ins.jpg

AAMUPÄIVÄLLÄ oli taas käynti haavahoitajan luona. Parhaimmillaan oli neljä lääkäriä/hoitajaa pyörimässä mun ympärillä, joten tunsihan siinä itsensä Melkoisen Tärkeäksi Henkilöksi :)  Lääkäri kertoi että sokeriarvot ovat koholla, joten alkaa insuliinihoito välittömästi. Lääkäri 2 (ei se mun oma lääkärini) tuikkasi kuitenkin ensin pari kanavapuudutuspiikkiä varpaaseen. Siinä sitten odoteltiin jonkin aikaa ennenkuin lääkäri 2 alkoi poistaa kudosta haavan ympäriltä saadakseen haavan pohjan esiin. Kehoitti sanomaan jos sattuu. Eipä se juurikaan sattunut, kyllä sen hyvin kesti. Haavahoitaja laittoi sitten hopeasidoksen haavan päälle ja varasi ajan insuliinista kertovalle hoitajalle.

REILU puoli tuntia piti kuluttaa aikaa ennenkuin tuli mun vuoro päästä insuliinista kertovalle hoitajalle. Siellä mitattiin verensokeri, ja se huiteli melko korkeissa lukemissa (21,2). Sain oman mittarin mukaan ja neljä kertaa päivässä pitää mitata verensokeri. Reseptit olivat sillä aikaa menneet eteenpäin, joten jatkoin hoitajan luota apteekkiin. Reseptillä oli insuliinia sekä pillereinä että pistoksina. Pillereitä ei ollut kuin isossa pakkauksessa, ja hintaakin oli muhkeat 150 euroa. Pienempiä pakkauksia tulee huomisaamun kuormassa. Mulla kun ei tietenkään vielä ollut Kelan korvaustunnusta, niin jätin pillereiden hakemisen huomiseen. Silti kirpaisi hieman kun kassalla piti maksaa 75 ruiskuista ja pikkupakkauksesta.

MAANANTAINA on aika taas haavahoitajalle ja tiistaina sitten insuliinineuvojalle. Nyt on tarkoitus ottaa insuliinia pillereinä aina tiistaiaamuun asti ja sitten hoitajan ohjeiden mukaan pistoksina. Yritetään saada tuo verensokeriarvo laskemaan niin alkaisi varmaan tuo haavakin paranemaan. Jatkossa voitaisiin selvitä pillereillä, tai jopa kokonaan ilman niitä. Se selviää pidemmällä tarkastelujaksolla. En mä jaksa tästä alkaa sen kummemmin stressata kun se ei hyödytä mitään. Paremminhan sitä paranee kun ei turhia stressaa.

VARVAS kun oli edelleen puuduksissa (pari tuntia ainakin pistoksesta kuulemma on tunnoton, (vaikutus on tietysti yksilöllinen) niin pystyin hyvin kävelemään apteekista kirjapainoon ja noutamaan ne risteilyliput. Mukava oli päästä ulos ja aurinkoon. Huomisaamuna jos aurinko paistaa ja jalka tuntuu siltä että voi kävelläkin apteekkiin, niin kävelen. Tulen sitten pois bussilla. Sunnuntaina pitää sitten katsoa onko taas jalan lepuutuspäivä vai voisiko hiukaan liikuskella ulkosalla. Kyllä tuonne ulos pitää päästä, varisnkin jos aurinko paistaa.

NYT iltapäiväkahvit ja sitten voisi laskea että lippuja on tarvittava määrä, ja ottaa samantien ylimääräiset syrjään. Painosta kun tulee aina jonkun verran ylimääräistä. ■