mita2.jpg

XX

Äidin tärkeimpiä velvollisuuksia.  —  Syyhy, madot  y. m. s. paikallisen ärsytyksen aiheuttajina.  —  Sydämettömät palvelijat ja heidän aiheuttamansa turmelus.  —  Rehellinen, tarkoituksenmukainen ohjaus lapsuudesta saakka.  —  Tieto antaa voimaa ja tukea.  —  Äidin ja lasten välillä täydellinen luottamus.  —  Luonnollinen tiedonhalu ja pyrkimys tuntemaan oman ruumiinsa toimintoja.  —  Miten tiedonhalua on ohjattava ja tyydytettävä.  —  Miten kysymyksiin on vastattava.  —  Kullekin lapselle oma makuusija!  —  Miten jo juurtuneeseen pahaan on suhtauduttava.  —  Turha ankaruus tuottaa yhtä paljon vahinkoa kuin leväperäisyys.  —  Valppaus.  —  Lääkärin velvollisuudet lapsia ja vanhempia kohtaan.  —  Toverit ja kirjat.  —  Totuus ja suoruus.

Alusta saakka on lapsen hoidossa noudatettava mitä suurinta puhtautta. Käärövaatteet ja tilkut on usein muutettava, lasta on kylvetettävä ja pestävä hyvin huolellisesti, ja arat ruumiinosat, siitinelimet, on varovaisesti kuivattava, ettei syntyisi mitään paikallista ärsytystä. Aina on muistettava, että pienestäkin laiminlyönnistä voi olla mitä ikävimmät seuraukset. Terveellinen ravinto, säännölliset tavat, säännöllinen ulostaminen ja runsaasti raitista ilmaa, ne kaikki vahvistavat lapsen elimistöä tehden sen alusta saakka vähemmän vastaanottavaksi epäterveellisille, luonnottomille kiihotuksille.

Ihottuma, joka synnyttää syyhyä ja houkuttelee lasta hieromaan ja raapimaan niitä ruumiinsa osia, joissa sitä ilmenee, voi saada lapsen kiihoittamaan ja ärsyttämään siittimiään aiheuttaen siten turmiollisen tottumuksen jo aikoja ennen, kuin lapsi on tarpeeksi vanha käsittääkseen, mitä vaaroja siitä voi johtua. Pikku tytöille taas pienet valkeat suolimadot, jotka matelevat peräsuolesta synnytyselimiin, aiheuttavat sietämätöntä kutkua, johtaen hyvin usein vaaralliseen tapaan aikoja ennen, kuin äiti on voinut aavistaakaan mitään sellaista. Surullista kyllä on tapahtunut sellaistakin, että sydämettömät lapsentytöt ovat opettaneet lapsille tämän onnettomuutta tuottavan tavan, jotta lapset paremmin »pysyisivät hiljaa eivätkä olisi heille vaivaksi».

Tottatosiaan, äidin täytyy olla oikea tuhatsilmäinen Argus voidakseen varjella lapsensa kaikilta uhkaavilta vaaroilta. Mutta jos hän on onnellisesti saanut heidät ohjatuksi niin pitkälle, että tuo pieni tiedonhaluinen ihmissielu on alkanut herätä ja ruvennut panemaan tahtoaan täytäntöön, vaara on tavallaan jo pienempi, vaikkakin kiusaukset toiselta puolen näyttävät vakavimmilta. Tässä on, kuten kaikessa muussakin, parhaana suojana se, että äiti hellävaroen puhtaalla tavallaan ilmaisee lapsilleen täyden totuuden. Sano lapsille heidän ollessaan aivan pieniä, että nämä ruumiinosat ovat aiotut poistamaan liiallista vettä, jota ruumis ei enää tarvitse, mutta ne ovat niin arat, että on hyvin vaarallista tarpeettomasti koskea niihin. Kerro heille, että monet pikku lapset, jotka eivät ole tietäneet tätä, vaan ovat ottaneet tavakseen hieroa ja hangata niitä, ovat tulleet hyvin sairaiksi, jopa tylsämielisiksikin tai rammoiksi koko eliniäkseen. Tämä epäilemättä tekee heihin syvän vaikutuksen ja auttaa heitä vastustamaan pahoja tapoja, joihin useimmiten onkin syynä tietämättömyys ja lapsellinen uteliaisuus.

Syntymästä saakka on ihmisluonnolle ominaista halu tulla tuntemaan ja käsittämään olemassaolon syvimmät salaisuudet, ja lapsella on oikeus saada näitä asioita koskeviin kysymyksiinsä suora, rehellinen vastaus sekä asianmukainen, täysin tyydyttävä selitys. Varmaa on, että ellei äiti selitä näitä asioita lapsilleen, he silloin hankkivat niistä tiedon muualta saaden sen silloin useinkin hyvin vaarallisess muodossa. Älä jätä vastaamatta heidän kysymyksiinsä, äläkä tarjoa heille puolinaisia totuuksia tai valheita! Koeta alusta alkaen järjestää opetus heidän käsityskantansa mukaiseksi, selitä heille asioita, sitä mukaa kuin heidän laspensielunsa kypsyy käsittämään näitä ihmeellisiä totuuksia. Kerro heille vähitellen, mikä on siitinelinten todellinen tarkoitus, ja kuinka kaikkien ihmisten, jotaka kerran tahtovat tulla hyvien lapsien äideiksi ja isiksi, tulee pitää näitä elimiä pyhänä. Totta on, että äidin on osoitettava taitoa ja hienotunteisuutta voidakseen sopivalla tavalla kertoa näistä asioista. Mutta totta on myöskin, että vasta silloin, kun äiti itse on oppinut jalosti, yksinkertaisesti ja puhtaasti käsittämään ja esittämään näitä luonnon suuriarvoisia perustotuuksia, ne puhdistuvat siitä loasta ja saastasta, jotka ovat vuosituhansia verhonneet niitä tehden ne muka »siveellisyyden» nimissä häpeän ja aran peittelemisen kohteiksi, vaikka niiden oikeastaan tulisi olla vain kannustamassa ja kehoittamassa kiittämään ja ylistämään armorikasta, kaikkiviisasta Luojaa, joka on luonut ihmisen niin ihmeelliseksi.

Koko kehitysaikana tulee valppaan, ajattelevan äidin voida ohjata lastensa opetusta, niin ettei heidän tiedonhalunsa pääse  kehittymään epäterveeksi uteliaisuudeksi. Kun hän on kertonut heille kaikki, mitä heidän sillä hetkellä tarvitsee tietää, kun hän on pienestä pitäen totuttanut heidät täydelliseen avomielisyyteen, he kyllä tyytyvät aina hänen selityksiinsä, kun hän vain lisää: »Tässä on kaikki, mitä voit käsittää nyt, mutta tultuasi vanhemmaksi puhumme enemmän asiasta. Tule vain aina äidiltä kysymään, mitä haluat tietää, niin hän kyllä selittää sinulle».

Äiti voi myöskin sanoa: »Älä koskaan kysele muilta tytöiltä tai pojilta näitä asioita! He eivät kuitenkaan tiedä niitä oikein. Tule vain aina äidin luo, niin puhelemme kahden kesken, eikä kenenkään muun tarvitse tietää siitä mitään!» On omituista nähdä, miten ylpeitä lapset tavallisesti ovat saadessaan näin pitää äidin kanssa yhteisen salaisuuden ja kuinka he välttämättä tahtovat säilyttää sen.

Älä koskaan anna lasten nukkua samassa vuoteessa, sillä vallattomuudesta ja uteliaisuudesta voi aiheutua mitä ikävämpiä seurauksia. Äläkä yleensäkään anna heidän liian paljon olla toisten lasten seurassa pitämättä heitä silmällä, vaikka tietysti tämän silmälläpidon tulee tapahtua niin huomaamatta ja hienotunteisesti, etteivät lapset tunne sen rajoittavan heidän vapauttaan.

Mutta jos sittenkin huomattaisiin lasten kaikesta varovaisuudesta huolimatta joutuneen tuon surullisen, turmiollisen tavan orjiksi, voi tarkasti terveysopin sääntöjen mukaan järjestetty elämä parantaa, jopa kitkeä juurineen pois koko tuon ilkeän tavan. Vältä kiihoitavia ravintoaineita ja runsaasti maustettuja ruokalajeja. Anna heille terveellistä ja yksinkertaista ravintoa määrättyinä aikoina. Pese ennen maatamenoa heidän ruumiinsa suolavedellä ja pyyhi se huolellisesti karkealla pyyheliinalla. Veden tulee olla viileää tai haaleaa, ei lämmintä, ja hieronnan pitää olla voimakasta, sillä se antaa unta. Aamuisin kylmä ryöppy, jota seuraa voimakas hieronta,edistää verenkiertoa ja vahvistaa hermostoa.

Lapset, joilla on taipumusta puheena olevaan pahaan tapaan, ovat tavallisesti välinpitämättömiä, alakuloisia ja haluttomia liikkumaan ja toimimaan. Senvuoksi täytyy koettaa saada heidät oleskelemaan mahdollisimman paljon raikkaassa ulkoilmassa ja tehdä ulkonaolo heille hauskaksi ja hupaiseksi. Liiallista ankaruutta on välttämättömästi kartettava. Sellaisia lapsiraukkoja ei millään muotoa saa kohdella rikollisina, sillä siitä on siveellisessä suhteessa paljoa pahemmat seuraukset kuin liiallisesta leväperäisyydestä. He ovat onnettomia olentoja, jotka eivät käsitä, mikä ääretön vaara uhkaa heitä. Äidin tehtävänä on suojella heitä valppaalla, hellällä rakkaudellaan uusista kiusauksista sekä selittää luottamusta herättävän suoralla tavalla, mitä heidän on tehtävä.

Heit kun lapset alkavat näyttää hitailta, alakuloisilta ja välinpitämättömiltä, haluttomilta liikkumaan, oikukkailta ja kiukkuisilta, kun he nukkuvat levottomasti, syövät huonosti, kuun heillä on kova vatsa, kylmät ja kosteat kädet, särkyä selässä ja jaloissa, silloin on heti syytä ruveta pitämään heitä tarkasti silmällä. Vielä on yhtenä itsesaastutuksen tuntomerkkinä mainittava se seikka, että hiki käy omituisen ilkeän hajuiseksi, iho kellahtavaksi, silmät raukeiksi ja koko ruumis laihaksi ja voimattomaksi.

Pitäköön jokainen äiti pyhänä velvollisuutenaan valvoa pienestä pitäen lapsiaan sekä niitä tovereita, joiden kanssa he seurustelevat! Pitäköön hän tarkasti silmällä, etteivät he saa kiihoittavaa ravintoa eivätkä lue kirjoja, jotka tekevät voimakkaan vaikutuksen heidän mielikuvitukseensa ja tunne-elämäänsä! Hankkikoon hän varmat takeet siitä, että lapsenhoitaja on ehdottomasti luotettava, tunnontarkka ihminen. Älköön hän koskaan, päivisin enempää kuin öisinkään, jättäkö heitä kokonaan huolenpitoa vaille! Rukoilkoon hän lakkaamatta Jumalta johtoa ja valistusta, kärsivällisyyttä ja kestävyyttä vakavassa kutsumuksessaan! Olkoon hän aina valmis opettamaan heille totuutta ja rehellisyyttä älköönkä koskaan säästäkö vaivojaan, kun heidän luottamuksensa saavuttaminen on kysymyksessä! ■