perjantai, 5. kesäkuu 2020

Hei keinu keinuni korkealle!

kiikku.jpg

TÄMÄN päivän tärkein ohjelmanumero oli uuden pihakeinun metsästys. Lähdin puolen päivän liikkeelle, ja kun huonekaluliikkeille oli matkaa 7 kilometriä ja taivas alkoi tummua uhkaavasti, päädyin menemään bussilla. Perillä olin jo aikeissa kävellä sisään liikkeeseen, jonka tarjonnan olin katsastanut netistä, kun huomasin hieman kauempana sisäänkäynnin edessä olevan keinun.

NIINPÄ marssin katsastamaan kyseisen keinun ja se oli paljon paremman näköinen kuin alunperin netistä katsomani. Siispä sisään liikkeeseen ja tovin kuluttua myyjä tuli kysymään etsinkö jotakin tiettyä tuotetta. Kysyttyäni onko oven vieressä oleva keinu heidän tuotteitaan, ja kuultuani että on kysyin hintaa. Hinta oli parisenkymppiä yli mulle myönnetyn ostoluvan joten totesin että varani eivät riitä. Myyjä kutsui esimiehensä ja tämä totesi että saan keinun 300 eurolla joka mulle oli myönnetty. Ja sain vielä kuljetuksen samaan hintaan. Keinu tulee ensi viikolla pihaan eikä tarvitse sitä lähteä enää muualta etsimään.

KEINUN ostosta poikkesin jonkin matkan päässä olevaan puutarhamyymälään ja nappasin mukaani 8 ahkeraaliisaa. Sitten oli aika suunnata pysäkille ja kohti keskustaa ja sieltä kotia.  Keskustassa hieman ruokaostoksia ja sitten edelleen bussilla kotiin, oli nimittäin niin uhkaavan näköinen taivas. Ja juuri kun olin päässyt sisään ja laittelin iltapäiväkahvia tulemaan, sade alkoi. Jos olisin tullut kävellen, olisin melkoisen pitkään saanut talsia sateessa. Hyvä puoli eilisillan ja tämän päivän sateista on, että mun ei tarvitse mennä kastelemaan kukkapenkkejä aikaisintaan kuin sunnuntaina. Ja tiistai-iltana pitää kastella pitkä penkki oikein kunnolla kun keskiviikkona siihen laitetaan kesäkukat. Tänään ostamani liisat tulevat siihen uuteen penkkiin.

HUOMENNA taas kaupassa käynti, pitää kehittää jotakin ruokaa jota voi tekaista isomman satsin. Ja huomenna on myös käytävä luottokukkakauppiaalta hakemassa köynnöskrassia. Sitä tulee sen uuden aidan juureen, yhteen laatikkoon ja muutama siihen uuteen kukkapenkkiinkin.

VIELÄ pitää juoda iltakahvit ja katsoa muutama jakso DD:iä ennen peiton alle siirtymistä. ■

torstai, 4. kesäkuu 2020

Setä veti herneen nenään

herne.jpg

TIISTAINA oli toimistopäivä. Uusi kone ja näytöt paikoilleen, ja sitten alkoi vanhasta koneesta sähköpostien ja osoitekirjojen siirto uuteen. Hieman tilannetta hankaloitti se, että vanhaa konetta ei enää saanut verkkoon, eli kaikki piti siirtää USB-tikulle. Tulostin/skannerikin (sellainen iso toimistoversio) piti saada toimimaan uudessa koneess, mutta kumma kyllä valmistajan sivuilta löytyi vielä ajurit Win10:iin, joten uutta ei tarvinnut lähteä liisaamaan. Huoltomies viimeksi käydessään totesi että on niin vanha malli että varaosiakaan ei enää löydy. Yksi paperiluukun sarana oli murtunut ja siksi paikalle piti kutsua huoltomies (kun on liisattu tulostin). Aivan sattumalla huoltajan laukusta löytyi sarana joka oli melkein yhteensopiva, eli saatiin luukku korjattua.

TIISTAI-ILLALLE oli kalenterissa myös talon kokous. Lähdin toimistolta sen verran myöhään että melkoista patikkaa sain painella ehtiäkseni. Aamulla sinne lähtiessäni pistin reppuun istutuslapion ja paperipussin, ja toimistolta palatessani tulin metsäpolun kautta ja siinä samalla kaivoin sitä lemmikkiä kassiin. Kotona laitoin lemmikit muovilaatikkoon ja ja sinne kunnolla vettä ja suuntasin kokoukseen.

KYLLÄ oli taas sellainen kokous ... Puheenjohtaja (PJ) alkaa olla sellainen vanha seniili horisko (noin nätisti sanottuna) että tahtoi mennä taas jankkaamiseksi. Mun olisi pitänyt siinä tietää kuinka paljon kukkia ostetaan ja mitä ne maksavat. Ja välillä hän intoutui muistelemaan kuinka hän on käynyt hakemassa kukat edellisvuosina. Muutaman kerran piti palauttaa keskustelu oikeille raiteilleen että saatiin päätettyä jotakin.

PIHASSA on asukkaiden käytössä useamman vuosikymmenen vanha keinu, ja nyt päätin että tänä kesänä se uusitaan. "Onhan siinä yksi lauta irti, mutta minä voin korjata sen". Onneksi kuitenkin ääntenenemmistö voitti ja tänä kesänä tulee uusi keinu pihaan. Rahaa meillä on reilusti kukkiin ja keinuun mutta silti se pitäisi jättää jostakin syystä käyttämättä. Ja kun meillä ei ole pakettiautoa pihassa niin lupasin selvitellä mistä sellainen saataisiin.

KESKIVIIKKONA oli aamulla kukkatoimitus pihaan siltä tutulta naisihmiseltä. Mä kun luulin että sieltä tulee pussi pari, niin sieltä tulikin viisi isoa kassia, ja kuulemma lisääkin saattaa olla tarjolla. Mutta mahtuuhan meidän pihaan. Kierreltiin siinä katselemassa tilukset ja juteltiin ihan kunnolla, kun ei olla aikoihin nähty.

LÄHDIN siitä sitten  - kun olin vienyt kukat turvaan varastoon ja hakenut repun - kohti keskustaa kun olio treffit puolison kanssa. Viime aikoina on tullut niin paljon käveltyä ja kyykittyä siellä kukkapenkeillä että tällä kertaa menin bussilla.Sen verran ajoissa lähdin että ehdin selvitellä pakettiauton vuokraamista, ja kun se ei maksa kuin viitisenkymppiä per kolme tuntia, niin päätin että sellainen vuokrataan. Sitten suuntasin torille odottamaan puolison saapumista. Nautittiin munkkikahvit auringonpaisteessa ja kierreltiin kaupoissa hankkimassa tankkausta jääkaappeihin. 

KOTIIN tullessa oli puheenjohtaja keinussa istumassa ja huitoi jotakin mutta mä tulin sisään purkamaan ostokset kylmään. Sitten vasta lähdin pihalle. PJ oli sillä aikaa hävinnyt siitä, mutta molemmat Kukkamummot olivat paikalla ja kun kysyivät että miten kukka- ja keinuasia etenee niin tietysti mä kerroin.

SITTEN pölähti PJ paikalle kuin myrskyn merkki. "Minulle olisi pitänyt kertoa ensimmäisenä!!!" Ja kun varovasti sanoin että mun piti viedä ruuat jääkaappiin niin sekin aiheutti jonkinlaisen kommentin että tyyliin "niin tietysti". Ja sitten kun vastasin siihen  pakettiautokysymykseen, niin johan taas alkoi mesoaminen. Se on niin kallista! Tiistai-illan kokouksessa PJ kehuskeli kuinka hänellä olisi pakettiauto jonkin matkan päässä mutta ei hän viitsi sitä lähteä hakemaan. Ja mistäs niitä kukkia nyt sitten haetaan? Totesin että eilenhän se päätettiin, ja sitten hän alkoi paasata sitä kuinka yli 20 vuotta hän on tätä hommaa tehnyt ja kuinka hän on monet kerrat omalla autollaan ja ilmaiseksi käynyt hakemassa kukat sieltä. No ei tasan tarkkaan ole vaan kilometrirahat on aina saanut. Keinuun tuli eräs pariskunta ja lopulta pariskunnan rouva kyllästyi PJ:n jupinaan ja sanoi tälle suorat sanat. PJ vähän aikaa vänkäsi vastaan mutta siirtyi sitten sivummalle seisomaan ja lauleskelemaan, ja samalla tietysti kuunnellen mitä puhuttiin. Me siirryimme sujuvasti ihan muihin keskustelunaiheisiin ja PJ poistui paikalta sanomatta sanakaan.

NÄKI aivan selvästi kuinka PJ koki arvovaltaansa loukatun. Eikö hän enää olekaan talon asiat järjestyksessä pitävä henkilö? Ja tälläinen nuori kloppi (!) kuin minä uskallan sanoa hänelle vastaan! Kyllä keinussa istujat kaikki totesivat että nyt PJ loukkaantui. Jos moisistan pikkuasioista pitää vetää palkokasvi juurineen sieraimiinsa niin siitä vaan Ja vuosikaudet on PJ toitottanut että kyllä joku muu saisi jo alkaa hoitaa virkaa mutta joka syksy hän vain änkeää itsensä sille pallille. Tänä syksynä asiaan tulee muutos jos minusta on kiinni. Itse en sille pallille välttämättä halua, mutta kunhan joku joka ymmärtää että ei se PJ:n titteli tee jumalaksi. Illalla kävin vielä istuttamassa lemmikit kukkapenkin reunaan. Levitköön siitä nurmikolle.

TÄNÄÄN oli vuorossa niiden eilen tulleiden perennojen istutus. Osa meni siihen uuteen kukkapenkkiin ja värimintulle piti rakentaa oma kaukalo jonka se saa täyttää ennenkuin lähtee leviämään. Sen leviämistä on sitten hillittävä ja hallittava ettei leviä väärään suuntaan. Samoin pikkusydämille oli rakennettava oma laarinsa sen kahdeksan metriä pitkän kukkapenkin laidalle. Pikkusydänkin kun leviää ihan kiitettävän tehokkaasti. Mutta sekä mintulle että sydämelle valikoin paikat niin että ne saavat levitä sinne pihlajan juurelle.

TAVALLISEEN tapaansa PJ teki kierroksiaan pihamaalla ja näki mut siellä kukkapenkeissä häärimässä, mutta ei tullut lähellekään. Tavallisesti hän on käynyt jututtamassa "herra puutarhuria" mutta ei tänään. Ja kun kävin hakemassa työkaluja, niin hän ei edes sopinut samalla ovenavauksella käytävään. Kyllä aikuinen mies jaksaa kiukutella kuin pahainen kakara!

MENIHÄN siellä pihamaalla taas melkoinen tovi kun piti rinnettä kaivaa ja kehikoita rakentaa, ja iltapäiväkahvitkin join vasta puoli neljän aikaan. Jos siinä välillä olisin käynyt kahvilla niin olisi pitänyt roudata kaikki työkalut talteen ja sitten taas takaisin. Ja olihan nautinto sitten suurempi kun sai istua nojatuolissa ja juoda kaikessa rauhassa kahvinsa (tietty ensin piti käydä suihkussa sisääntullessa). Kun olin kahvitellut ja hetken huilahtanut lähdin Lidlillä käymään. Sinne kävellessä katselin kuinka taivaalle alkoi kertyä tummia pilviä. Ja olihan tänne luvattu sateen saapuvan iltayhdeksän aikaan.

EI se ennuste paljoa heittänyt. Puoli yhdeksän alkoi sataa. Ja onhan tässä jo ollut pari melkoisen kuumaa viikkoa, eli sade oli enemmän kuin  tervetullut. Ja ainakin vielä sataa maltillisesti eli ehtii hyuvin imeytyä tuohon kuivaan maahan.

VIELÄ olisi iltakahvin paikka ja jakso pari Daredeviliä ja sitten voisi lähteä oikomaan kroppaansa. ■

maanantai, 1. kesäkuu 2020

Siellähän se viikonloppu meni, kukkapenkeissä

kie2.jpg

SIELLÄ se viikonloppu hurahti kukkapenkeissä. Mitä nyt kaupassa maltoin käydä. Kävin kaivamassa ison laatikollisen kieloja  - oli helppoa kun kasvoivat sorassa - ja istutin ne uuteen kukkapenkkiin leviämään. Aivan kuin viime kesänäkin ovat taas pitkin pituuttaan, mutta ensi kesänä siinä kasvaa puolet enemmän kuin mitä istutin ja kohti taivasta. Saattavat kyllä tuosta vielä nousta pystyyn päin, mutta kunhan nyt kasvavat.

KAIKKI kukkasiemenpussitkin sain siihen penkkiin laitettua ja kun metsän syrjässä kasvoi lemmikkiä, niin pitihän sitäkin käydä kaivamassa kukkapenkkiin laitettavaksi. Muutenkin siihen kukkapenkkiin on tulossa lähinnä maatiaiskasveja jotka saavat rauhassa levitä penkin ulkopuolellekin.

SAMALLA kun kävin lemmikin kaivamassa, etsin sen juhannusruusunkin. Se olikin isompi kuin luulin, enkä mä oihan sellaista puolitoista metristä ruusua etsinyt. Tietty kun on kasvanut siellä puiden varjossa niin siitä on tullut sellainen hontelo. Ruusukin lähti sieltä metsästä mukaan ja pääsi nurmikon reunaan kasvamaan.

*

TÄNÄÄN pidin vaihteeksi (no ei ollut mitään istutettavaa) koneella istumispäivän. Tai käväisin mä kaupassa hakemassa isomman tankkauksen ja päätinkin vaihteeksi tulla kotin metsäpolun kautta. Ja kun siinä polun varressa huomasin melkoisen lemmikasvuston, niin päätin joku ilta käydä kaivamassa sen ylös ja istuttaa sen nurmikkoon. Ja hetkeä myöhemmin silmiin sattui viinimarjapensas, sekin taitaa sieltä siirtyä nurmikon reunaan kasvamaan. En mä sitä niidne marjojen takia, mutta onhan se mukavan näköinen tuolla nurmikon reunassa muiden pensaiden seurassa.

TÄNÄÄN siis jatkui sen syntymäpäiväkirjan taittaminen. Aineiston toimittajakaan ei ole onneksi uutta vielä ehtinyt tuoda kun mulla nuo pihahommat ovat vieneet melkein kaiken ajan.

HUOMENNA on aamupäivällä mentävä toimistolle siirtämään vanhasta koneesta sähköpostin osoitekirjat ja kaikki sähköpostit uuteen koneeseen.

HUOMENNA pidetään myös kokous jossa päätetään siitä kuinka paljon ja mitä kukkia pihaan ostetaan ja millä rahalla. Ja varmaan pitää päättää talkoopäiväkin samalla.

KESKIVIIKKOAAMUNA mulle tulee kukkatoimitus pihaan, eräs tuttu naishenkilö tuo mökiltään taimia kun on siistinyt kukkapenkkejään. Päivällä käydään puolison kanssa kahvilla, ja ehkä ihan niin että istutaan kahvilassa. Ja keskiviikkoiltana on vielä etäkokous, eli ohjelmaa riittää yhdelle päivälle. Aamun kukkien istutuksen jätän torstaille.

TÄNÄÄN kaupungilla käydessä poikkesin tutun kukkamyyjäni luona ja lupasin lauantaina käydä noutamassa krasseja sitä aitaa varten.

JA aina kun aikaa jää niin täytyy sitä syntymäpäiväkirjaakin saattaa eteenpäin. ■

 

perjantai, 29. toukokuu 2020

Patikointiperjantai

0457-WALKING-MAN.jpg

TÄNÄÄN oli entisellä työpaikalla erään työkaverin viimeinen työpäivä, ja mä lupasin joskus taannoin että tulen sitten käymään. Niinpä puolenpäivän jälkeen lähdin kohti entistä työpaikkaa ja tuntia myöhemmin olin perillä. En mä ehtinyt siinä kauaa haahuilla kun hän saapui ja vaihdeltiin kuulumiset. Samassa siihen ilmestyi toinenkin myös jo poislähtenyt työntekijä, oli nähnyt kun kävelin asuintalonsa ohi ja arvasi minnepäin olin menossa. Tuli sitten sinne moikkaamaan.

KIERRELTIIN katselemassa kuinka paljon talo oli muuttunut poislähtömme jälkeen ja olihan siellä taas tapahtunut muutoksia. Tunti hurahti siellä nopeasti ja sitten oli aika heittää hyvästit taas vähäksi aikaa. Lähdin tallustelemaan takaisin kotia kohti.

OLISINHAN mä voinut tänään mennä sinne kukkapenkille iltapäivällä, mutta oli sen verran paljon tekemistä koneella että päätin suosiolla jättää kaikki huomiselle. Huomenna on koko päivä aikaa, ja jos aamuaurinko herättää niin pitää katsoa josko jo silloin lähden sinne puuhastelemaan. Vielä on mullan levitystä, idätettyjen kukkien istutus, kielojen siirto ja istutus, nurmikon paikkuuta ... Eli ihan kivasti kaikenlaista. Sunnuntain ajattelin pitää lepopäivänä, ellei sitten puolison kanssa käydä kahvilla.

TÄNÄ iltana pitkästä aikaa Netflixiä ja jokunen jakso Titansia. Taitaa olla menossa puolivälissä eli huomisillaksikin voisi jäädä jotain. ■

perjantai, 29. toukokuu 2020

Kuvauksissa

kuvaus.jpg

TORSTAIAAMUNA ei tarvinnutkaan lähteä kukkapenkin ääreen vaan matka johti ihan toisaalle. Ennen lähtöä pähkäilin menisinkö kahdella bussilla kun yhdellä ei pääse, tai sitten osan matkasta jalan ja sitten bussilla loppumatkan. Tosin matkan päämärän ohi olen monta kertaa kävellyt ja tiesin että alle tunnissa mä sinne kävelen. Ja kun sääkin oli kävelyyn suotuisa (ei ollut niin lämmin kuin eilen) niin lähdin kävellen.

KOLME varttia myöhemmin olin perillä, ja mulle jäi vielä aikaa istua auringossa ennenkuin kello alkoi näyttää mulle varattua ajankohtaa. Paikalle pyydettiin saapumaan vain viisi minuuttia etuajassa. Lopulta kello oli sen verran että saatoin kävellä ovesta sisään ja istua tuoliin odottamaan.

EI siinä kauaa tarvinnut odottaa kun kuvaaja tuli kysymään nimeä ja lähetekirjettä, ja sanoi sitten laittavansa tipat silmiin. Oli nimittäin vuorossa silmänpohjakuvaus. Diabeteksen vuoksi aina joka kolmas vuosi joutuu siellä käymään. Tippojen vaikutusta piti odottaa puolisen tuntia mutta itse kuvaus oli ohi nopeasti.

ILMAN aurinkolaseja olisi ollut turha kuvitellakaan kävelevänsä metriäkään. Niin kirkkaalta tuntui auringonpaiste. Toki mä olisin päässyt sieltä bussillakin (tai vaikka taksilla) pois, mutta kun kotimatkalla oli tarkoitus poiketa Lidlillä. Matkan varrella oli onneksi penkkejä niin että pariin otteeseen saatoin istua ja laittaa silmät kiinni, ja olla siinä tovin ennenkuin matka jatkui. Kyllä kassahenkilö hiukan pitkään katsoi kun  mun mustuaiset oli kuin teelautaset, mutta kun en ostanut kaljaa niin ei ollut mitään syytä olla myymättä muita tuotteita.

PIHASSA oli Kukkamummo II (mummo I lähti tiistaina mökilleen) ja jäin siihen rupattelemaan. Yritin ottaa aurinkolasit pois mutta eihän siitä tullut mitään. Sisällä laitoin kotiintulokahvit, ja kun yritin tietokoneella tehdä jotain, piti se homma jättää sikseen. Wordin valkoinen tausta tuntui niin valkoiselta, että joutui vieläkin siristelemään että näki tekstiä lukea. Katsoin parhaammaksi olla pitkälläni kun kukkapenkillekään en viitsinyt aurinkolasit päässä lähteä.

NUKAHDIN siihen ja sitten en enää viitsinyt lähteä sinne kukkapenkille, kun jotain piti jättää lauantaillekin. Illalla luin loppuun sen kauan odottamani melkoisen paksun kirjan ja sitten olikin aika sammuttaa valot. ■