä, ovat tulleet hyvin sairaiksi, jopa tylsämielisiksikin tai rammoiksi koko eliniäkseen. Tämä epäilemättä tekee heihin syvän vaikutuksen ja auttaa heitä vastustamaan pahoja tapoja, joihin useimmiten onkin syynä tietämättömyys ja lapsellinen uteliaisuus.

Syntymästä saakka on ihmisluonnolle ominaista halu tulla tuntemaan ja käsittämään olemassaolon syvimmät salaisuudet, ja lapsella on oikeus saada näitä asioita koskeviin kysymyksiinsä suora, rehellinen vastaus sekä asianmukainen, täysin tyydyttävä selitys. Varmaa on, että ellei äiti selitä näitä asioita lapsilleen, he silloin hankkivat niistä tiedon muualta saaden sen silloin useinkin hyvin vaarallisess muodossa. Älä jätä vastaamatta heidän kysymyksiinsä, äläkä tarjoa heille puolinaisia totuuksia tai valheita! Koeta alusta alkaen järjestää opetus heidän käsityskantansa mukaiseksi, selitä heille asioita, sitä mukaa kuin heidän laspensielunsa kypsyy käsittämään näitä ihmeellisiä totuuksia. Kerro heille vähitellen, mikä on siitinelinten todellinen tarkoitus, ja kuinka kaikkien ihmisten, jotaka kerran tahtovat tulla hyvien lapsien äideiksi ja isiksi, tulee pitää näitä elimiä pyhänä. Totta on, että äidin on osoitettava taitoa ja hienotunteisuutta voidakseen sopivalla tavalla kertoa näistä asioista. Mutta totta on myöskin, että vasta silloin, kun äiti itse on oppinut jalosti, yksinkertaisesti ja puhtaasti käsittämään ja esittämään näitä luonnon suuriarvoisia perustotuuksia, ne puhdistuvat siitä loasta ja saastasta, jotka ovat vuosituhansia verhonneet niitä tehden ne muka »siveellisyyden» nimissä häpeän ja aran peittelemisen kohteiksi, vaikka niiden oikeastaan tulisi olla vain kannustamassa ja kehoittamassa kiittämään ja ylistämään armorikasta, kaikkiviisasta Luojaa, joka on luonut ihmisen niin ihmeelliseksi.

Koko kehitysaikana tulee valppaan, ajattelevan äidin voida ohjata lastensa opetusta, niin ettei heidän tiedonhalunsa pääse  kehittymään epäterveeksi uteliaisuudeksi. Kun hän on kertonut heille kaikki, mitä heidän sillä hetkellä tarvitsee tietää, kun hän on pienestä pitäen totuttanut heidät täydelliseen avomielisyyteen, he kyllä tyytyvät aina hänen selityksiinsä, kun hän vain lisää: »Tässä on kaikki, mitä voit käsittää nyt, mutta tultuasi vanhemmaksi puhumme enemmän asiasta. Tule vain aina äidiltä kysymään, mitä haluat tietää, niin hän kyllä selittää sinulle».

Äiti voi myöskin sanoa: »Älä koskaan kysele muilta tytöiltä tai pojilta näitä asioita! He eivät kuitenkaan tiedä niitä oikein. Tule vain aina äidin luo, niin puhelemme kahden kesken, eikä kenenkään muun tarvitse tietää siitä mitään!» On omituista nähdä, miten ylpeitä lapset tavallisesti ovat saadessaan näin pitää äidin kanssa yhteisen salaisuuden ja kuinka he välttämättä tahtovat säilyttää sen.

Älä koskaan anna lasten nukkua samassa vuoteessa, sillä vallattomuudesta ja uteliaisuudesta voi aiheutua mitä ikävämpiä seurauksia. Äläkä yleensäkään anna heidän liian paljon olla toisten lasten seurassa pitämättä heitä silmällä, vaikka tietysti tämän silmälläpidon tulee tapahtua niin huomaamatta ja hienotunteisesti, etteivät lapset tunne sen rajoittavan heidän vapauttaan.

Mutta jos sittenkin huomattaisiin lasten kaikesta varovaisuudesta huolimatta joutuneen tuon surullisen, turmiollisen tavan orjiksi, voi tarkasti terveysopin sääntöjen mukaan järjestetty elämä parantaa, jopa kitkeä juurineen pois koko tuon ilkeän tavan. Vältä kiihoitavia ravintoaineita ja runsaasti maustettuja ruokalajeja. Anna heille terveellistä ja yksinkertaista ravintoa määrättyinä aikoina. Pese ennen maatamenoa heidän ruumiinsa suolavedellä ja pyyhi se huolellisesti karkealla pyyheliinalla. Veden tulee olla viileää tai haaleaa, ei lämmintä, ja hieronnan pitää olla voimakasta, sillä se antaa unta. Aamuisin kylmä ryöppy, jota seuraa voimakas hieronta,edistää verenkiertoa ja vahvistaa hermostoa.

Lapset, joilla on taipumusta puheena olevaan pahaan tapaan, ovat tavallisesti välinpitämättömiä, alakuloisia ja haluttomia liikkumaan ja toimimaan. Senvuoksi täytyy koettaa saada heidät oleskelemaan mahdollisimman paljon raikkaassa ulkoilmassa ja tehdä ulkonaolo heille hauskaksi ja hupaiseksi. Liiallista ankaruutta on välttämättömästi kartettava. Sellaisia lapsiraukkoja ei millään muotoa saa kohdella rikollisina, sillä siitä on siveellisessä suhteessa paljoa pahemmat seuraukset kuin liiallisesta leväperäisyydestä. He ovat onnettomia olentoja, jotka eivät käsitä, mikä ääretön vaara uhkaa heitä. Äidin tehtävänä on suojella heitä valppaalla, hellällä rakkaudellaan uusista kiusauksista sekä selittää luottamusta herättävän suoralla tavalla, mitä heidän on tehtävä.

Heit kun lapset alkavat näyttää hitailta, alakuloisilta ja välinpitämättömiltä, haluttomilta liikkumaan, oikukkailta ja kiukkuisilta, kun he nukkuvat levottomasti, syövät huonosti, kuun heillä on kova vatsa, kylmät ja kosteat kädet, särkyä selässä ja jaloissa, silloin on heti syytä ruveta pitämään heitä tarkasti silmällä. Vielä on yhtenä itsesaastutuksen tuntomerkkinä mainittava se seikka, että hiki käy omituisen ilkeän hajuiseksi, iho kellahtavaksi, silmät raukeiksi ja koko ruumis laihaksi ja voimattomaksi.

Pitäköön jokainen äiti pyhänä velvollisuutenaan valvoa pienestä pitäen lapsiaan sekä niitä tovereita, joiden kanssa he seurustelevat! Pitäköön hän tarkasti silmällä, etteivät he saa kiihoittavaa ravintoa eivätkä lue kirjoja, jotka tekevät voimakkaan vaikutuksen heidän mielikuvitukseensa ja tunne-elämäänsä! Hankkikoon hän varmat takeet siitä, että lapsenhoitaja on ehdottomasti luotettava, tunnontarkka ihminen. Älköön hän koskaan, päivisin enempää kuin öisinkään, jättäkö heitä kokonaan huolenpitoa vaille! Rukoilkoon hän lakkaamatta Jumalta johtoa ja valistusta, kärsivällisyyttä ja kestävyyttä vakavassa kutsumuksessaan! Olkoon hän aina valmis opettamaan heille totuutta ja rehellisyyttä älköönkä koskaan säästäkö vaivojaan, kun heidän luottamuksensa saavuttaminen on kysymyksessä! ■

torstai, 2. huhtikuu 2020

Lisää lunta, olkaa hyvä!

karry.jpg

AAMU oli niin aurinkoinen että päätin lähteä ulos heti kun vain ehdin.

AAMUUN nimittäin kuului erään yhdistyksen sääntöjen selaaminen, kokouslain ja kokoustoimintojen selaaminen ja varmistaminen. Sain nimittäin sähköpostia jonka lähettäjä tuskaili että onko tuleva kokous lainvoimainen, kun kokouskutsu oli lähdössä vasta huomenna. Säännöissä oli mainittu ajankohta kokouskutsun lähettämiselle, mutta onneksi siinä lauseessa oli taikasana "kun", ja muista kokouksista ei puhuttu mitään niin saatoin kertoa että lainvoimainen on.

KUN olin saanut setvittyä tuon päätin lähteä kauppaan. Mutta eipä ollutkaan enää tietoa auringosta. Taivas oli taas kuromassa harmaata vilttiä niskaansa. Päätin käväistä vain Lidlillä kun mulle ei ollut tullut lähtöön mennessä mieleen mitään, mitä voisin kokata, eikä tullut kyllä kävellessäkään. Kyllä mä katselin siellä broilerivalmisteita, mutta kun ei oikein mikään napannut niin päätin tyytyä valmisruokaan. Huomenna kuitenkin käyn marketilla, jospa silloin olisi jo mielessä jotakin.

KOTIINPÄIN kävellessä olivat taas ensimmäiset lumihiutaleet ilmassa. Ehdin kyllä kotiin ennenkuin alkoi kunnolla sadella. Tällä kertaa se ei onneksi kuitenkaan kestänyt edes iltaan asti. Ja huomiselle on vielä luvattu satunnaisia kuuroja, mutta ensi viikolla pitäisi (tämänhetkisen ennusteen mukaan) maanantaina lämmitä ihan kunnolla ja vettäkin sataa, niin että nuo sataneet lumet saattavat vaikka sulaa pois.

KÄRSIMÄTTÖMÄNÄ odottelen jo että pääsen siivoamaan kukkapenkin lehdistä ja viime kesän kukkavarsista. On sitten tulppaanien sum muiden hyvä nousta sieltä. Ja tänä keväänä pääsen asentamaan sen aidankin. Mun tarvitse muuta kuin hakea sitä pikasementtiä. Ja josakin vaiheessa kevättä pitää päättää mitä kesäkukkia haetaan ja mistä. Täytyy pitää suunnittelukokous vaikka pihamaalla niin saadaan turvaväli sitten muihin.

ÄSKEN piti tekaista pääsiäiskortit ja lähettää ne Postin kautta. Mä kun en jaksanut lähteä niitä metsästämään, ja saavatpahan vastaanottajat takuulla uniikin kortin. Jotain hyvää sentään on Postin palveluissakin, nimittäin tuo "Lähetä postikortti netistä". Muutoin Postin palveluja ei kehumaan pääse.

JA illan lopuksi – kuinka muuten – Netflixin seuraan. ■

torstai, 2. huhtikuu 2020

Koti (Hogar | The Occupant)

hogar.jpg

YLELLISEEN elämään tottunut Javier työskentelee mainosten parissa, jotka yleisimmin kuvastavat tavalla tai toisella täydellistä perhettä, kunnes eräänä päivänä hän menettää omansa ja työpaikkansa siinä sivussa. Työttömäksi jäänyt mies alkaa vakoilemaan entisen kotinsa asukkaita ja hänen motiivinsa perhettä kohtaan muuttuvat nopeasti karmeiksi. Mitä tapahtuu, kun Javierin pakkomielteinen tarve imeä iloa muiden elämästä ajaa hänet itsensä hyvin tiukkaan paikkaan?

ILLAN saaliiksi jäi (taas kerran) espanjalainen Koti/Hogar-elokuva. Hitaasta alusta huolimatta elokuva onnistuu kietomaan pauloihinsa. Javier Gutiérrez on kuin valettu lähes ilmeettömään rooliinsa. Elokuva on hyvin rakennettu ja tasapainotettu kokonaisuus, jonka onnistuu kertoa tarinansa katsojalle paljastamatta tulevia tapahtumia ennakkoon. Tapahtumien taustalla kurkkivat teemat kuitenkin kiehtovat kuitenkin niin paljon, että elokuvan loppuratkaisu on nähtävä. Elokuva oli jälleen kerran todiste siitä, että Euroopassakin osataan tehdä elokuvia. Suosittelen vahvasti! ■

keskiviikko, 1. huhtikuu 2020

Lunta tulvillaan ... ♫

lumi.jpg

MAANANTAINA ryhdyin käymään arkistoja läpi, ja olihan siellä roskiin menevää paperia vaikka kuinka. Onneksi on paperisilppuri niin että saa ne pienemmäksi eikä kukaan niitä pääse lukemaan. Niin paljon oli silputtavaa, että silppuri sammutti itsensä välillä jäähdytelläkseen jaksaakseen sitten taas silputa. Ja tulihan sitä silppua. Jäteastia piti tyhjentää pariin otteeseen ennenkuin viimeisetkin paperit sain sinne silputa. Ja nyt on ISO muovikassi odottamassa että ostan kaupasta paperikassin ja laitan kaiken silpun sinne. Mukavempi viedä roskiin niin kuin että kaataisin vain sen kaiken silpun sinne lehtikeräykseen.

EILEN olin iltapäivällä juuri selvinnyt apteekista ja kaupasta ulos, kun ensimmäiset lumihiutaleet leijailivat ilmassa. Eikä mennyt kuin hetki kun sitä tuli jo ihan kunnolla. Onneksi bussi oli sopivasti hollilla, niin että pääsin sillä melkein kotiovelle asti eikä tarvinnut siinä lumisateessa kävellä. Ja tietty kotona muistin että mun piti se paperikassikin ostaa.

JA sitä lumisadetta sitten riittikin. Ei mennyt kauaakaan kun maa oli jo valkoisena ja lisää lunta tuli iltapäivän ja alkuillan. Aivan kuin kunnon talvipäivänä.  Ja yöllä tietysti pakkasella.

PUOLISO soitteli tänään töistä päästyään ja kertoi että haaveet fillarilla töihin menosta sai aamulla unohtaa kun lunta oli paikoin jopa kymmenen senttiä kun tuuli oli kinostanut sitä pyöräteille. Päivällä oli aurauskalusto käynyt ajamassa pyörätiet niin että pääsi mukavasti kulkemaan. Ja päivällä lämpötila nousi melkein plus nejään asteeseen, eli olisi siellä saattanut olla melkoista sohjoa jos olisi auraamatta jätetty.

ITSE en jaksanut/viitsinyt kauppaan tänään lähteä, kun ei oikein ollut  mielessä  mitä sitä kokkaiisi. Tyydyin pakkasesta löytyviin aiemmin kokattuihin sapuskoihin. Huomenna pitää käydä kaupassa kunhan ensin tiedän mitä kokkaan. Ja ostan sen paperikassin!

SEN ikuisuusprojektikirjan toimittaja laittoi sähköpostia että voisi tuoda korjaukset siihen kirjaan ja ehkä samalla tulee muistitikkujakin joille se sitten pitää sähköisenä kopioida. Ei oikein kulje tuollainen 130 Mt sähköpostissa enkä mä sitä omalle palvelimelle halua ladata ladattavaksi ikuisesti. Ilmoitti sitten sähköpostien vaihdon jälkeen että ensi viikolla joku päivä.

TÄSSÄ pitäisi huomenna tai ensi viikon alussa pitää testikokous erään ihmisen kanssa, kunhan hän saa asennettua tarvittavan softan etätyökoneeseensa. Keskiviikkona on kokous ja haluaa testata softan toimivuuden ja toiminnat mun kanssa että kokous aikanaan onnistuu. Kyllä se mulle käy kunhan vaan sovitaan tarkka aika että osaan olla koneella.

TÄLLE illalle vielä jotakin Netflixistä. Pari sarjaa on taas jo katsottu loppuun, eli uutta katsottavaa olisi löydettävä. Noissa  parissa sarjassa oli vain kymmenisen jaksoa, eli niiden katselussa ei kauaa mennyt. Muutenkin on NF ollut viime päivien aikana aika usein auki. Mutta mitäpä muutakaan kun ei aina jaksa siivotakaan. Tosin eräs henkilö jo tänään lausui että tämä koronavirusepidemia menee nopeasti ohi. Tulevaisuus näyttää miten oikeassa tai väärässä hän oli.

MUTTA nyt kutsuu keittiö, eli kahvinkeittoon ja sitten töllön ääreen. ■

sunnuntai, 29. maaliskuu 2020

Pakkaset palaavat, hiljaista on

pkissat.jpg

TORSTAINA käväisin katsomassa sitä modeemiongelmaa. Ensin aikani kummastelin itsekin kunnes asukas näytti sulakekaapin, ja eihän siellä ollut netti piuhoitettu kuin yhteen rasiaan. Kun lykkäsin modeemin piuhan kiinni siihen rasiaan, niin johan alkoivat modeemin valot vilkkua ja tovin odottelun jälkeen oli purkki linjoilla. Älytelkkari sitten kiinni modeemiin, niin toimivat sekä netti että telkkari verkossa. Olisihan sen modeemin voinut laittaa sieltä sulakekaapin kautta jakamaan liittymä kaikkiin rasioihin, mutta olisi pitänyt viritellä niin jätettiin tekemättä. Ja kun tietokone käyttää WiFiä, niin saa siirrettyä läppäriään vaikka sänkyyn. Siitä sitten vielä kaupan kautta kotiin, piti käydä kahvia hakemassa kun sitä menee nyt enemmän kun joutuu enimmäkseen kotosalla olemaan.

PERJANTAINA treffattiin puolison kanssa kaupungilla. Käytiin tutuksi tulleessa kahvila-konditoriassa, josta saa omenamunkkeja silloin kun munkkeja on tarjolla. Hyvin harvoin siellä on vadelmahillolla täytettyjä munkkeja, enkä mä niin kauheasti niistä edes pidä. Tämäkin kahvila ilmoitti sulkevansa ovensa perjantaina ja avaavansa taas sitten kun ihmiset uskaltavat ja voivat vapaasti liikkua. Käytiin kaupassa, mä en juuri tarvinnut mitään mutta puolisolle keräiltiin ateria-aineksia. Mä kun käyn siinä kaupassa useamman kerran viikossa niin oli helppo opastaa puoliso aina oikeaan hyllyn väliin kun hän vain kertoi mitä seuraavaksi tarvitsi.

KESKUSTELTIIN lomasuunnitelmista, mutta kaikkihan pitää laittaa uusiksi. Suunnitelmissa oli toukokuussa käväistä Tampereella tai Helsingissä, mutta tällä erää ne jää väliin. Ja vielä joudutaan harkitsemaan lähdetäänkö kesälläkään minnekään. Riippuu ihan siitä mitenkä koronan on käynyt. Ja kyllä me silti pidetään pidempi varoaika.

LAUANTAINA tein pidemmän kävelylenkin (vajaa 10 km) kun oli niin upea aurinkoinen ja lämmin päivä. Kotimatkalla kävin ostamassa tarpeet omaan sapuskaan. Illan kulutin Netflixin seurassa. Ennen nukkumaanmenoa vilkaisin lämpömittaria, ja siellä olikin parisen astetta pakkasta. Ei ole aikoihin ollutkaan yöpakkasia ennenkuin nyt.

TÄNÄ aamuna aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, mutta lämmintä ei ollut kuin reilun asteen verran. Piti kuitenkin ulkoilla sen verran että kävin Lidlillä viemässä tyhjät pullot pois ja ostamassa kahvin seuraan jotakin. Ei paljain käsin tarjennut kulkea, ja kyllä se aika raikkaalle tuntui monen lämpimän päivän jälkeen.

PUOLISO laittoi iltapäivällä viestiä ja kuvan, että heillä sataa rakeita ja maa on osin valkoisena. Täällä ei moista ilmiötä näkynyt, mutta onhan tässä välimatkaakin 15 km, joten sille välille mahtuu jo monenlaista säätä. Muistan kuinka eräänä kesänä kävelin keskustaan, ja kotoa lähtiessä meillä oli poutaa ja kolme kilometriä myöhemmin keskustassa kadut lainehtivat kun oli tullut siihen malliin vettä.

HUOMENNA on taas arki ja pitää koittaa keksiä jotakin tekemistä. Pitää kai jatkaa sitä vaatehuoneen raivausta, ja samaan syssyyn käydä astiakaapitkin läpi, ja miksei nuo muutkin komerot. Katsoa mitä menee roskiin, mitä voi jättää roskiskatokseen muiden otettavaksi ja mitä toimittaa jossakin vaiheessa eteenpäin kierrätykseen.

NYT kyllä huomaa miten tämä korona vaikuttaa. Itse kirjaston suurkuluttajana kaipaan sitä että pääsi hakemaan luettavaa. Mä en oikein äänikirjoja diggaa, mä tykkään lukea kirjan kirjana. Niinpä Netflixin tarjontaa tulee kahlattua läpi laidasta laitaan.  Onneksi on ne genre-koodit että voi hakea jonkin tietyn genren mukaan.

TÄLLE päivälle olin alustavasti kaavaillut sitä, että kävisin siistimässä sen kukkarinteen, mutta näin kylmänä päivänä se ei houkutellut. Siellä kun kuitenkin hurahtaa pari tuntia hyvinkin äkkiä, niin siinä ehtii tulla vilu. Täytyy jättää se sellaiselle päivälle jolloin siellä tarkenee. Eikä sillä nyt vielä kiirettä ole.

PAKKASYÖ näyttää taas tulevan. Mittarissa on nyt -3,2 astetta, joten ihan kunnon pakkasella taitaa yöllä olla. Aamulla voi ennusteen mukaan olla jopa kymmenen pakkasastetta. Ja ennuste lupaa että vasta perjantain jälkeen alkaisin pikku hiljaa lämpenemään.

EDELLEEN mennään kotikaranteenilla, toki kaupassa käyn ja lenkillä, sillä nyt jos koskaan on ensisijaisen tärkeää muistaa liikkua. Täällä onneksi noita pyöräteitä ja polkuja riittää siihen malliin, että harvakseltaan tapaa vastaantulijoita. Ja illat sitten telkkarin ääressä. ■