keskiviikko, 21. helmikuu 2018

Headgame

head.jpg

A group of young people awake, locked inside a warehouse with cameras screwed into their heads. It becomes apparent that they are unwilling competitors in a deadly game, and they will need to murder each other if they hope to survive.

ONE key, One door, One survivor. Siinä illan elokuvan, Headgame, teema. Ryhmä nuoria ihmisiä herää varastorakennuksessa huomatakseen että heidän otsaansa on asennettu kamera. Tästä alkaa selviytymispeli, jossa vain yksi voi voittaa, muiden on kuoltava. Kameroita seuraa joukko ihmisiä, jotka lyövät vetoa siitä kuka voittaa. Vaikka elokuvan teema kuullostaakin väkivaltaiselta, ei sillä elokuvassa mässäillä. Pelin osanottajat muodostavat liittoja selviytyäkseen ja samalla päästääkseen eroon muista kilpailijoista. Itse asiassa yllätyin miten elokuva tempaisi mukaansa. Ja loppuratkaisu oli yllättävämpi: pelinjohtaja seurueineen pääsee osaksi loppupeliä. ■

tiistai, 20. helmikuu 2018

Kaverina skanneri

vuo.jpg

RAIKKAITA ovat olleet aamut. Pakkasen huidellessa neljäntoista asteen alapuolella unet kyllä karisee silmistä kun suorittaa aamureippailun auringon aloittaessa matkaansa taivaanrannan yläpuolelle. Ei silti, että se olisi niin kylmää että pitäisi turvautua bussiin liikkuessaan. Sopivan reipas kävelytahti niin ei ehdi tulla kylmä. Aurinko kyllä lämmitttää päiväsaikaan jo ihan mukavasti, lämpötila kohoaa reilut 5 - 6 astetta aamun lukemista. Ja näillä keleillä mennäänki sitten pitkälle maaliskuuhun. 

KUMMASTI kun se herättää aikaisemmin kun aamulla on valoisaa. Sen verran laiska kun olen etten viitsi sulkea sälekaihtimia illalla, niin aamusella taivaanrannassa kajastava aurinko tuo sen verran valoisuutta että aamuisin tahtoo herätä jo ennen kellonsoittoa, eikä se tunnu edes vaikealta. Pimeän aikaan sitä nukkui hyvinkin sikeästi kymmenisen tuntia mutta nyt selviää kuuden tunnin yöunilla eikä päivällä edes väsytä. Pitäisiköhän ensi syksynä painua talviunille ja herätä karhujen kanssa samaan aikaan?

EILINEN päivä alkoi sillä että viritin taas skannerin kakkoskoneen kylkeen. Kovin pitkään en ehtinyt kuvia skannailla kun puhelin soi jo ensimmäisen kerran. Taiteilija oli laittanut valokuvan työnsä luonnoksesta ja voisinko mä mitenkään istuttaa sen siihen maisemakuvaan, jonka hän jo aiemmin laittoi. Minähän tein sille maisemakuvalle jo ennakkoon tarpeelliset toimenpiteet, joten ei tarvinnut muuta kuin poistaa teosluonnoksesta tausta ja laittaa se maisemaan. Ja menemään taitelijalle. Eipä mennyt kuin hetki kuin taitelija soitteli ja kiitteli (uskomattoman) nopeasta työstä. 

PUUHASTELU skannerin kanssa jatkui ja toinen kone ilmoitti saapuneesta sähköpostista. Kävin kurkkaamassa sen, ja siellä oli viesti koskien sitä ennen vuodenvaihdetta tarvitun sähköisen julkaisun painoversiota. Kirjan tekijä oli poistunut talon muonavahvuudesta tammikuun lopussa (palaa taas keväällä) ja asiaa hoitava henkilö oli puolestaan ollut sairauslomalla, joten siksi oli jäänyt tämä julkaisu roikkumaan niinkin pitkäksi aikaa. Kysely julkaisun sivumäärää, värillisyyttä ja sidosasua painotyön tarjouspyynnön tekemiseksi. Edellisen julkaisun painatuksen hävinnyt taho oli kuulemma laittanut viestiä, että heidät olisi pitänyt valita vaikka oli kilpailutuksen kaikkein kallein. Millä perusteilla, se jäi kertomatta. Saapa nähdä vieläkö se painotalo on tarjouskierroksessa mukana. Onneksi mun ei tarvitse ihan kaikkia näitä painatuksia kilpailuttaa, vaan riittää että saan painoaineiston kasaan.

MATKA valokuvien parissa jatkui. Joukossa oli pino valokuvia kultaiselta 70-luvulta, ja kyllä olivat kuvatkin sen näköisiä. Punaisia, sininen ja vihreä olivat kokolailla hävinneet jo kuvista. Skannasin yhden kokeeksi ja päätin jättää sen nipun viimeiseksi ja skannata kaikki muut ensin. Noiden punaisten tunnelmakuvien aika koitti iltapäivän puolella, ja piti kokeilla useampia asetuksia niin että sai edes kutakuinkin sellaiset kuvat että kontrastiakin löytyi. On niissä silti säätämistä että saa niistä sellaiset kuvat että jotakin erottuukin harmaasävykuvissa. Päivän päätteeksi oli kuitenkin kaikki kuvat skannattu, joten saatoin suunnitella että tiistaina ottaisin työn alle tekstikorjaukset neljään ensimmäiseen lukuun.

RUOKA oli onneksi valmiina jääkaapissa eikä kaupastakaan tarvinnut mitään hakea, joten suorinta reittiä kotiin. Illalla seikkailin kanavilla, enkä jaksanut edes leffaa etsiä.

TÄNÄÄN aloittelin tekstikorjauksia, kun taitelija taas soiteli. Oli laittanut työstään tällä kertaa toisesta perspektiivistä otetun kuvan, ja osan mitoista mukaan. Jos mä voisin tehdä kuvan jossa kaikki osat olisivat mitoitettu? Muut osat ovat suhteessa siihen mitoitettuun osaan. Onneksi laitettu kuva oli sellaisesta kulmasta että osien suhde ja sijainti kävi melko hyvin selville. Kun niillä tekstikorjauksilla ei kiire vielä ole, niin otin tuon mitoitusprojektin työn alle. Piti ihan ensimmäiseksi laittaa tiedossa olevat mitat kuvaan, ja sitten alkaa laskemaan muiden osien mittoja. 

KUN mulla ei mitään CAD-ohjelmaa ole asennettuna (kun ei ole tarvetta, niin en ole asentanut edes mitään ilmaisia), niin turvautua puhtaaseen matematiikkaan. Avuksi tuli joskus koulussa opittu verranto, A:B =C:D (A:n suhde B:hen on yhtä suuri kuin C:n suhde D:hen). Tätä ei taideta enää koulussa edes opettaa? Kuvasta ei tarvinnut kuin ottaa yksi mitta pikseleinä ja sitten vain laskea muiden osien mitat. Tässä tapauksessa arvot eivät tietenkään olleet aivan satatarkkoja mutta aivan tarpeeksi tarkkoja kustannusarviota varten. Oli vaihteeksi kynällä ja paperilla käyttöä, kun ensin laittoi kaikki arvot ylös ja sitten vasta naputteli numerot laskimeen. Sain kuin sainkin kaikki osat mitoitettua ja tekaisin kuvan jossa oli teosluonnos kahdesta eri kuvakulmasta sekä mitoituspiirros viivagrafiikkana. Kyllä siinä sai kaikenkaikkiaan tovin tuhertaa mutta kiitoskin tuli nopeasti: Aivan mielettömän hienoa, nopeaa ja eleetöntä työtä! Aurinko houkutteli pitämään tauon, ja niinpä hain Ärrältä kahvin ja nautiskekin sen katsellen aurinkoista talvipäivää. Kyllä se vain lämmitti senverran että hyvin tarkeni siitä kaikessa rauhassa kahvinsa juoda. Loppupäivä menikin sitten niitä tekstikorjauksia tehdessä. Paikka paikoin oli sen verran hankalasti luettavaa käsialaa että joutui hetken miettimään mitä siinä mahdetaan tarkoittaa. Sain kuitenkin kaksi ensimmäistä lukua tehdyksi ja tehtävä jatkuu huomenna ellei tule tasa jotakin keskeytystä. [Verrannosta tuli mieleen venäläinen kertolasku, jonka olenkin esitellyt jo aiemmin.] Kaupan kautta kotiin.

KOTIIN päästyä laitoin pyykkikoneen pyörimään, jos huomenna satun kiepahtamaan Kontissa ennen kokousta. Tulihan tuota lahjoitettavaa taas ison muovikassillisen verran, pyyhkeet kun ovat niin paksuja että pino vie saman verran tilaa kuin aiemmat kaksi koneellista liinavaatteita. Mutta onpahan nyt saatu kaikki ylimääräinen pois - ei vielä nurkista asti, mutta josko huomenna. Voi olla etten edes viitsi tehdä kunniakierrosta myymälässä vaan lähden samoin tein pois. Mitään ei pidä turhaan ostaa, vaikka se olisikin kuinka houkutteleva ellei sille oikeasti ole tarvetta. Kevään korvalla pitää vielä siivota kaksi arkistokaappia kaikesta ylimääräisestä paperista, ja vaatehuoneessakin on vielä tyhjentämistä. Sinne kun on tullut varastoitua turhaakin tavaraa. Mitä mä esimerkiksi teen valouruilla? En mä täällä mitään discoa ole pitämässä. Oli vaan pakko aikanaan ostaa kun ne näin.

JOSKO vielä etsis jonkin elokuvan. Alkas sitten päivä olla pulkassa. ■

sunnuntai, 18. helmikuu 2018

The Alpha Gateway

gate.jpg

A particle physicist grieving over the loss of her husband in a car crash travels to a parallel world to find him again, with dire consequences for her family.

UUDEMPAA scifiä tällä kertaa, The Alpha Gateway. Teleportaatiota tutkiva naistutkija menettää miehensä auto-onnettomuudessa ja päättää kokeilla teleportaation mahdollistavaa laitetta itseensä siirtyen rinnakkaismaailmaan. Rinnakaismaailmassa aviomies on elosssa ja tutkija siirtää hänet omaan maailmaansa. Mutta rinnakaismaailmassa kaikki ei olekaan aivan niin kuin tutkijan omassa....  Vaikka tarina eteneekin hitaanpuoleisesti, jaksaa se silti pitää otteessaan. Lopussa tutkija saa siirrettyä toisesta todellisuudesta siirtämänsä aviomiehen kauas itsestään ja perheestään. Mutta entäpä jos tutkija itsekin siirtyi väärään todellisuuteen? ■

sunnuntai, 18. helmikuu 2018

Auringossa

frozen.jpg

AAMULLA ei nukuttanutkaan eiliseen tapaan vaan jo kahdeksan aikaan pomppasin aamukahvin laittoon. Aurinko piirsi kellanpunaisen juovan taivaanrantaan, joten odotettavissa oli taas aurinkopäivä. Pakkanen huiteli kymmenen asteen tietämissä, yöt ovat kylmiä mutta päivisin aurinko kyllä jo lämmittää. Ajattelin odotella lähemmäs puoltapäivää ennenkuin lähdne liikenteeseen, niin että hieman lauhtuu. Ajankuluksi seikkailin kanavalta toiselle, mitään kunnon ohjelmaa ei sunnuntaiaamuisin tahdo tulla.

PUOLENPÄIVÄN jälkeen kun mittarissa oli enää seitsemän astetta pakkasta, päätin lähteä liikkeelle. Ja kylläpä se aurinko häikikin. Olisi pitänyt ottaa aurinkolasit matkaan, mutta en viitsinyt enää palata niitä hakemaan. Suuntasin keskustaan mutta pienen mutkan kautta niin että saatoin räpsiä muutaman valokuvan sieltä täältä matkan varrelta. Nyt kelpasi kuvata kun valoa riitti.

SIINÄ matkalla pähkäilin mitä sitä tänään laittaisi. Loppupuolella tasapainoilin makkarakiusauksen ja makaronilaatikon välillä. Kauppaan mennessä päätös makaronilaatikosta oli syntynyt. Perustarpeiden lisäksi tietysti chiliä ja tomaattia. En edes muista milloin olisin viimeksi tehnyt ihan perusversion, pitäisiköhän joskus kokeilla? Kotona huomasin että mulla ei ollut munia eikä lihalientä, enkä viitsinyt lähteä niitä hakemaan, joten ruoka muuttuikin lihamakaroniksi. Jäipähän uunin lämmittäminen pois.

UUNISTA tuli mieleen että reilut kaksi viikkoa sitten pyysin uutta liettä, mutta vielä ei ole sitä tupaan tullut. Odottelen nyt kuitenkin helmikuun loppuun ennenkuin kyselen uudestaan. Toki voisin ostaa sen itsekin mutta kun pakko ei ole niin miksi ostaisin. Jospa vaikka tulevalla viikolla yllättäisivät tuomalla uuden.

HUOMENNA pitää palata sen ikuisuuseepoksen pariin. Perjantaina en edes avannut sitä paksua kirjekuorta, joten ei ole harmainta aavistustakaan millainen kasa ja minkälaisia kuvia siellä odottaa skannausta. Skannaan kuitenkin kaikki kuvat pois ennenkuin siirryn tekstikorjauksiin. Perjantaina tein kuvien toimituksen jälkeen sen verran, että tekaisin niistä kolmestakymmenestä mysteerikuvasta yhden DF-tiedoston, niin että toimittaja voi siihen merkata mihin kohtaan mikin kuva tulee. En lähde lisäämään näitä uusia kuvia ennenkuin saan noidenkin kuvien paikat tietooni, ettei tarvitse kahteen kertaan siirrellä kaikki kuvia.

VIELÄ on etsittävä joku elokuva iltakahville. Jos en muuta löydä niin pitänee katsoa enismmäinen Hellraiser-leffa. Senhän jälkeen ne alkoivat olla enemmän ja vähemmän kuraa. Mutta kurkataanpa netin syövereihin ja lähdetään tiedon valtavirralle, josko jotain muuta katsottavaa tulisi vastaan. ■

lauantai, 17. helmikuu 2018

Tavaraa kiertoon

sec.jpg

AAMU oli siitä mukava että sain nukkua pidempään, ja niinpä heräsinkin vasta kello 10 kellon soidessa. Ja vielä kun sai kahvia! Aamukahvin nautin kaikessa rauhassa ja sitten pakkasin kaikki Konttiin menevät tavarat isoon muovikassiin. Sen verran iso ja painava kassi oli, että en lähtenyt jalan niitä viemään vaan turvauduin bussikyytiin. Kontissa tein nopean kierroksen, kun tarkoitukseni ei edes ollut ostaa mitään. Kun aurinko paistoi ja tuntui sellaiselta lopputalven päivältä, niin päätin kävellä takaisin. Ja mukavan lämmin oli, ja kun ei kiirettäkään ollut niin ehti jopa nauttia ulkona olosta.

SEURAAVA kohde pikainen käynti kaupassa kun mitään erityistä ostettavaa ei ollut. Jotakin pientä iltakahvin seuraksi, siinäpä ne. Toisesta liikkeestä käväisin ostamassa torkkupeitteen/huovan, on mukavampi ottaa päiväunet kun voi vetäistä ohuen peitteen päälleen. Ja kesällä se toimii peittona, silloin kun sitä tarvitsee.

PYYKKIKONE pyörii taas. Tällä kertaa ei tullutkaan kuin koneellinen kun ei ollut niitä ylimääräisiä pestäviä. Vielä siellä vaatehyllyllä on ylimääräistä tavaraa, pussilakanoita ja pyyhkeitä on reilusti yli mun tarpeen. Mutta kun se rouvashenkilö niitä aina jaksoi kantaa. Ensi viikolla niistäkin valtaosa koneeseen ja sitten taas Konttiin. Pesaisen ne varmaan maanantaina tai tiistaina ja kun keskiviikkona on se kokous illalla niin käväisen ennen sitä viemässä taas lahjoitukset.

AJATTELIN katsoa Star Wars: The Force Awakens'n kun sitä en olekaan tainnut nähdä kuin kerran tai kaksi. Ja leffan loppuessa lienevät pyykitkin jo kuivia. Saattaa olla että joku toinen elokuva vielä tuon perään, verkosta tosin.

HUOMENNA pitää käydä tankkaamassa jääkaappia, jätin sen tarkoituksella huomiselle. Tulee ulkoiltua ja käveltyä. Kun melkein kaksi kuukautta viime vuoden puolella menin kyynärsauvan kanssa, niin ei heti sauvasta luopumisen jälkeen uskaltanut/viitsinyt lähteä pitkiä matkoja kävelemään. Nyt kuitenkin jo viime viikolla vähän enemmän ja tällä viikolla alkoi sitten se oikeasti- Parhaimpina päivinä tulee yli 10 000 askelta, eli ei ollenkaan huono tulos. ■